sunnuntai 29. elokuuta 2010

Ihana Siina

Perjantain tunnilla pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan Siina-nimiseen tammaan. Ja miten ihanaksi tapaukseksi tamma osoittautuikaan! Kuuliainen, reipas ja niin tasaiset askeleet, että pitkästä aikaa harjoitusravissa istuminenkin tuntui kivalta eikä tullut pelkoa, että ryskii heppapolon selän ihan kipeäksi.

Alkuverkaksi ratsastettiin neliökahdeksikkoa niin, että tehtiin kulmissa aina pysähdyksen kautta takaosakäännökset. Näissä onnistuttiin melko hyvin. Sitten jätettiin pysähdykset pois ja tavoitteena oli saada ponit taipumaan kulmissa. En muistanut enkä osannut olla riittävän jämptinä ja nopea ulko-ohjan kanssa, minkä takia muutamalla kerralla Siina kutakuinkin juoksi kulman läpi taivutusyritystäni karkuun. Voi kun osaisin ratsailla olla yhtä nopea kuin tuppaan muuten elämässä olemaan...

Varsinainen harjoitus jatkui samalla neliöllä niin, että suorat pätkät mentiin harjoitusravissa, jokainen kulma mentiin käynnissä taivuttamiseen keskittyen ja molempiin päätyihin tehtiin laukkaympyrät. Siinan kanssa tehtävä sujui hyvin aina kun keskityin täpöllä ja muistin roolini muunakin kuin matkustajana.  Laukat nousivat aina ensimmäisestä pyynnöstä, joskin hieman hitaasti ja aina muutaman raviaskeleen kautta. Tästä olikin tarkoitukseni kysyä tunnin jälkeen, että mitä olisi pitänyt tehdä toisin, mutta ei valitettavasti tullut tilaisuutta.

Lopuksi otettiin vielä laukkaa pääty-ympyröillä ja se sujui ihan mallikkaasti. Kaikkiaan taas tosi kiva tunti ja ihana, ihana uusi heppatuttavuus!

*****

Sähköpostiin kilahti perjantaina ihana yllätys: kuvia jälkimmäiseltä Pyreneiden maastoilulta, josta kerroin heinäkuussa. Amelié oli hukannut kameransa ja löytänyt sen vasta hiljattain - tosi kiva, sillä näitä kuvamuistoja on mukava katsella synkeinä syysiltoina:

Kuvassa Monoi ja minä vasemmalla ja Amelié oikealla.

torstai 26. elokuuta 2010

Hienoin keikkaelämys ikinä!


Okei, myönnettäköön heti alkuun, että en ole kovin aktiivinen keikoilla kävijä, joten vertailukohtia on aika vähänlaisesti. Varsinkin stadionkeikoista puhuttaessa (U2 Göterborg 2009 ja Helsinki 2x2010 ja siinäpä ne).

Rohkenen silti hehkuttaa sitä, miten hieno kokemus lauantain U2-keikka oli; energinen, hyväntuulinen, spontaani bändi ja mielettömän hyvä yleisö. Täydellinen kombinaatio, joka sisältää kaikki massahysteriaan oikeuttavat elementit =) Ja sitä paitsi, saatiin melkein yhtä hyvät paikat kuin perjantain keikalla, ainoastaan muutama metri vasempaan keskilinjasta.

Olen lukenut useita arvioita tästä keikasta ja niissä on yllättävän paljon hajontaa. Makuja on tietysti monia, mutta erityisesti silmiin pistää se, miten monia Bonon maailmanparannusmeininki - ja ennen kaikkea siitä puhuminen - tuntuu jurppivan ihan valtavasti. Perusteluissa on myös hajontaa, mutta enimmäkseen ne tuntuvat liittyvän siihen, että Bono asuu veroparatiisissa eikä anna lähimainkaan kaikkea tienaamaansa pois ja puhuu maailmanparannusasiaa vain saadakseen U2:lle mainetta ja vielä vähän lisää mammonaa.

Jos pystyy omilla tekemisillään ja puheillaan vaikuttamaan tuhansien ihmisten toimintaan, muuttuuko se arvottomaksi vain siksi, että puhuja valitsee olla maksamatta veroja? Onko vain niillä oikeus puhua hyvien asioiden puolesta, joilla ei ole mitään maallista omaisuutta vai missä euromäärässä menee se  raja, jonka ylittämisen jälkeen ei ole enää korrektia ilmaista ääneen huoltaan?

Me ihmiset ollaan välillä kummallisia. Jonkun radioaseman kolumnissa (valitettavassa en muista minkä) hämmästeltiin sitä, että rokkarin on tosi ok juoda, käyttää huumeita ja öykkäröidä, mutta hyvien asioiden edistämisestä tulee heti isosti sanomista. Samaisessa paatoksellisessa puheenvuorossa todettiin, että suomalaisilla on taipumus nostaa sankareikseen sellaisia henkilöitä, joiden rinnalla ei tarvitse kokea itseään huonommaksi eikä tuntea pistoa omatunnossaan.

Minä toivotan piston tervetulleeksi ja elättelen toiveita, että se saa aikaan muutosta, edes vähän kerrallaan.

Tämä meni nyt jo minullakin vähän aiheesta sivuun. Joka tapauksessa kaiken tämän kummastelun taustalla oli se, että harmillisen monessa keikka-arvioissa Bonon maailmanparannuksen kommentointi nousee päärooliin, vaikka lauantain keikasta olisi aineksia paljon muuhunkin kirjoitteluun.

Minusta ansiokkaan ja analyyttisen arvion keikasta on kirjoittanut omassa blogissaan Anssi Kela otsikolla Jättiläishämähäkin varjossa. Voin muutenkin suositella tuota Anssin blogia - erittäin sujuvaa, viihdyttävää ja ajatuksia herättävää pohdintaa.

Ja toinen mitä lämpimästi suosittelen on U2:n keikan seuraaminen mahdollisimman läheltä lavaa ;) - kiertuekalenteriin voi tutustua bändin omilla sivuilla.

*****

Huomenna ratsastustunti! =) Rapsaa siitä luultavasti vasta sunnuntaina, sillä lauantaina juhlitaan kavereiden häitä, joihin pynttääminen pitää naapurin rouvan mukaan aloittaa jo huomisiltana. Jotain foliopatukoita...kaikenlaista.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Se olen muuten minä, joka määrään! ;)

Eilisellä tunnilla Sissin kanssa yllätin itseni: vaikka neiti oli taas aika vauhdikkaalla päällä, pidin kerrankin pintani eikä yksikään laukka lähtenyt muuten kuin minun aloitteestani! Melkoinen saavutus tädiltä, jolla on enemmän kuin tapana katsoa sormien läpi, painaa villaisella ja yrittää mennä siitä, missä aita on matalin ja mikä tuntuu sillä hetkellä kivoimmalta.

Tunnilla taivulteltiin ja tehtiin paljon siirtymisiä. Voi jos jostain voisi ostaa uudet, rennot jalat! On kyllä ongelmallista näiden kinttujen kanssa. Eiväthän ne rentoina ole koskaan, mutta jäykistyvät ihan mahdottomíksi viimeistään siinä vaiheessa, kun niillä pitäisi jotain tehdä - eli todella helppoa yrittää taivuttaa ja säilyttää jonkinlainen istunta, kun 30 sekunnin välein pitää metsästää jalustinta takaisin oikealle paikalle.

Harjoitusravi tuntui taas enimmäkseen aika hirveältä. Pelkään, että ravissa istumisen suhteen on tullut takapakkia. Elättelen vielä toiveita, josko se voisi tosiaan olla vain tunne, joka juontuisi istuntakurssista; silloin kun sai välillä pitkiäkin pätkiä kokea, miltä vähän parempi istunta tuntuu ja kun nyt on omillaan niin kaukana siitä, tuntuu, että olisin palannut viime syksyyn istunnan osalta. Tai sitten tosiaan olen taantunut viime syksyn/alkuvuoden tasolle. Huoh.

Näistä murheellisista taantumamietteistä huolimatta tunnista jäi erittäin hyvä mieli: minä määräsin! =)

Kotiin lähtiessä tarinoin hetkisen kauniin Hildan kanssa. Herttainen nuori neiti on seurallinen ja kovin kuvauksellinen eikä arastele kameraa:

lauantai 21. elokuuta 2010

Vain muutama metri lavasta

Eilen illalla U2:n keikalla. Kävi niin hyvä tuuri, että päästiin melkein eturiviin, vaikkei oltukaan leiriydytty jo edeltävänä iltana stadionin ulkopuolelle. Kaikki oli jotenkin kohdallaan: loistava bändi, täydellinen ilma, hyvä fiilis, mahtava äänentoisto ja mielettömän hyvät paikat - huikea kokemus! (Ja pesi viime kesäisen Göteborgin perjantain mennen tullen.)

Tänään uusiksi, ja toivotaan, että sateesta huolimatta meininki on vähintään yhtä hyvin kuin eilen :)


Koska poikkeuksellisesti peruin eilen Bonon vuoksi ratsastustunnin, vääntäydyin myöhäisestä illasta huolimatta tänään kukonlaulun aikaan korvaustunnille.



Kuvan (kuvassa) kanssa treenailtiin taivutuksia ja suoristuksia neliöillä ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi vielä laukassa. Olin enimmän osan aikaa melko pihalla taivutuksista. Käynnissä meni sentään välillä sinne päin, mutta sitä mukaa, kun vauhti kasvaa ja ajatteluaika lyhenee, homma muuttuu aika paljon haasteellisemmaksi. Aiemminkin olen tainnut sitä jurnuttaa, että vaikka olen temperamentiltani nopea, niin hevosen kanssa olen järkyttävän hidas ja jähmeä, ja tarvitsen itseni valmisteluun hurjan paljon aikaa.

