Durando – täyden kympin poika

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, 

paljon onnea rakas Durde, 

paljon onnea vaan! 

Kympin synttäriä juhlistettiin kakkukahveilla, tosin juhlakalu itse sai tyytyä kuivaan leipään ja porkkanoihin. Jotain spessua kuitenkin tähänkin päivään eli hemmotteluhoitoa á la Sari:

B-day treat(ment)

Sarin mukaan Durandon selkä alkaa olla aika lähellä normihierottavaa. Pientä jumia on vielä vasemmalla puolella keskellä selkää ja oikeassa lavassa. Takapäästäkin on alkanut löytyä hierottavaa, mikä ilmeisesti on merkki siitä, että sekin moottori on ainakin ajoittain ollut toiminnassa. Oikealla puolella takana oli vähän enemmän hierottavaa. Lihasta on kuulemma tullut lisää ja suunta on oikea – jeejee!

Fyssarin ohjeistamana olen tunnollisesti venytellut Durandon jokaisen ratsastuksen jälkeen, ja Sarin kommentit kyllä innostavat jatkamaan samalla tiellä. 

*****

Viime päivien ratsastelut ovat olleet vähän sinnepäin -tyylisiä. Sanni on ollut sairaana, ja olisin ollut ihan tuuliajolla, mutta onneksi tallilla on valtavasti ihania ihmisiä. Turvauduin jälleen Tiian apuun, jonka seurauksena Durando joutui kerran pääsiäisen aikana oikein hikoilemaankin. Tosi kivalta näytti meno, ja D oli selkeästi tohkeissaan päästessään kunnolla hommiin.

Positiivinen trendi omassa ratsastuksessa on ollut se, että pelko on selkeästi väistynyt taka-alalle. Laukata en tosin ole rohjennut, jos maneesissa on ollut toinen ratsukko (en tiedä kumpaa pelkään enemmän, sitä noloutta, jos pyyntöni kaikuvat kuuroille korville vai sitä, että D kimmastuu komentamisesta ja alkaa riekkua). Yksin ollessa sattui semmoinenkin päivä, että laukat vasempaan nousivat aika kivasti, mutta oikeaan sakkasi – kai se on hyvä, että asiat muuttuu?

*****

Ensi viikolla mulla on henkilökohtainen NLP-valmennustapaaminen. Ette arvaa, miten kovasti sitä odotan! Aion marssia sieltä ulos ihan uutena ihmisenä, itsevarmuutta ja rohkeutta uhkuvana, sellaisena jonka yli ei kävellä. Ihan totta!

Synttäripokut ihanassa auringonpaisteessa