perjantai 30. maaliskuuta 2012

Vaihteleva viikko

Maanantai

Portugalissa opitun innostamana kovin odotuksin maneesiin. Korkealta tipuin kovalla kolinalla, jonka aiheuttivat maneesin seinää kolhivat jalat, kun Durando kiemurteli ja kiilasi. On muuten aika vaikea ratsastaa eteenpäin siinä vaiheessa, kun oikea jalka on jumissa seinän ja hevosen välissä.

Laukannostot onnistuivat vasta sitten, kun maneesi tyhjeni muista ratsukoista. ...no tietysti siksi, että vasta silloin kehtasin pyytää tosissani. Argh!

Durando oli oikeaan kierrokseen aluksi todella huono – tulin siitä jo vähän surulliseksi. Ratsastin kuitenkin, koska se on nyt se neuvo, jonka olen jokaiselta asiantuntijalta saanut: pitää liikkua.

Päivän opetus: Jos ei ole määrätietoinen, päättäväinen ja itsevarma, ei kannata yrittää olla kevyt. Siinä tulee vaan kiilatuksi ja nolatuksi.


Tiistai

Kaahasin ajoissa tallille, jotta ehtisin maneesiin yksinäni. Päätin olla jämpimpi heti alusta lähtien. Käytin raippaa punkevalle lavalle omalla asteikollani aika reippaasti kerran. Se toimi ja siitä eteenpäin Durando totteli pohjettakin suhteellisen kivasti.

Laukannostot onnistuivat aika hyvin, mutta laukan laadussa ei ollut hurraamista.  Durando oli melko haluton taipumaan oikealle, mutta liikkui muuten suhteellisen reippaasti.

Päivän opetus: Raippaa olisi voinut käyttää aiemmin, niin ei olisi ehtinyt mennä osa ajasta vääntämiseen.

Keskiviikko

Sannin tunti. Ajattelin juoksuttaa Durtsia ihan pienen hetken ulkokentällä, jotta saisi selän lämpenemään. Niin pienen hetken vuoksi ei tietenkään kannata nähdä mitään ekstravaivaa, esimerkiksi laittaa putseja jalkaan.

Oikeaan kierrokseen meno oli aika villiä. Seurauksena verenvuoto oikean etusen päkiästä ja peruttu tunti. Haava ei onneksi lopulta ollut mitenkään dramaattinen eikä nyt toivottavasti kehitä mitään impparia.

Päivän opetus: Vahingon sattuminen ei vaadi kuin ihan lyhyen hetken – älä ole laiska!

Torstai

Päättäväinen mieli ja tyhjä maneesi. Ensimmäisen punkemisyrityksen korjaus napakasti, jonka jälkeen voitiin keskittyä muihin asioihin.

Laukat nousivat hyvin, välillä myös ravista. Ensi viikon tiistaina meillä on rataharjoitus, ja otin ensimmäisiä hapuilevia yrityksiä ratsastaa helppo C1 -rataa. Vaikeimmat kohdat olivat peruutus, joka ei todellakaan toiminut sekä vasemman laukan nosto ravista.

Durden reippaasta askelluksesta seuraa se, että oma istunta todella hakusessa.Kylläpä siellä Urtigan kyydissä vaan olikin mukavaa :)

Loppuraveissa Durando oli tosi kiva. Molempia taisi hymyilyttää.

Päivän opetus: Heppakin tykkää, kun tehdään jotain ajatuksella eikä vaan haahuilla ympäriinsä.


Perjantai

Samat lähtökohdat kuin torstaina: päättäväisyyttä ja paljon tilaa. Yritin keksiä paljon tekemistä: vaihtelevia teitä, pohkeenväistöjä pitkällä sivulla, välillä keskihalkaisilta uralle, paljon siirtymisiä. Durando oli reipas ja enimmäkseen hyvin kuulolla, välillä oikeinkin herkkä pohkeelle.

Ratsastin radan läpi kerran. Laukannostot ravista sujuivat vähän huonommin kuin edellispäivänä ja peruutuksen kanssa on edelleen haastetta. Laukkalävistäjät yllättivät positiivisesti; laukan ylläpitäminen uralle asti ei ollut vaikeaa.

Laukannostoja täytyy vielä analysoida vielä vähän. Tuntuu, että olisin nyt (vihdoin) oivaltanut jotain olennaista. Istun nostossa takana ja todella nostan laukan istunnalla. En ole varma, mitä kaikkea muuta teen samaan aikaan, kun olen nyt koettanut enemmän keskittyä sen noston tuntemiseen kuin huolelliseen kohta kohdalta -suunnitteluun. Tuntuu toimivan.

Mutta se istunta! Välillä oli kyllä kovasti ikävä mummoravia :) Mieluummin kuitenkin näin, että mulla on hankalaa istua, kun Durtsi liikkuu mielellään.  Ihana heppa! <3

Päivän opetus: Ulko-ohja todella toimii sekä käännöksissä että estää punkemisen kunhan sen a) pitää kunnolla kädessä, b) käden paikallaan, oikealla puolella säkää ja c) kyynärpään paikallaan kyljessä.


torstai 29. maaliskuuta 2012

Kaksi pulleroa, jotka tykkäsivät toisistaan eli kokemuksia Portugalista

Alla vähän videomatskua Portugalin reissulta. Urtiga ekstrakiloineen ei ole ehkä ihan se tyypillisin lusitano, mutta erittäin hyvin ratsastettu ja sympaattinen tamma, joka toimi todella pienillä avuilla.

Itse oon selkeästi  jotain sukua Chaplinille. No, nämä videot on ekalta tai tokalta päivältä, joten toivoakseni jännityksen vähän hellitettyä, jalkakin hieman rentoutui. Toisaalta Urtigan uhkeilla muodoillakin saattoi olla ihan vähän tekoa jalkaterän sojottamisen kanssa :)

Sojottavan jalkaterän lisäksi silmään pistää vähän turhan suuri notko alaselässä. Korjattavista kohdista huolimatta ratsastus tuntui rennolta ja Urtiga toimi kivasti istunnalla, joten jotain oli varmaan kohdillaankin.





Portugalin luota muistilistaan jäi osin tuttuja asioita, osin vanhoja asioita, mutta konkreettisemmin avattuina ja osin ihan uusia oivalluksia:

  • Ulko-ohja pysyy paikallaan. Se edellyttää, että ulko-ohjaa pitelevän käden kyynärpää pysyy koko ajan kiinni kyljessä. 
  • Käännöksessä oma hartia käännöksen suuntaan – tärkeää on todellakin kääntää hartiaa eikä päätä. Pään ja katseen pitäisi pysyä hepan korvien välistä eteenpäin. 
  • Omia hartioita voi jumpata alkukäyntien aikana kiertymällä ja ottamalla kiinni satulan takakaaresta, rohkeimmat hiplaa pukkinappia ;)
  • Kaikissa liikkeissä pitää istua "takana", etupainoisena hevonen ei voi käyttää takaosaansa kunnolla eikä esimerkiksi astua kunnolla ristiin.
  • Riittävän lyhyt ohja, mutta kädet hiljaa lähekkäin satulan etukaaren etupuolella. 
  • Siirtymissä anna hevoselle tilaa lähteä eteenpäin avaamalla sormet, mutta älä suorista kättä. Älä anna vetää hevosen vetää ohjaa pois äläkä nojata – pieni sormien avaaminen ja mahdollisesti pohje samanaikaisesti lopettaa nojailun.
  • Siirtyminen pitää ajatella aina ylöspäin; laukannosto on todellakin nosto.
  • Pysähdykseen ratsastetaan pohkeella.
  • Laukasta raviin siirtyminen: ajattele heti vahvasti lantiolla eteenpäin, kädet edessä. Yleensäkin hevosta voi tarvittaessa työntää lantiolla eteenpäin.
  • Pohkeenväistössä asetuksen puoleinen hartia taakse, pysy suorassa! Muista pitää katse hevosen korvien välistä eteenpäin myös pitkällä sivulla väistäessä.
  • Loppuverkassa ensin peräänantoon ja vasta sitten pikkuhiljaa pidempää ohjaa. Myös eteen-alas-ratsastuksessa pitää liikkua eteenpäin ja pysyä tuntumalla. 
  • Tunnin ratsastuksen aikana pitäisi tehdä 100 siirtymää. Voivat olla myös siirtymiä saman askellajin sisällä. 

Durandon kanssa:
  • Lyhyt juoksutus ennen ratsastusta, jotta selkä lämpenee. 
  • Käynnissä mieluummin raipalla kevyitä merkkejä enemmin kuin koko ajan vähän pohkeella vaikuttamista. 
  • Vastalaukkaharjoituksia (loiva kiemura, pelkkä pitkä sivu tai kaksi pitkää sivua). Asetus laukan suuntaan.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Pientä puhetta Portugalissa

Kun aikoinaan perustin tämän blogin, ei koko bloggaamisella ollut muotoa eikä tarkoitusta. Perustin blogin, koska halusin kokeilla bloggaamista, se tuntui ammatillisen kehittymisen kannalta tärkeältä. Nimesin blogin osin Suurlähettiläiden samannimisen kappaleen innoittamana, tyypilliseen itseäni vähättelevään tyyliin "no eihän tänne nyt varmaan mitään fiksua tule koskaan kirjoitettua, ei ainakaan mitään sellaista, jota kukaan voisi olla kiinnostunut lukemaan".

Portugalissa blogini nimi sai kokonaan uuden merkityksen. Blogitaipaleelle löytyi punainen lanka, selitys, alitajuinen johdatus, tai miksi ikinä sitä sitten haluakaan kutsua.

Portugalissa ihanan Urtiga-tamman selässä opin pientä puhetta. Sain kokea, miltä tuntuu, kun löytyy se yhteinen taajuus, jossa todella pienet eleet ja jopa ajatukset välittyvät istunnan, pohkeiden ja ohjien kautta hevosen ja ihmisen välillä.

Haluan oppia lisää ja entistä herkemmäksi. Haluan päästä kokemaan lisää hetkiä, jolloin tunnen, että teemme hevosen kanssa asioita yhdessä – ei niin, että hevonen tekee niitä minulle pakotettuna. Haluan löytää sellaisen yhteyden, jolloin myös hevonen haluaa tehdä.

Ihana Urtiga ja ihmeen jäykän näköinen täti (tässä vaiheessa fiilis oli mielestäni aika hyvä ja rento).

No tässä ei ainakaan enää jännitä.

*****

Ja sitten palataan arkeen: Durandon kanssa tipuin maanantaina ihanteineni melko korkealta. Vaikuttaa siltä, että ennen kuin voi puhua pienesti, pitää onnistua vakuuttamaan hevonen siitä, että sitä pientäkin puhetta pitää kuunnella. Siinä taitaa olla vielä vähän tekemistä :)

*****

Kirjoittelen Marin valmennuksista vielä erillisen postauksen, jotta saan samalla kaikki hyvät vinkit ja neuvot itselleni talteen.

*****

Ja sitä paitsi bloggaustaipaleeni alkuaikojen minäkin saa nenilleen, koskapa pientä puhetta seuraa jo ihan huikeat 50 lukijaa! Iso kiitos teille kaikille, ja erityiskiitos siitä valtavasta määrästä tsemppausta ja vertaistukea, jota olen teiltä saanut; bloggaaminen on pelastanut monta päivää =)


tiistai 20. maaliskuuta 2012

Ei ookaan pitkään aikaan ollut mitään sairaslomaa


Johan tässä kerkiskin noita normaaleja viikkoja olla. Onkin jo korkea aika saikutella vähän. Ihan vaikka vaan sarasvuolaisten kiusaksi, jos ei muuten ;)

Mutta vakavasti puhuenkin Durtsi on siis taas muutaman päivän saikulla. Takapolvet piikitettiin uudelleen ja kiropraktikkolääkäri niksautteli myös selän, joka ei hänen mielestään ollut lähimainkaan priima vieläkään. (Pahin paikka oli oikealla selän ja lantion taitekohdassa, toiseksi pahin vasemmalla keskellä selkää. Myös lantiossa oli epäsymmetrisyyttä. )