Sitten, kun ajatus liikkeestä ei ole vielä kovin selkeänä päässä ja aikaa on vähän, on omien jalkojen ja käsien asettelussa aika hakemista. Välillä huomasin, että pohkeet olivat juuri väärin päin - ja tunsin itseni aika hölmöksi.

Kiva tunti joka tapauksessa ja varsinkin laukannostot onnistuivat hurjan hyvin. Pohkeet olivat edellisillan pomppimisesta aika väsyneet, ja nyt jännittää, että miten sitä tänä iltana jaksaa :)

torstai 19. elokuuta 2010

Jotain muuta kuin purnausta

Tämän viikon ylimääräisellä tunnilla ratsuna oli Kuva (kuvassa selässään seuraavan tunnin ratsastaja, joka ei halunnut kasvojaan kuvaan). Alkulämmittelyistä lähtien tuntui, että yhteistyö tulisi tällä tunnilla pelamaan.

Tehtävänä oli tehdä käynnissä jyrkkä loiva kaareva ;), jonka keskelle piti yrittää tehdä mahdollisimman tasaisen pyöreä voltti. Loivalta kaarevalta uralle palatessa ravisiirtymä ja lyhyen sivun lopussa siirryttiin laukkaan ja laukattiin toinen pitkä sivu, jonka lopussa siirtyminen käyntiin.

Saatiin Kuvan kanssa volteista melko pyöreitä, teistä kelpoja ja laukat nousivat oikein näpsäkästi hyvin pienillä avuilla. Eniten haasteita oli vasempaan kierrokseen mentäessä lyhyellä sivulla ennen laukannostoa, kun Kuva pyrki oikaisemaan pitkälle sivulle ja tuntui vaikealta ohjata heppaa oikealle takaisin uralle ja samaan aikaan valmistautua vasemman laukan nostamiseen. Oliskohan ratkaisu just siinä, ettei yrittäisi tehdä niitä samaan aikaan? =)

Harjoitusravikin sujui tällä tunnilla huomattavasti paremmin kuin viime perjantaina Kuvan kanssa. Tuskin se komeaa katsottavaa oli vieläkään, mutta en nyt sentään ihan kakkajäykkänä ollut koko aikaa ja muutamille pätkille löytyi jo ihan kivalla tavalla yhteinen rytmi. Kiva tunti, josta jäi oikein kiva mieli!

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Etuosakäännöksiä...vai takaosa...tai mitä ne nyt oli


Perjantain tunnin ensimmäisenä aiheena olivat etuosakäännökset ja ratsuna taas Kuva-mussukka. En oikein tiedä, miten noita käännöksiä kommentoisin. Osa yrityksistä onnistui, joistakin tuli takaosakäännöksiä, välillä Kuva käveli läpi ja välillä peruutti, kun en ollut tarpeeksi nopea. Hyvää harjoitusta, mutta se, että niistä välillä tuli vahingossa takaosakäännöksiä taitaa paljastaa, etten ihan vielä sisäistänyt sitä varsinaista ideaa. Onnistumiset taisivat olla vähän enemmän onnenkantamoisia :)

Toisena tehtävänä olivat tempon vaihtelut harjoitusravissa. Istunta ja tasapaino olivat taas ihan hukassa, ja sainkin melko pian käskyn luopua ainoasta turvastani, siis jalustimista. Onneksi Kuvan satulassa oli semmoinen lenkki, jossa sitten roikuinkin välillä ihan kaksin käsin. Täytyy sanoa, että tempon vaihteluiden harkkaaminen jäi vähän vähemmälle, kun valtaosa keskittymisestä meni kyydissä pysymiseen. Välillä löysin tasapainon, mutta sitä autuutta ei kyllä missään vaiheessa kestänyt viittä askelta pidempään.

Kuvan ravi oli kyllä vauhdikasta, mikä vähän saattoi vaikeuttaa tilannetta, mutta olen silti hieman pettynyt, kun tuntuu, että olisin palannut ajassa taaksepäin monta kuukautta. Ja, että miksikö en pyytänyt rauhallisempaa ravia? No en osannut. Kun pyysin hidastamaan, niin tipahdettiin käyntiin. Että vähän hukassa.

Lopputunnista treenailtiin vielä laukannostoja käynnistä keskiympyrällä. Oikeaan kierrokseen ensimmäinen yritys oli vähän huono, mutta kaksi seuraavaa parempia. Vasempaan kierrokseen nostot onnistuivat tosi hyvin. Molempiin kierroksiin laukka pyöri kivasti. Ympyrältä jatkettiin nostojen jälkeen laukassa uraa pitkin ja sitten tultiin koko rata leikkaa tavoitteena saada laukka pysymään yllä uralle asti. Toisella yrittämällä onnistui jo hyvin. Oli kiva, että tunnin loppuun tuli vähän onnistumisia, kun tuo raviosio meni niin tosi kehnosti.

