sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Back on Track

Täällä ollaan taas! Reissusta palattiin eilen aamulla, ja tänään jo änkesin itseni tallille. Tarkoitus oli olla avuksi, mutta sen verran oli pitkän tauon aikana se vähäinenkin osaaminen karissut, että melkein taisin olla enemmän vaivaksi :)

Valtavan kivaa oli silti, ja ratsastustakin pääsin kokeilemaan Santerin selässä. Ensimmäiset harkkaraviaskeleet olivat ihan hirveän tuntuisia. Tömähdin satulaan niin kovasti, että sisäelimet heittivät kuperkeikkaa. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin löytyä lantioon vähän pyörivää liikettä ja sain ihan vähän kiinni siitä, että mistä koko hommassa olikaan kyse.

Santeri sai yhdet pienet säpsyt, mutta ei onnistunut pahasti horjuttamaan tasapainoani, joten kaikkiaan ensikokeilu kuukauden tauon jälkeen meni paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Mutten silti halua näin pitkää paussia enää toiste, ainakaan ennen kuin olen oppinut selkeästi paremmaksi. Joulukuussa tuntui, että aloin vähän oivaltaa asioita ja huomasin itsekin edistyväni - nyt taidan joutua keräilemään aika pitkään ennen kuin pääsen taas siihen joulukuun tasolle.

Joka tapauksessa ihanaa olla kotona, nähdä kaikki rakkaat ja päästä taas talleilemaan <3 (ei niin, etteikö häämatkalla olisi ollut hurjan ihanaa).

perjantai 14. tammikuuta 2011

Thaimaastoilua

Huijui, olinhan melkoisella ratsastusreissulla eilen täällä Raya Yain saarella Thaimaassa. Opas ei puhunut sanaakaan englantia. Hevonen oli pieni, melkein ponikokoinen, mutta todella ärhäkkä. Nimeltään enteelllisesti Speed.

Ennen maastoon lähtöä mentiin kentällä kierros puoliksi käyntiä ja puoliksi ravia. Tällä perusteella opas ilmeisesti arvioi ratsastustaitoni!?

Ja sitten mentiin! Ensin vastaan tuli noin 100 metrin välein kolme hevosta, jotka jostain syystä aiheuttivat valtavasti hermostuneisuutta meidän hevosissamme. Sain tehdä ihan tosissani töitä, että sain Speedin menemään oppaan perässä ja pysymään kutakuinkin housuissaan. Hirnuntaa riitti.

Hieman seesteisemmän ratsastelun jälkeen alkoivat sitten vauhtipätkät. Mielikuvitelkaapa tämä: noin metrin levyinen, mutkainen, paikoin kivikkoinen polku, johon vesimassat ovat tehneet valtavia uria. Molemmin puolin polkua tiheät pusikoit täynnä myrkkyhämähäkkejä (tai ehkä ne oli vaan mun mielikuvituksessa). Toiselta puolelta polkua jyrkkä pudotus pöheikön läpi mereen. Askellaji laukka. Välillä pelotti.

Käytiin myös laukkaamassa saaren pisin ranta päästä päähän. Kun näkyvyys oli hyvä, alusta tasainen ja pehmeä, niin vauhti oli pelkästään mukavaa! Tuuli ujelsi korvissa ja Speedikin oli ihan tohkeissaan.

Kotimatkalla koettiin vielä jännittäviä hetkiä, kun tiellä oli tukkeena vesipuhveleita. Opas tuntui pelkäävän niitä ihan tosissaan ja yritti kovasti komentaa niitä ilmeisesti pysymään paikoillaan. Ensimmäisen ohitus sujui hyvin, mutta toisen kohdalla oppaan hevonen vähän pillastui. Speed otti pienen pyrähdyksen, mutta rauhoittui onneksi nopeasti.

Lopuksi kierrettiin vielä resortin tilukset ratsain. Meiningin erilaisuuden kotimaahan verrattuna huomasi viimeistään siinä, kun tultiin resortin rannasta takaisin, bungalowien ohi kulkevaa päällystettyä ylämäkeä. Laukaten.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Korvikeronsuja

Oi voi. Koville ottaa heppailutauko jo nyt, vaikka häämatkalla muuten onkin tosi kivaa. Huomenna ajattelin kokeilla vähän korvikehoitoa ja mennä moikkaamaan norsuja. Kielihaasteiden vuoksi en ole ihan selvillä huomisesta ohjelmasta, mutta toivottavasti pääsen vähän rapsuttelemaan ja jutustelemaan ainakin.