Myös pitkään vaivanneeseen kakkaamisvaikeuteen tartuttiin viimein. Tämä lääkäri arveli, että jäljet voisivat johtaa pernaan. Lupasi lähettää jotain voodoomömmöjä, saa nähdä :)


Nyt joka tapauksessa neljä päivää sairastarhaa ja sitten pehmeällä laskulla takaisin arkeen. Kaikkein olennaisin hoito-ohje oli tämä: ratsastaessa selkä pitää saada ylös ja takajalat toimimaan, muuten selkä-polvi-selkä-polvi-kierre vain jatkuu. Että semmoinen pala kakkua...


*****

Ensimmäiset sairasloman jälkeiset liikutukset jäävät nyt ihanan ja avuliaan tallikaverin harteille, koska itse suuntaan huomenna Portugaliin. Edessä on neljä päivää ratsastusta Marin luona, superhyvin ratsastetuilla lusitanoilla. Elättelen toiveita, että kiemurtelun korjaamisen asemesta olisi kerrankin mahdollisuus keskittyä omaan istuntaan :D

*****

Ennen sairaslomaa ehdin ratsastaa pari sellaistakin kertaa, joista en tänne ole kiireiltäni kerinnyt mitään rustaamaan. Niistä on kuitenkin pakko merkata itsellekin muistiin yksi olennainen onnistuminen. Kas näin se meni:

Yritin nostaa oikean laukan, mutta kun toinenkaan yritys ei tuottanut tulosta käänsin ehkä jossain määrin turhautuneena Durtsin täyskaarrolla toiseen suuntaan. Uraa lähestyessä aattelin, että olisko ihan tyhmää koklata vasenta, sitä vaikeampaa laukkaa. Onnekseni en jäänyt sen kummemmin pähkimään, vaan kokeilin. Taisin yllättää sekä itseni että Durden, koska vasen laukka nousi todella nätisti. Sen jälkeen ei sitten oikeankaan kanssa ollut mitään ongelmaa.

Tarinan opetus: Jos joku ei toimi, niin kannattaa aika pian miettiä, voisiko yrittää samaa jotenkin toisin tai vaikka väliin jotain ihan muuta. Se ei ole luovuttamista, se on viisautta. 

torstai 15. maaliskuuta 2012

Ihan ite



Hei vaan hei! Minä ratsastin tänään ihan itekseni. Tyhjässä maneesissa. Aattelin, että kun saan olla pitkästä aikaa ihan yksin, sujuu kaikki kuin tanssi. Ei sujunut.

Muttei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Vaikka pitkään oli tahmeaa ja kiemurtelevaa eikä ensimmäinen laukka noussut todellakaan helposti, en silti luovuttanut ja päästänyt itseäni Äh, ei tästä mitään tuu -moodiin.

Joo, puhuin kyllä Durdelle ihan turhan paljon ja tein varmaan muutenkin ihan liikaa käsillä ja liian paljon, mutta pienesti jaloilla. Silti keräsin jokaisen epäonnistumisen jälkeen ohjat uudelleen (niin, nehän  ei tosiaan kauaa avonaisessa nyrkissä pysy ;)) ja lähdin liikkeelle lähes puhtaalta pöydältä.

Itsensä (ja ohjien) kerääminen kantoi hedelmää:
  • Ensimmäisen oikean laukan jälkeen, huomattavasti pienemmällä puskemisella vasen laukka (wuhuu!), jonka jälkeen – omalla skaalallani – kolme ihan superhyvää laukannostoa oikeaan kierrokseen.
  • Durando heräsi liikkumaan. Kiemurtelu loppui ja ratsastamisesta tuli mukavaa. 
  • Lopun eteen-alas-ravi sujui minusta aika hienosti. Suunnanvaihtaminen vasemmasta oikeaan ei saanut päätä nousemaan läheskään niin paljon ja muutenkin D venytti oikeaan kierrokseen paremmin kuin aiempina päivinä.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Arvostelussa: Anja Beran – Elegant Dressage Training DVD



Tilasin jokunen viikko sitten Amazonista Anja Beranin DVD:n Elegant Dressage Training.  Anjan sivuilla olleet klipit vakuuttivat, ja odotukseni videota kohtaan olivat aika korkealla, mutta eivät valitettavasti täyttyneet.

