Keskiviikon tunnille matkasin vielä huomattavasti tavallistakin jännittyneempänä, olihan odotettavissa kokeilukerta ihan uuden heppatuttavuuden kanssa. Minua oltiin jo etukäteen varoitettu siitä, että Toscaan verrattuna vastassa saattaisi olla vähän happamampi ilmestys, jonka kanssa saisi pohkeitaan treenata oikein kunnolla. Näistä varoituksista vain jälkimmäinen osui keskiviikkona kohdalleen (eikä sekään niin pahasti kuin olin varautunut).
Nortti (North Light) oli hoitaessa herttainen ja yhteistyökykyinen, mistä kehuinkin komeaa poikaa pariin otteeseen oikein kovaan ääneen. Se vähän harmitti siinä vaiheessa kun paljastui, että rekkamiesnimestään huolimatta Nortti on tamma. Näin.
Toscaan verrattuna Nortilla on korkea ja hidas ravi. Silti siinä oli ihan mukava istua. Laukassa en onnistunut alkutunnin aikana löytämään mitään järkevää rytmiä tai tuntemusta omaan kroppaani. Osittain se johtui varmaan siitä, että Nortti oli melko tahmea ja olisi tarvinnut paljon napakampaa ja nopeampaa pohjetta. Mutta kun ei osaa ja koko energia alkaa mennä niihin pohkeisiin, niin istunnasta katoaa se vähäkin tolkku mitä siihen on onnistunut löytämään.
Mia kävi Nortin selässä demonstroimassa sitä, miten pohkeita kuuluisi käyttää. Siinä ihastellessani jouduin toteamaan, että taitaa tältä tädiltä puuttua tuommoiset nopeat lihassolut kokonaan. Toisaalta ensimmäinen haaste on jo siinä, että pitäisi osata mielessään käsitellä tilanteet ja tuntemukset paljon nopeammin eikä jäädä aina vatvomaan. Mutta minkäs teet, tässä ketjussa on vielä monta heikkoa lenkkiä - ja tulee olemaankin. Jos ei olisi, niin ei tarvitsisi voivotella sitä, miksi HIHSin liput ovat niin kalliit.
Sen jälkeen, kun Mia oli käynyt Nortin selässä, oli meininki aika erilaista. Enää ei juuri tarvinnut pohjetta ja itse asiassa jarruillekin löytyi parissa kohtaa käyttöä. Ihan viimeisen viisiminuuttisen aikana löytyi omaankin ratsastukseen taas vähän tolkkua ja muutama laukka-ravi-siirtymä meni tosi kivasti. Olen myös huomannut edistystä kyynerpään kanssa, joka pysyy jo huomattavasti paremmin oikealla paikalla. Jipiii!
Jatkosta ei nyt ehditty vielä sopia, mutta ensi lauantaina ja keskiviikkona pääsen taas tuuraamaan Toscan vuokraajaa, joten tässä ehtii vielä tulevaa pähkiä. Toivottavasti järjestyy jokin tapa, jolla voin jatkaa Mian oppilaana vielä pitkään.
Mukava keskiviikko kruunattiin nukkumalla ulkona. Olen vinkunut ulkona nukkumisen perään viime kesästä asti, ja nyt sain tahtoni läpi. Kyhättiin Ikean halpisverhoista ja hyppynarusta kerrassaan upea vuodekatos ja kannettiin terassille kunnolliset petikamppeet.
Kyllä kelpasi tuhista raittiissa ilmassa, surisijoilta suojassa ja lämpimän peiton alla. Sain ylipuhuttua miehen vielä toiseenkin yöhön, joten kohta kömmin taas terassille prinsessakatoksen alle. Kauniita unia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti