sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Jotkut ei vaan ymmärrä hävetä: rataharjoitusvideo

Teknisesti lahjakkaan ja osaavan siskoni avulla sain viimein videot siirrettyä videokamerasta koneelle ja sittemmin jopa YouTubeen asti.

Koska tästä ehdin jo täälläkin älämölöidä, tuntuisi jotenkin nololta jättää tämä julkaisematta. Toisaalta, jos tätä videota katsoo irrallaan kootuista selityksistä, niin noloahan sen julkaiseminenkin on. Itse kuitenkin koen tämän kauhistuksen suurena onnistumisena, olinhan niin lähellä luovuttaa vielä minuutti ennen radan alkua.

Rodeot leikkasin alusta pois – se oli liian noloa katsottavaa. Juuri mitään ei tapahtunut, mutta pelkoni pystyi melkein maistamaan. Videolla kuului ainakin neljä kertaa, kun sanoin Durandolle "eteen", mutta kaikki muu minussa viestitti päinvastaista. Muna-asento säilyy upeasti läpi radan :)

Kolmikaarisen kiemuran alussa D meinasi vielä kerran lähteä. En ole ylpeä sisäkäteni nopeasta ja  ylimitoitetusta reaktiosta.

9 kommenttia:

  1. Ja loppuu se vähättely! Hyvä tyttö! Hyvähyvä! :) Olet paljon kriittisempi itse kuin mitä tarvitsisi olla.

    VastaaPoista
  2. Eihän tuo miltään huonolta näytä, laisinkaan! Ja rauhalliseltahan meno näyttää, ei ollenkaan siltä että ratsu-reipas lipeää lapasesta.
    Kai sitä on silmä (ja takapuoli) itsellä niin tottunut oikeasti melko vikkeläliikkeisiin hevosiin, että ihan tosikovaa saa sudittaa menemään ja kaikkea hölmöä hevonen tehdä, ennekuin miulla alkaa hiipiä mieleen ajatus, että pitäisköhän tätä juttua jatkaa, vai ei. Pelko ei ole kivaa, mutta rohkeus kasvaa kokemuksen ja luottamuksen myötä.
    Melko moni on sanonut, että ei miun toisen hevosen selkään kiipeäisi vaikka maksettaisi. Itse en osaa sen kyydissä pelätä, vaikka miulle se kiukuttelee kaikkein eniten. Luotan siihen, että se ei halua minua oikeasti alas selästä ja hän luottaa siihen, että jaksan rakastaa silti, vaikka hän pikkuisen välillä heittäytyy hankalaksi... ;)

    VastaaPoista
  3. Hyvältähän tuo näyttää! Nyt kritiikit vähäksi aikaa kuriin ja keskityt siihen, että olet varmasti jo edistynyt huimasti Durden kanssa ja etenet siten myös jatkossa!!! Oikein mallikasta menoa paikka paikoin, hienoa!

    VastaaPoista
  4. Minunkin silmään meno näytti ihan hyvältä. :) Ei uskoisi, että olette vetäneet rodeota juuri ennen tuota videota. Jos et ole lukenut "Syvemmälle satulaan"-kirjaa niin siitä saa ainakin positiivista energiaa ja tsemppiä ratsastukseen.

    Mukavaa kun laitoit videon tänne meille näytille. :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos, olette kaikki ihanan kannustavia :) Ja joo, olen ylpeä itsestäni, että ratsastin radan vaikeuksista huolimatta.

    Silti haluan uskoa, että normaalina arkena olen parempi ratsastaja kuin mitä tuo video kertoo. Pelko on vaan semmoinen juttu, joka mulla ainakin rikkoo koko paketin istunnasta lähtien. Muna-asennon lisäksi se aiheuttaa sen, etten uskalla ratsastaa, en edes pitää pohkeita lähellä. Vastaavasti toki puristan reisillä niin paljon kuin pystyn. Siinä sitä sitten onkin hepan helppo liikkua :)

    Minä toivon, että seuraavalla videolla ei muna-asentoa enää näy kuin korkeintaan ohimnevissä horjahduksen hetkissä.

    VastaaPoista
  6. Hevonenhan liikkui tuossa oikein kivasti ja rennosti. Sinun jännittäminen kyllä näkyi :)

    En voi kuin kannustaa jatkamaan. Itse olen ihan samanlainen pelkoilija ja tiedän, että sille tunteelle ei ole mitään järjellistä selitystä. Eikä itseään pysty komentamaan olemaan pelkäämättä siinä vaiheessa kun paniikki on päällä.

    Anna itsellesi aikaa, aikaa ja aikaa. Ja positiivisia kokemuksia. Minua on auttanut hurjasti se, että ratsastan nyt samalla tutulla hevosella joka ei tee mitään yllättävää. Ratsastuskouluaikana harrastaminen oli yhtä tuskaa. Joko pelkäsin oman hevoseni törttöilevän tai sitten sen pelästyvän muiden törttöilyä. :)

    VastaaPoista
  7. Juu, tsemppiä vain täältäkin, eihän tuo nyt yhtään pöllömmältä näyttänyt! Pelko ja jännittäminen vaan tekee jäykäksi, sille ei minkään voi. Ja pelosta ei pääse kuin ratsastamalla ja antamalla ajan kulua, niinkuin on moni jo sanonutkin.

    Minäkin jännitin pitkään omalla hevosella ratsastusta, kunnes yhtenä päivänä vähän kuin salaa huomasin, ettei mua enää yhtään arveluta sen selkään meno, luotan että handlaan sen vaikka sattuisi jotain odottamatontakin :)

    Ihmettelin itsekin alkuun omaa jännitystäni, että mistä se oikein johtuu, kun kuitenkin ennen omaa hevosta mulla oli pitkään vuokraheppa joka sekään ei ollut helppo ratsastaa, oli säikky ja reaktiivinen. Alussa oli usein suorastaan ikävä vuokraheppaa kaikkine sätkyineen ja metkuineen, tuntui että ne kuitenkin oli ”tuttuja metkuja" ;) Mutta aikaa myöten tietysti tuli se omankin hepan reagointi yhtä tutuksi. Eli mitä yritän tässä selittää, on että kaikilla hevosilla on ne omat temppunsa ja tapansa toimia, ja kun tullaan riittävän tutuiksi, ne temputkin on helpompi ennakoida eikä ne sitten enää niin pelota.

    Sanna & Alpo

    VastaaPoista
  8. Kun aloin katsomaan videota, odotin kauhulla, että siellä olisi jotain hurjaa/kurjaa meininkiä. Ja katinhännät! Turhaan hirvitti. Eikä sisäkätesi "nopea ja ylimitoitettu" reaktio ei ollut lainkaan niin paha, kuin olisi voinut olla.

    VastaaPoista
  9. Kiitos jälleen kaikista kannustavista kommenteista!

    Nyt on itse asiassa jo tuon pelon osalta aika paljon parempi pössis. Olen vähän päässyt oikenemaan muna-asennosta, ja ratsastaminen tuntuu taas kivalta. Tämä näkyy muun muassa siinä, etten koko ajan tuputa Durandoa jollekulle toiselle ratsastettavaksi vaan ihan tekee mieli itse kivuta selkään - jeejee!

    VastaaPoista