Video oli laadukkaasti kuvattu ja selostajan englanti oli selkeää. Hevoset videolla olivat taitavia enkä ratsastajiakaan ainakaan oman osaamiseni vinkkelistä pysty moittimaan. Paitsi Anja Beranin istunta herätti kummastusta; se on aika kaukana siitä, mihin minua on ohjattu.

Ideologia videolla oli mieleinen: hevonen ei kouluratsastusta varten, vaan kouluratsastus on hevosia varten. Voidaakseen kantaa ihmistä ilman, että siitä aiheutuu terveysongelmia, pitää hevosen liikkua ja käyttää selkäänsä oikein.

Missä sitten mätti? En käsitä, kenelle video on tehty? Ja miksi? Ehkä pelkästään mainostamaan Anja Beranin palveluita? Videolla esiteltiin liikkeitä erittäin laajalla skaalalla vastataivutuksesta levadeen, mutta yhteistä kaikille oli se, että milloinkaan ei kerrottu, miten ne tehdään. Siis miten nimenomaan Anja Beran ne tekee.

Tällaiselle aloittelijalle video ei siis anna oikeastaan mitään, kun mihinkään ei saa ohjeita eikä minun silmälläni todellakaan pysty videosta sanomaan, että millä avuilla mikäkin liike suoritetaan. Liikkeitä ei myöskään purettu niin tarkasti osiin, että olisi esimerkiksi listattu kriittisiä tekijöitä: mistä ainakin pitää huolehtia, mikä on tavallisin virhe ja miten se ehkäistään tmv.

Lainasin videon myös taitaville ratsastajille katsottavaksi ja aika vaisu oli vastaanotto sielläkin. Taisivat saada yhden idean piaffin harjoitteluun, mutta siinä kaikki.

Tämä on käsittääkseni ensimmäinen osa useamman DVD:n sarjaa, joten voi tietysti olla, että seuraavissa osissa liikkeitä käydään tarkemmin läpi. Se jää kuitenkin minulta selvittämättä, sillä tällä kokemuksella en kuitenkaan tule jatko-osia ostamaan.

Mielenkiintoisin osio oli DVD:n extra, jossa seurataan Beranin luo kuntoutumaan tuodon hevosen kehittymistä pitkällä aikavälillä.

Loppuyhteenveto: En voi suositella DVD:n hankintaa kuin siinä tapauksessa, että haluaa katsella kivannäköisiä hevosia ja vakuuttavaa maastakäsin ohjaamista. 

maanantai 12. maaliskuuta 2012

What a feeeeeling!



...pictures come alive... no en tiiä, oliko sunnuntain mielikuvaharjoitteilla jotain vaikutusta, mutta tämän päivän tunti päättyi aika muikeaan fiilikseen.

Raviharjoituksissa alkoi kontrolli löytyä takaosan väistätysten jälkeen, ja paikoitellen Durde liikkui eteenpäinkin ihan kivasti. Oma istunta ei loksahtanut ihan samalla tavalla kohdalleen kuin silloin Marin kurssilla, mutta sinne päin sentään. Se hevosessa istumisen fiilis jäi vielä vähän uupumaan.

Paljon mentiin aika pitkänä, mutta välillä onnistuin saamaan Durtsin vähän korkeampaan ja lyhyempään työskentelymuotoon. Välihuomautuksena täytyy sanoa, että en vielä ihan hirveitä näistä muodoista ymmärrä. Toisaalta, ymmärrän kyllä niistä nyt huomattavasti enemmän kuin vaikkapa puoli vuotta sitten.

Iloista oli myös se, että kun ratsastin useampia kertoja radan poikki peiliä kohti, sain D:n kulkemaan melko suorana, kunhan vain itse ratsastin käännöksen huolella.

