Tiistaina on siis (äkki)lähtö ja nyt pitää melko kiirettä. Koira, koti, hevonen, työt ja joulujutut. Niin ja tietty matkasuunnitelmat ja muut. Sen verran fiksaamista, ettei ihan meinaa viikko riittää.
Leevin hoito on onneksi jo saatu sovittua ja koti menee siinä samalla, kun vakkarihoitaja tulee asumaan meille. Durtsista päävastuun on lupautunut ottamaan ihana luotto-Sanni muutaman muun superystävällisen ihmisen avustuksella. Työasioista olen saanut sumplittua ison osan, mutta vielä riittää tekemistä ennen matkaa. Pieni osa hommista lähtee mukaan matkalle. Ja sitten vielä joulu ja kaikki siihen liittyvä. Huh.
Mutta ei sais keskittyä valittamiseen vaan pitäisi iloita siitä, että pääsee sukeltamaan – jei!
*****
Durandolla olen nyt ratsastellut joka päivä. Ja siis nimenomaan ratsastellut. Lyhyitä aikoja ja melko vähäisillä odotuksilla/vaatimuksilla. Olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että mennään mun määräämää askellajia ja mun määräämään suuntaan. Muutoin en juuri ole vaatinut. Silti osa näistä vähistäkin vaatimuksista on kaikunut kuuroille korville.
Tätä päivää lukuunottamatta Durando on ollut ihan pirteä, ja tänäänkin oma moottori löytyi laukkaamisen jälkeen. Tosin laukkojen löytyminen vei myös ihan hyvän tovin aikaa. Huomasin taas, että parhaiten homma toimii silloin, kun en mieti mitään muuta kuin, että tästä lähtee laukka ja ajattelen selkeästi eteenpäin. Kaikki muut lähestymistavat johtavat eriasteisiin epäonnistumisiin.
Positiivista:
- Punkeminen pysynyt aika hyvin kurissa.
- Durtsi ollut enimmäkseen pirteä eikä ole nähty makoilevan tarhassa.
- Mun ja Durtsin elämässä on huippuihania ihmisiä, jotka auttavat silloinkin, kun pyydän ihan kohtuuttoman paljon.
Edit: Luettuaan tämän postauksen mies kommentoi, että spanielinsilmien kohdalle olisi totuudenmukaisempaa kirjoittaa kivespussisilmät (ihan vähän väsynyt mies). En kuitenkaan korjaa tekstiä, koska muokkauksen jälkeen myöntymistäni voisi olla vaikea ymmärtää ;D
Olen myös tuntenut tällä viikolla samanlaista iloa siitä että löytyy ihania ihmisiä jotka auttavat hevoshommissa :) Kolme mahtavaa heppatyttöystävääni on lupautunut vuorotellen lenkittämään ponia kun lähden itse lomailemaan viikon päästä.
VastaaPoistaIhanaa lomaa teille! :)
Meillä on sukellushommat unohtuneet hevosten myötä, mutta olis kyllä ihanaa mennä taas pitkästä aikaa lämpöiseen...
VastaaPoistaHauskaa reissua ja hyviä sukelluksia!
Kiitos Noora! On kyllä oikeasti ihan huippua, että löytyy ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä – täytyy olla kiitollinen. (Ja muistaa lahjoa ;)) Hauskaa lomaa Noora sullekin!
VastaaPoistaKiitos Pena & Otto! Aika paljon oon törmännyt heppailijoihin, joiden entinen harrastus on sukeltaminen – onkohan lajeissa jotain samankaltaisuutta? :) En usko, että itselläkään tulee enää sukellettua läheskään yhtä paljoa kuin aiemmin. Varsinkaan, kun Suomessa sukeltaminen ei oikeastaan houkuttele. Toivon, että saisi kuitenkin sen verran sukeltaa, ettei pääsisi taidot kokonaan unohtumaan. Tällaisen ahtaanpaikankammoiselle ei meinaa se opetteleminen ollut ihan helpoimmasta päästä ;)
Ihanaa lomaa! Olen itse nähnyt Tappajahain liian nuorena, jotta voisin edelleenkään sukeltaa ilman sen tunnaria... Jaiks!
VastaaPoistaAnni :D Täytyy kyllä sanoa, että Tappajahai on jotakuinkin ainoa asia, mitä sukeltaessa en ole jännittänyt. Hait on kivoja!
VastaaPoista