Kyllä mä ymmärrän, etten ole vielä kovin kummoinen ratsastaja. Ja kyllä mä ymmärrän, ettei mun tällä kokemuksella voi olettaakaan olevan. Mutta silti petyn aina, kun näen itseni videolla. Jostain syystä odotukset ja luulot itsestä ovat kuitenkin korkeammalla kuin mikä se karu todellisuus sitten on.
Enkä mä nyt täällä ihan ranteetauki-fiiliksessä sentään ole – onhan tässä tapahtunut kehitystä vuoden takaisiin videoihin nähden. Mutta petyin silti. Ilmeisesti se Dujardin-videon katseleminen on saanut minut kuvittelemaan, että näytän ihan – tai ainakin lähes – samalta ;)
Video on viime maanantain tunnilta, ja kolme klippiä ovat käänteisessä järjestyksessä – ravitehtävien kohdalla puuskutin ja puhisin jo ihan järkyttävästi, mikä naamastakin näkyy.