Aika meni nopeasti ja ehdin jo riemastua, ettemme ehtisi laukkaa kokeillakaan tällä kertaa. Kamalaa, että ihan oikeasti toivoin niin! Onneksi on Sanni, joka ei päästä minua limboilemaan päivästä toiseen. Keräsin itseni pettymyksen jälkeen suht nopeasti, keskityin hevoseen, pyysin reippaampaa käyntiä, sain mitä tilasin, aloin uskoa onnistumiseen – ja nostin laukan. Tuosta noin vaan, melkein pelkän ajatuksen voimalla.

Ja millaista laukkaa! Sen verran kivasti olin saanut Durandon ravissa hommiin, että laukka oli todella mukavan pyöreää ja pehmeää. Mutta ilmeisesti ei saa jäädä liikaa nautiskelemaan, joten Sanni komensi, että pitää antaa pollen laukata oikein kunnolla eteen. Pitkät sivut piti posottaa niin paljon kuin kavioista lähti = niin paljon kuin täti uskalsi pyytää. Muoto kyllä kärsi ja melko pitkänä posoteltiin menemään.

Loppuun vielä haasteiden haaste: koota istunnalla paketti takaisin kasaan. Durando on kovin herkkä siirtymään alaspäin, joten vähän veikkaan, ettei Sannikaan ihan uskonut mun onnistuvan, mutta ähäkutti, onnistuinpas! Ja sain semmoiset kehut, että melkein alkoi ujostuttaa :) Melko mahtava fiilis!

Pillityspäivä

Eilen pillitin ainakin kolmesti. 
  1. Aamulla ajettiin Somerolle kuuntelemaan Someron Ratsastajien järjestämää Katri Syvärisen luentoa "Hyvä ratsastus on mielentila". Tarjolla ei ollut pelkkää puuduttavaa luennointia, vaan saimme tehdä useampia rentoutus- ja mielikuvaharjoituksia. Muutaman kerran fiilikset olivat niin voimakkaita, että tuli ihan kyyneleet suljettuihin silmiin. Katri oli sen verran vakuuttava, että tarkoitus on yrittää saada hänet jossain muodossa valmentamaan omalle tallille vielä kevään aikana.
  2. Somerolta palattua aurinko paistoi niin ihanasti, että maneesin sijaan houkuttelin Sannin kokeilemaan maastoilua Durden kanssa. Ihan alkumatkasta D oli pikkuisen pinkeänä, mutta rentoutui kyllä loppua kohden oikein kivasti. Kyyneleet kirvoitti viimeistään tämä:
  3. Ja illalla piti vielä kyynelehtiä, kun Idolsissa Diandra lauloi niin upeasti. 

Nyt on ainakin kyynelkanavat huuhdottu :)

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Vakuuttelua ja jumppaohjeita

Epäusko alkoi kasvaa, joten jouduin kaivamaan esille todistusaineistoa. Ja kyllä. Olen joskus ratsastanutkin. Tai ainakin matkustanut satulassa.

Syksy 2011. Todistetusti ratsailla.
Kuva Jussi The Koski.

Tänään fyssari kävi toteamassa selän kunnon kohentuneen ja puolieron pienentyneen. Opetti tädille venytyksiä kädestä pitäen ja vähän puomiharjoituksia. Jälkimmäisistä ei oikein meinannut tulla mitään, kun D:n mielestä toisesta päästä 20 cm kohotettu puomi oli joko a) mahdoton ylittää käynnissä kolistelematta tai b) ylitettävä hypyllä, jolla olisi kuitannut jo ihan oikeankin esteen.

Ohjelmistossa:
  • Kaikkien kinttujen venytyksiä eteen- ja taaksepäin. Parikymmentä sekunttia tai vähemmän, jos hevonen venyttää omatoimisesti maksimiin. 
  • Porkkanavenytyksiä melko matalalla joko jonkun mukin kanssa maasta käsin tai ilman porkkanoita suitsittuna selästä käsin.
  • Puomiharjoitusta, joka ohjaa erityisesti oikeaa takasta reilummin töihin. Ojasta allikkoon -ilmiön välttämiseksi välillä hommia myös vasemmalle.
  • Ratsastaessa erityisen tarkkana suoruuden suhteen.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Niin hyvää, ettei sanotuksi saa

Vein tarhaan vähän kuusenoksia. Tuntuivat maistuvan :)

Mmmmm....