*****

Änkesin itseni tunnille myös lauantaina ja sain ratsuksenin hulmuharjaisen Retun. Alkulämmittelyinä mentiin kolmikaarista kiemurauraa ensin käynnissä ja sitten ravissa. En oikein saanut Retua asetettua ja epäonnistuneetkin yritykset tahtoivat johtaa vauhdin hiipumiseen. Kiemurauran jälkeen lämmiteltiin vielä laukassa pääty-ympyröillä.

Sitten harjoiteltiin pääty-ympyröillä käynnin lyhentämistä ja pidentämistä. Aluksi sai tempokin muuttua, mutta sitten muutamien harjoitusten jälkeen piti yrittää säilyttää alkuperäinen tempo ja saada vain askel lyhenemään. Sitten samaa harjoiteltiin ravissa perusistunnassa. Edellispäivän pomputusmuistot mielessäni varauduin pahimpaan, mutta sainkin yllättyä iloisesti: Retun ravissa onnistuin istumaan suhteellisen hyvin. Ravin lyhentäminen onnistui aika hyvin, koska Retu muutenkin mielellään ravaa sellaista vähän hassua hipsutteluravia.

Asetusten kanssa oli valtavia ongelmia myös tämän tehtävän ajan. En oikein tiedä, mikä on se keino, jolla hevosen saa pysymään asettuneena vai onko tarkoitus koko ajan räplätä sisäohjalla? No, ei minulla missään nimessä kuitenkaan riitä osaaminen vielä siihen, että pystyisin samaan aikaan miettimään kaikkia tarvittavia osasia:

* kantapäät lonkan kanssa linjassa
* jalat rentoina
* varpaat eteenpäin
* vatsalihakset käytössä
* selkä ei notkolla
* ylävartalo suorassa
* kyynärpäät kyljissä
* nyrkit pystyssä
* nyrkit kiinni
* katse eteenpäin
* lonkat auki (ja miten tää muka tehdään??? Venyttelen ihan hysteerisen paljon enkä huomaa mitään eroa.)
* asetus
* taivutus
* tempo
* tahti
* tie
* suora kaula
* ulko-ohjan tuki
* älä jää vetämään sisäohjasta
* huolehdi etäisyydestä
* älä törmää muihin ratsukoihin

Ainakin näitä kaikkia pitäisi miettiä ja sitten pitäisi vielä olla nopea reagoimaan. Huhhuh. Pitäisi varmaan taas palata siihen metodiin, että ottaisi joka tunnille 1-3 asiaa, joita miettii aktiivisesti ja yrittäisi sitten muuten olla armollinen itseään kohtaan.

Hieman heikosta menestyksestä huolimatta ihania ja monipuolisia tunteja - ja ihan hurjan kivoilla hepoilla <3 On muuten kiva mennä tallille, kun ei tarvitse jännittää, että mitä on osunut kohdalle heppa-arvonnassa, kun kaikki ovat niin kilttejä, reippaita ja sympaattisia!

Kuvassa Rauhalan ruunia: Nasta, Iksu ja taustalla pilkottaa Jambo.

torstai 12. elokuuta 2010

Tehoputket


Tarjoutui tänään yllätysmahdollisuus päästä maastoilemaan Rauhalan tallilla. En hukannut aikaa miettimiseen :)

Sain maastokaveriksi hyvän ystäväni Kuvan. Joukkoa johti Retu, jota seurasivat Sissi, Siina, Leisku (kuvassa yllä) ja peränpitäjinä minä ja Kuva. Lähdettiin matkaan tarkoituksena nauttia tyynestä, hiljaisesta kesäillasta ja kauniista maisemista.

Ensimmäisen parin sadan metrin jälkeen alkoi edestäpäin kuulua ihan hillitöntä pörinää. Mitään ei vielä näkynyt, mutta äänestä pystyi päättelemään, että mopoilla ei ihan sunnuntaiajeluvauhtia tultaisi. Ehdin miettiä, että toivottavasti tajuavat hidastaa heti, kun näkevät meidät. No, eivät hidastaneet, ja sitten tapahtumat etenenivätkin vauhdilla.

Minulla ei ihan tarkkaa käsitystä ole siitä, mitä kaikkea ehti tapahtua. Hevosten reaktiot onneksi laimenivat jonon hännille tultaessa, joten Kuva otti tilanteen melko rauhallisesti. Se halusi kääntyä takaisin päin enkä yrittänyt sitä estää, koska Leisku edellä oli myös kääntymässä sen verran lähellä, etten halunnut jäädä jalkoihin. Kuva kuitenkin oli kuulolla ja sain sen pysähtymään tosi kivasti. Ei ehtinyt tulla minkäänlaista katastrofitunnetta.

