Sataa ja tuhatta – satulatta!

Vaikka eilinen oli yleisvireeltään vahvasti negatiivinen päivä, tapahtui kuitenkin jotain kivaakin. Ratsastin toista päivää peräkanaa ilman satulaa Nortilla (kyljessä on paise juuri satulavyön kohdalla) ja uskaltauduin jopa laukkaamaan. Ja jei! – pysyin selässä! Tekisi mieleni jopa sanoa, että ihan helposti, mutta se kuulostaisi helposti ylimieliseltä ja todennäköisesti viikonlopun aikana joutuisin jo maksamaan ylimielisyydestäni sylkemällä geopatin suikaileita suustani.

Kun etukäteen jännitin laukkaamista, oli kaikkien vastaus, että sehän on helpompaa ja tasaisempaa kuin ravi. Totta. Jännityksen aihe ei varsinaisesti olekaan se laukka vaan sen jälkeinen ravi, joka on usein on aika paljon vauhdikkaampaa ja korkeampaa kuin laukkaa edeltävä ravi. Nortti päätti kuitenkin olla minulle lempeä ja humpsutteli menemään melko tasaisen ja turvallisen oloisesti. Kiva kokemus, vaikka takamus joutuikin vähän koville. 

...eikä me nyt sentään sataa ja tuhatta menty, mutta pitäähän otsikoissa välillä vähän draamaa olla, eiks vaan?