Kuumeinen poika.

Durandolle nousi vähän lämpöä rokotuksen jälkeen, vaikkei yleensä olekaan ollut siihen taipumusta. Tältä päivältä jäi talutuslenkki väliin, kun mittari näytti 38,4 – ja levolla saa jatkaa huomennakin.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

A Shooting Star

Perjantaina oli perhosia masussa: Marin valmennusviikonloppu, jota olin ehtinyt pohjustaa kokonaiset puolitoista viikkoa Durden saikun jälkeen. Minuutteja satulassa oli ehtinyt kertyä ehkä 120, jos sitäkään. Toisaalta siinä oli puolensakin; en ollut vielä ihan mielettömän syvällä epätoivon syövereissä :D

Kolmeen päivään mahtui tietysti epäonnistumisia, mutta – ennen kaikkea – muutamia ihan huikeita onnistumisen hetkiä. Semmoisia, joissa puhuttiin Durtsin kanssa samaa kieltä ja oltiin sillä kielellä asioista samaa mieltä. Semmoisia, joissa ylitin itseni, joissa valitsin oikein ja reagoin riittävän nopeasti.

Durando suoriutui hyvin. Sunnuntaina alkoi jo näkyä vähän väsymyksen merkkejä, joten lopeteltiin hyvissä ajoin, hyvään hetkeen.

Listaan tähän ohjeet, joita Marilta sain. Näin ne pysyvät ainakin itselleni tallessa ja kukaties niistä on iloa jollekulle teistä lukijoistakin.

  • Ulko-ohjaa pitelevän käden paikallaan pysymisen ja ulko-ohjan tuntuman merkityksestä puhuttiin jälleen. Tässä ei sinänsä mitään uutta, mutta alempana kuvattu ympyrän pienentämis-suurentamis-harjoitus paljastaa kyllä karusti tuntuman tilan :).
     
  • Muutenkin palauteltiin mieleen sitä tunnelia, jossa hevonen pitäisi pohkeiden ja tarvittaessa ulko-ohjan avulla pitää. Viimeisenä päivänä ratsastin mielestäni suhteellisen onnistuneita voltteja jokaiseen kulmaan. Silloin muistin olla jämäkkä oman pääni sisässä siitä, missä reitti menee. Tuntuu tämäkin olevan paljolti asennoitumiskysymys.
     
  • Jos vauhti meinaa hiipua, niin erityisesti laukassa auttaa, kun avaa sormia vähän. Tämä pitäisi  tehdä myös jokaisen uuden tehtävän alussa (uusi tehtävä on myös esimerkiksi uusi suora kulman jälkeen). Idea on, että päästetään hevonen tekemään se, mitä siltä pyydetään. Reilua, eikö vaan?
     
  • Jos hevonen painaa yhtään kädelle, niin avataan sormia hieman ja pyydetään eteenpäin. Mari korostaa paljon sitä, että vaikka ongelma olisi siellä ohjien päässä, löytyy ratkaisu yleensä takapäästä.
     
  • Laukasta raviin siirtyessä ajatus ja tekeminen mukana heti ensimmäisestä askeleesta lähtien. Kädet alhaalla, lantio vahvana edessä ja hartiat takana työnnetään hevonen heti hyvään liikkeeseen. 
     
  • Laukannosto ulko-ohjalla ja siirtämällä ulkopohjetta hieman taaksepäin. Pitää ajatella ylöspäin! Ei saa jäädä hinkaamaan ja valmistelemaan loputtumiin vaan mieluummin nopeasti, terävästi ja päättäväisesti. 
     
  • Durtsin kanssa vain lyhyitä käyntipätkiä, ettei ehdi sammua.
     
  • Harjoitusravissa pitkä rento jalka, mieluummin vauhtia raipalla kuin pohkeella , ettei jalka jää pusertamaan. Pohje irti silloin, kun ei ole tarvetta vaikuttaa. Kädet samalla korkeudella, erittäin lähellä toisiaan ja lähellä säkää eli matalalla. Hartiat paikoillaan niin, että raippa sojottaa oikeaan suuntaan. Siis myös se oikea hartia!!!
     