Joidenkin satojen metrien jälkeen toinen mopoista tuli takaisinpäin tietä, ja oli edellisestä kohtaamisesta ottanut opikseen, sillä nyt ohitus tapahtui hyvin rauhallisesti vapaalla rullaten ja siis lähes äänettömästi. Kuulin myöhemmin (asiaa parmemmin tuntevilta), että tavalliset mopot eivät yleensä säikytä näitä heppoja, mutta näissä mopoissa oli kuulemma tehoputket ja niiden vuoksi aivan järkyttävän kova ääni. Kyllä kai maailman ääntä melua mahtuu, mutta joitain asioita on vain kovin vaikea käsittää.

Tämän kokemuksen jälkeen taas muistaa toivoa, että kaikille tienkäyttäjille opettaisiin huomaavaisuutta kanssaliikkujia kohtaan. Siinä on mopoilijakin melkoisessa vaarassa, kun monta sataa kiloa hevosta päättää tosissaan säikähtää :( Nyt oli onni matkassa, kun kenellekään ei sattunut mitään.

Suokit ovat onneksi niin ihanan leppoisia, että toipuivat kokemuksesta tosi nopeasti, ja loppumatka sujui suuremmitta kommelluksitta. Tosin Kuva vei minut kyllä yhden ojan yli taas niin omituisella hypyllä, että vähän oli tekemistä selässä pysymisen kanssa. Mutta pysyinpäs!

Metsässä oli hurjan kaunista ja rauhallista, ja ehdin hehkuttaa, kuinka kiva on maastoilla nyt, kun ei ole paarmoja eikä hyttysiä. Ja sitten tulivat hirvikärpäset. Tässä kohtaa jonon hännillä olemisessa oli puolensa (tuli mieleen sademetsäreissu Malesiassa, jossa jonon loppupään paikoista lähes tapeltiin, sillä alkupää keräsi itseensä valtaosan iilimadoista).

Maastoilu oli taas kivaa, ja hevosetkin tuntuivat puhkuvan tyytyväisyydestä. Ilta oli kaunis ja - tehoputkia lukuunottamatta - rauhallinen.

*****

Pihan puolelta on pakko hämmästellä vähän: helteet ovat tainneet saada kasvitkin sekaisin. Rusokuusama, jonka kukinta-aika on kesäkuu, näyttää tänään tältä:



Ja jo kesäkuussa kertaalleen kukkinut nuokkusyreeni tänään:


Ja sitten vielä visailukysymys: tunnistatteko tämän kaverin?

Taitaa olla syreenikiitäjän toukka. Kaunis kuin mikä!

tiistai 10. elokuuta 2010

Kisakuulumisia ja muita tiedotteita



Siis minä en todellakaan ole kisannut, mutta Rauhalan upeista ruunista Rillan Renttu (Retu), Autereen Koijari (kuvassa) ja Perheen Kuva osallistuivat viime viikonloppuna Sh-kummajaisiin Urjalassa. Eikä muuten ollut hukkareissu, sillä pojat toivat kotiin kaikkiaan kolme voittoa. Tuloksiin voi tutustua täällä. Hurjan hienoa!

Rauhalan talli on muuten nykyään myös Facebookissa. Ryhmästä löytyy hienoja kuvia kummajaisisssa kisailleista komistuksista.

****

Jihuu, blogilla on nyt jo kuusi julkista lukijaa: tervetuloa Jenni! =)

****

Kommentointitoiminnossa on ollut ilmeisesti ongelmia viime päivinä. Kommentin lisäämisen jälkeen järjestelmä väittää, että kommentti on lisätty, vaikka oikeasti vaatii vielä uuden klikkauksen, jonka jälkeen vasta pääsee syöttämään varmentimen. Tämän jälkeen kommentin pitäisi ilmaantua näkyviin. Ärsyttävän työlästä eikä hajuakaan, missä vika. Mutta tämä selvennyksesksi, että kyse ei siis ole minkäänsortin sensuurista :)

maanantai 9. elokuuta 2010

Missä on tasapaino, missä on päättäväisyys?

Päässäni on pyörinyt se lastenlaulu, jossa kysellään vuorotellen eri sormien perään. Omissa sanoituksissa ovat sormien paikan ottaneet ainakin tasapaino ja päättäväisyys. Olivat nimittäin niin hukassa perjantain ja lauantain tunneilla.


Ratsastin molempien päivien tunnit ihanalla Sissillä (kuvassa minulle tuntemattoman, taitavan ratsastajan kanssa). Perjantain tunnin tehtävänä oli tehdä toisella pitkällä sivulla loiva kaareva ravissa, nostaa laukka toiselle pitkälle sivulle ja siirtyä pitkän sivun lopussa takaisin käyntiin.

Vaikka alkulämmittelyissä Sissi oli vielä ollut hyvin kuulolla, niin tunnin edetessä otteeni jotenkin koko ajan heikkeni. Lopputulema oli se, että jossain vaiheessa tuli sissiratsukolle komento jättää laukat väliin ja keskittyä kontrollin palauttamiseen siirtymisten, pysähdysten ja peruutusten kautta.

