Kyllä on ehtinyt sattua ja tapahtua, ei tämä elämä hevosen kanssa ainakaan tylsää ole.
Pukkeja
Käytiin toistamiseen maastossa ja kokeiltiin ensimmäisen kerran laukkaa metsätiellä. Ensin luulin, että Durandossa on joku vika, että sitä sattuu johonkin, kun liike oli niin kummallinen. Ehkä kolmannen askeleen kohdalla tajusin, että nehän on ihan kunnon pukkeja. Neljännen kohdalla tasapaino jo vähän järkkyi ja silloin tajusin nostaa Durandon pään ylös. Kyydissä pysyin pitkälti laiskuuden ansiosta, sillä olin liikkeellä lainasatulalla enkä ollut jaksanut säätää jockey-jalustimia lyhyemmiksi – onneksi!
Seuraava laukkapätkä sujui rauhallisesti ja ilman pukittelua. Kaveri oli vaan niin innoissaan päästyään maastoon, ettei ensimmäistä laukkaa voinut ottaa ihan ilman ilon ilmauksia, aika söpöä, vaikken pukittelua välttis muuten niin toivoisikaan. Muutenkin Durando oli ihan tohkeissaan koko lenkin ajan, ja käyntiaskelkin oli todella matkaavoittava.
Piikkejä
Kiropraktikko-lääkäri kävi Durandoa vähän niksauttelemassa ja piikittämässä. Käsittelyn seurauksena seuraavat 10 päivää tädin harrastaminen on maasta kävelyttämistä, harjailua ja muuta hempeilyä.
Popoja
Jos Durando jossain on aivan erinomainen, niin kenkien irrottamisessa. Tänään oli toinen etukenkä irronnut karsinaan vajaa tunti sen jälkeen, kun putsasin kaviot enkä ainakaan kiinnittänyt huomiota siihen, että kenkä olisi ollut mitenkään löyhästi kiinni.
Satula-asiaa
Sopivaa satulaa ei vieläkään ole löytynyt. Palautin sen Sydneyn, koska vaikka se omaan takamukseeni olikin aika kiva, niin leveys tuntui hevosen selkään huonolta; puristi etureunan yläosasta ja alempaa oli melko väljä. Nyt kokeiluun tuli se Kiefferin Malmö, mutta toisin kuin edellinen saman mallin satula, tämä jäi keikkumaan ihan ilmaan takareunasta. Alan olla neuvoton.
Sydän-asiaa
Kaikesta huolimatta täällä kirjoittelee oikein onnellinen hevosen omistaja, jonka sydän meinaa pakahtua joka kerta, kun tallille tullessa kuulee hevosen hörisevän ja tajuaa, että se on oma hevonen, joka siellä kerjää evästä <3