  • Jos Durando tuntuu vinolta vasemmassa kierroksessa, voi pohkeella vähän kokeilla tuupata takapäätä ulospäin.

Vaihtoehto porkkavenytykselle

Koska porkkanavenytykset eivät Durandon kanssa onnistu riittävällä maltilla (syöksyilee porkkanoiden perään niin vauhdilla, että luultavasti saataisiin aikaiseksi enemmänkin revähdyksiä kuin venytystä), sain ohjeet vasemmalle venyttämiseen ratsailta:

Pysähdytään uralle, jolloin seinästä saa vähän tukea. Vasemmalla ohjalla houkutellaan heppaa taivuttamaan päätä ohjan suuntaan. Tärkeää on, että taivutukseen ei lähde, kun pää on ihan ylhäällä vaan ensin pitää houkutella laskemaan päätä vähän ja vasta sitten taipumaan. Sisäohje huolehtii siitä, että kroppa pysyy paikallaan ja tarvittaessa oikea ohja jarruttaa. Heti kun kaula on taipunut ja D pehmenee, myötäys ja suoristus.

Sitä mukaa, kun taito kasvaa, voi harjoitusta alkaa tehdä myös liikkeessä. Tosi prot laukkailee menemään tuolla tyylillä, mutta sitä me ei taideta ihan lähiviikkoina kokeilla.


Ympyrän suurentaminen/pienentäminen

Lähde pienentämään pääty-ympyrää pikkuhiljaa. Ulko-ohja määrittää ympyrän koon, sisäpohje ratsastaa kohti ulko-ohjaa. HUOM! sisäohjalla ei käännetä! Oma oikea hartiani tuppaa työntymään eteenpäin ja Durando kaatuu oikeassa kierroksessa sisälle -> tämä estyy, jos käännän itseäni hieman kohti ympyrän keskustaa, pidän painon hieman enemmän oikealla puolella (tallikaveri kuvasi tätä katso härkää -ratsastukseksi :)) ja samalla palautan hartian takaisin oikealle paikalleen.

Pienentäessä on tärkeää huolehtia siitä, että sama tahti säilyy, vaikka ympyrä pienenee. Kun on päästy pienelle ympyrälle ja D tuntuu siinä hyvältä, lähdetään suurentamaan tasaisesti ja maltillisesti –   sisäpohje ratsastaa ympyrää suuremmaksi ja ulko-ohja määrittää ympyrän ulkoreunan. Tahdin säilyminen on varmasti tärkeää tässäkin vaiheessa, mutta  D:n kanssa kiihdyttäminen ei varsinaisesti ole ongelma ;D

*****

Onnistumisen tunteita kurssilla tuli muutamista laukannostoista sekä ennen kaikkea istunnasta harjoitusravissa. Jotain loksahti paikalleen, kroppa tuntui rennolta, tunsin istuvani hevosessa, hevonen rentoutui ja liikkui itsestään – fiilis oli ihan mahtava. Perjantai-iltana, kun tulin onnellisena ulos maneesista näin tähdenlennon tallin yläpuolella ja sain toivoa. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt toivoa näin: Anna Marin kurssin oppien pysyä päässä edes yhden päivän ajan. - - - ei siis mennyt ihan putkeen lyhyt palauttava liikkuminen tänään...

Pysytään kuitenkin iloisissa asioissa. Durtsi raspattiin ja rokotettiin tänään. Nyt on vihdoin rokotussuoja kunnossa ja raspaus onnistui hienosti ilman rauhoitusta. Pientä terävää oli taas erityisesti oikealla puolella, mutta vasemmallakin jonkin verran, joten puolen vuoden raspausvälistä on hyvä pitää kiinni jatkossakin.

Muuten ukkeli on terveen oloinen ja korvan sisäpinnalle olevat "sieniläiskätkin" ovat kuulemma jonkun täysin harmittoman viruksen aiheuttamia. Tässä pitäisi nyt varmaan pikkuhiljaa opetella taas asennoitumaan Durandoon terveenä, käyttökuntoisena hevosena.