Surullista on se, että ilman ulkopuolista valvovaa silmää, en olisi nähnyt tekemisissämme mitään vikaa. Toki vauhtia oli aika tavalla, mutta onnistun jotenkin vakuuttamaan itseni siitä, että jos nyt kuitenkin laukka lähtee minun aloitteestani, niin kaikki on tosi hyvin. Siis paketoin itseni sille trendikkäälle mukavuusalueelle, ettei tarvitsisi alkaa korjaamaan mitään. Että voisi vaan ratsastella. Järkyttävän ristiriitaista, kun kuitenkin on kova hinku oppia koko ajan paremmaksi. No, vahvistaa aina vaan käsitystäni siitä, että tällä luonteella ei ainakaan tässä kehitysvaiheessa ole kovinkaan paljon mieltä ratsastaa ilman ohjausta.

Lauantain tunnilla päättäväisyyspuolella löytyi sitten perjantain jälkihuuruissa vähän enemmän yritystä. Mutta, mutta...missä oli tasapaino ja miksen osannut istua ollenkaan?! Teemana oli puolipidätteet ja niitä harjoiteltiin keskiympyrällä enimmäkseen harjoitusravissa. Voi Sissi-raukkaa, minkä paketin sai selkäänsä pomppimaan! Jossain vaiheessa rohkaisin mieleni ja kokeilin ilman jalustimia eikä ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun tuntui, että alas tullaan. No en tullut , mutta siinä vaiheessa, kun neljänneskierros käyntiä, neljännes ravia -harjoituksesta siirryttiin pelkästään ravaamaan, otin nöyränä jalustimet takaisin. Tämän jälkeen pomppiminen oli kuitenkin vähän maltillisempaa.

Puolipidätteet onnistuivat erittäin vaihtelevasti. Tuntui, että välillä Sissi ei reagoinut mitenkään samanlaiseen pidätteeseen, jolla se edellisen neljänneksen kohdalla oli melkein pysähtynyt. Ne siis tuskin olivat samanlaisia; ei taida tuo kehonhallinta olla vielä kovin kummoista =)

Lopputunnista otettiin vielä laukkaa ympyrällä molempiin suuntiin. Huomasin, että varsinkin vasemmassa kierroksessa oikeanpuoleinen jalka vispaa täysin holtittomasti tahtia enkä saa sitä pysähtymään. Melko piinallista. Muutoin laukka sujui hyvin  molempiin kierroksiin. Tosin pökkelöt taisivat taas olla aika pökkelöt.

Tunnin jälkeen hepat pääsivät laitumella viikonlopun viettoon. Rauhalan kaikki laitumet ovat kivoja, mutta erityisesti edukseen erottuu se, jolla ruunat nyt ovat: järvinäköala ja ihana lehtomainen "saari" suuren laitumen keskellä. Sinne olisi mielellään jäänyt  vähän pidemmäksikin aikaa aurinkoisesta päivästä nauttimaan alla poseeraavien Jambon ja  Nastan seuraksi.


*****
Elämässä pitää olla muutakin kuin heppailua (vai pitääkö? ;)), joten lauantai-iltana grillailtiin ystävien kanssa ja leppoisa ilta venähti kuin huomaamatta aamuun asti. Sunnuntaina jäivät sitten pihahommat vähän vähemmälle, mutta eiköhän tällä viikolla taas jotain nurkkaa tule vähän nyhrättyä.

torstai 5. elokuuta 2010

Pihapäivittelyä


On sitä riittänyt kesällä kaiken heppailun keskellä aikaa myös pihan tonkimiseen.

Kesäkuussa valmistui takapihan terassit ja asennettiin siirtonurmikko. Heinäkuussa onkin saanut keskittyä enemmän ihanien taimien istutteluun ja ei niin ihanien rikkaruohojen nyppimiseen. Äiti on ollut korvaamaton ja väsymätön apulainen (vai työnjohtaja?).

Pihaan on istutettu mm. näiden lajien taimia

- pihasyreeni
- unkarin syreeni
- nuokkusyreeni
- ligusterisyreeni (aika outo)
- syyshortensia
- kameliajasmike
- tammelan kaunotar (myös syreeni)
- jalohortensia (kuvassa ylhäällä)
- laikkukirjokanukka
- rusokuusama
- tuoksukönnöskuusama
- joku pensasruusu
- ruusuangervo
- kiinanpioni
- pensaskirsikka
- koristearonia
- alppiruusu
- syysleimu
- mooseksenpalavapensas
- syysasteri
- jalokärhö (The President)
- joku malva
- karpaattien kello
- akileija
- grönlannin hanhikki
- tarha-alpi
- rohtosuopayrtti
- suikeroalpi
- äitienpäiväruusu
- pikkutalvio
- suomen röyhytatar
- mustaviinimarjapensas
- karviainen
- raparperi
- tarhapäivänlilja
- ruskolilja
- tuoksuvatukka
- juhannusruusu
- joku toinen ruusu
- tuomi
- kultapiisku tai joku sen tapainen

Näiden lisäksi perennapenkeissä vielä useita muita lajeja, joiden nimet olen autuaasti unohtanut. Liikaa lajeja yhdelle pihalle? Ehkä. Tavoitteena kuitenkin runsaan rönsyilevä, vihreä piha, jossa kukkaloistoakin riittäisi koko kesän. Enkä usko, että kaikki lajit täällä viihtyvät.

Vaikka lajeja onkin paljon, niin värien suhteen on tarkkaa: talon lähellä ei saa kasvaa mitään, mikä kukkii keltaisella tai oranssilla. Ei niin ettenkö niistä pitäisi, niistä vain tulee tummanruskean talon vieressä minun makuuni liian tunkkainen yhdistelmä. Keltainen penkki on siis sijoitettu talosta vähän kauemmaksi.


Tuntitolkulla aikaa on mennyt kivipengerrysten tekemiseen. Osaan monissa asioissa olla ihan huithapeli ja kelpuuttaa kaikenlaisia rimanalituksia, mutta näiden kivipengerrysten kanssa nyt sitten niuhopuoli pääsi esille: mikään ei kelvannut vaan joka kohtaan piti löytyä juuri oikeanlainen kivi ja rakensin samat pätkät uudelleen ja uudelleen ennen kuin olin edes kohtuullisen tyytyväinen.



Aikaa on riittänyt myös aikaansaannoksista nauttimiseen (aina tulee valitettua ajan puutetta, mutta on sitä nytkin todistetusti ehtinyt jos toista). Jännä, miten paljon iloa saa siitä, että kiertää pihalla ja tutkii, mitkä taimista ovat lähteneet kasvamaan. Saldo on muuten yllättävän hyvä; lämmin kesä on tainnut lietsoa kasvuintoa, kun vedensaannista on jaksettu huolehtia. Suurin osa pensaiden ja perennojen taimista tuntuu viihtyvän ja varsinkin pensaat kasvavat kohisten. Nuokkusyreeni aloitti juuuri uuden kukinnan (ei hajuakaan, onko tavallista) ja jos en ihan väärin nähnyt, niin alppiruusutkin ovat tekemässä uusia kukkia.

Huonoimmalta tilanne näyttää tällä hetkellä juhannus- ja pensasruusujen sekä unkarin syreenien kanssa - niissä ei oikein näy uutta elämää, joskaan eivät juhannusruusua lukuunottamatta näytä kuolleiltakaan. Ehkä noistakin osa vielä selviää. Ensi keväänä sen sitten näkee.

*****

Ja hei, ihan huippua, blogi on saanut kaksi uutta lukijaa: BritBrit ja Iina - tervetuloa!!!

tiistai 3. elokuuta 2010

Estealkeiskurssi



Kauan odotettu estekurssi alkoi teorialla: mikä on tärkeää hyppäämisessä, mikä on ratsastajan tehtävä, mikä on askeleen pituus eri askellajeissa jne. Estekurssin hepaksi minulle oli arvottu Kuva (kuvassa), jolla olenkin aiemmin mennyt ainoastaan maastossa, joten hieman jännitti, miten yhteistyö tulisi sujumaan.

Ratsaille noustessa yritin toistelin mielessäni: suora linja, suora hevonen ja reipas tempo. Näiden toteuttamista ei kuitenkaan päässyt heti toteuttamaan, vaan ensin alkuun palauteltiin mieleen kevyttä istuntaa ja piinattiin pohjeparkojamme useilla kierroksilla, joiden aikana harjoiteltiin käynti-ravi-käynti-siirtymiä.

Sen jälkeen mentiin linjaa, jolla oli ensin kolme käyntipuomia ja sitten kolme ravipuomia. Kun tässä läpäistään välikoe, siirryttiin tekemään samaa toisin päin eli nyt piti siis onnistua siirtymään ravipuomien jälkeen käyntiin ennen käyntipuomeja. Vähän haasteellisempaa, mutta onnistui sentään. Suurin haaste oli löytää suora linja. Olen sen verran hukassa tasapainoni kanssa, että kevyessa istunnassa ravissa tykkään pitää koko ajan harjasta kiinni, etten vahingossa repisi ratsuparkaa suusta. Tämä tietenkin johtaa siihen, että en osaa enää ohjata sitäkään vähää mitä aiemmin.

Kun puomit sujuivat edes jotenkin sinne päin, kokeiltiin puomi + ristikko -yhdistelmää eli ravilähestyminen ja puomilta laukka ja sitten pysähtyminen linjan päähän. Jälleen suurin haaste oli huolehtia suorasta linjasta ja suorasta kaulasta. Pysähtymiset sujuivat kutakuinkin mallikkaasti, joskin yläkropan nostaminen pystympään taisi sisältyä palautteeseen joka yrityksellä.

*****

Toinen päivä alkoi myös teoriaosuudella. Kertailtiin edellispäivän oppeja ja mitattiin esteiden etäisyyksiä kentällä.

Ratsailla piinattiin jäseniämme taas aluksi kevyessä istunnassa sekä käynnissä että ravissa aluksi uralla ja sitten yksittäin ympyrällä, jolla oli yksi puomi. Ohjauksen kanssa oli niin paljon haasteita, että oikein hävetti!

Esteiden kanssa aloitettiin puomi + ristikko -yhdistelmällä. Kuvan kanssa kiemurreltiin taas muutamaan otteeseen niin pahasti, ettei voinut lopulta edes ohjata esteelle, kun ei ollut hajuakaan, miten päin olisi sinne lopulta päädytty. Onneksi jokunen yritys onnistuikin.

Seuraavaksi vuorossa oli puomi + ristikko + okseri -yhdistelmä, jossa ensimmäisellä yrityksellä kiemurreltiin taas ihan huolella, mutta toisesta sitten saatiinkin roimasti kiitosta, mm. siitä, kuinka hyvin odotin kaikkia hyppyjä.

No, jos jotain olen oppinut, niin sen, että minua ei pitäisi kesken tuntia kehua; ilmeisesti kihahtaa välittömästi hattuun, koska joka ikinen kerta kehuja seuraa floppi. Tällä kertaa kiemurtelu johti vähän oudompaan hyppyliikkeeseen, joka melkein sai jalan suistumaan jalustimesta ja tädin satulasta. Ei kuitenkaan tullut sitä ensimmäistä tippumista vieläkään.

****

Kolmantena päivänä jatkettiin kevyen istunnan harjoittelua ensin käynnissä ja ravissa ja sitten pareittain laukassa pääty-ympyrällä. Laukassa tasapainon säilyttäminen on paljon helpompaa, joten minunkaan ei tarvinnut roikkua harjassa, jolloin taas ohjaaminenkin toimi (tosin sain niin paljon aiheellista palautetta ohjien ylikäyttämisestä kurssin toisena päivänä, että nyt keskityinkin ohjaamaan pelkillä pohkeilla). Kehuja tuli taas, mutta onneksi tuota harjoitusta ei enää kehujen jälkeen jatkettu, joten en päässyt floppaamaan siinä =).

Esteillä harjoiteltiin ensin puomi + ristikko -yhdistelmää, joka oli sijoitettu kentän poikkihalkaisijan suuntaisesti. Hyvän tien löytäminen oli vaikeaa ja kiemurtelu jälleen päivän sana.

Toisena harjoituksena oli puomi + ristikko + ristikko -linja kentän pitkän sivun suuntaisesti. Tämä oli minulle ja Kuvalle selkeästi helpompi. Tällä esteellä koettiin kuitenkin järkyttävä hetki, kun yksi hevosista kaatui alastulossa. Ratsastaja ehti onneksi kierähtää pois alta ja koko ratsukko selvisi tilanteesta mustelmilla ja järkytyksellä.

Seuraavaksi harjoiteltiin toisen pitkän sivun suuntaisella linjalla olevaa pystyestettä laukassa. Tässäkin onnistuin kiemurtelemaan vähän.

Lopuksi mentiin kokonaisuus ratana eli lähdettiin ensin vasempaan kierrokseen ravissa ja käännettiin kulmasta ensimmäiselle puomi + ristikko -yhdistelmälle radan poikkihalkaisijalle. Esteen jälkeen siirtyminen takaisin raviin ja kulmasta oikeaan kierrokseen. Pitkällä sivulla odotti toinen puomi + ristikko -yhdistelmä, jonka jälkeen laukanvaihto (ravin kautta tietty) viimeistään lyhyen sivun aikana ja seuraavalla pitkällä sivulla oleva pystyeste laukassa. Lopuksi pysäytys pitkän sivun loppuun.

Kuvan kanssa onnistuttiin muuten hyvin, mutta laiskanläksyä saatiin ensimmäisen esteen huonosta lähestymisestä ja siitä johtuvasta kiemurtelusta. Muutamalla uusinnalla alkoi järkevä tie vihdoinkin löytyä ja koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen siinä, miten voi katsoa yhteen suuntaan ja silti ratsastaa toiseen (joo-o, se on tosiaan ollut aika hankalaa!).

Kiva kurssi, joka uskoakseni paransi edes jonkin verran tasapainoa ja kasvatti rohkeutta. Silti tuppaan olemaan vähän sitä mieltä, että pitäisi ennen estejatkoja yrittää saada perusasiat jotenkin kelvolle mallille (esim. jalka oikealla paikalla edes 25 % ajasta tmv). Into esteille on kyllä kova!

Vielä kovempi into olisi istuntatunneille - Norttia ja Mian opetusta on ikävä!



Kuvassa esterata. Ja ihan oikein, ei tältä meidän kurssilta ;)

(Ja taas täytyy lisätä, että harjoitukset saattoivat olla vähän erilaisia tai eri järjestyksessä, mutta tässä paras muistikuva tässä vaiheessa, kun ensimmäisestä päivästä on kulunut jo viikko.)