torstai 26. heinäkuuta 2012

Helsinkiä eikä Vaasaa

Tänään tunnilla aiheena oli – yllätys, yllätys – omien ja sitä kautta hevosen reaktioiden saaminen nopeammaksi.

Tähän liittyy sellainen olennainen juttu, että pitää olla selkeä ja johdonmukainen ja vaatia myös hevoselta selkeyttä, johdonmukaisesti. Mia käyttää tosi paljon erilaisia vertauksia, jotta asioista tulisi helpommin ymmärrettäviä. Tänään kuulin, että jos opettaja kysyy oppilailtaan, mikä on Suomen pääkaupunki, ei vastaukseksi kelpaa Vaasa. Tai jos kelpaa, niin turha odottaa kuulevansa seuraavalla kerralla Helsinkiä.

Mulla on siis kaksi suurta haastetta:

1. Selvittää itselleni, mikä se pääkaupunki oikein on. Ja todella uskoa siihen.

2. Kelpuuttaa Durdelta vain Helsinki vastauksena kysymykseen Suomen pääkaupungista.

Kuulostaa niin helpolta, tälleen virtuaalipaperilla. 

*****

Harjoiteltiin siis Helsinkiä siirtymillä sekä askellajien sisällä että niiden välillä. Ensin hyvin pieni pyyntö ja jos ei tullut reaktioita, niin sitten heti perään napakka toisto. Hyvin nopeasti alkoi pienikin apu tuottaa toivottua tulosta. Kun vaan muistaisi aina olla itse selkeä.

Durando oli muutenkin tosi kiva ratsastaa melkeinpä koko tunnin, mutta kyllä mä sen eteen jouduin toki vähän hommiakin tekemään. Ja tähän kohtaan pitää laittaa itselle oikein muistilappu:

Mitä enemmän Durde keskittyy johonkin muuhun kuin muhun, sitä nopeammassa tahdissa mun pitää siltä vaatia reaktioita, jotta saan huomion palaamaan itseeni. Ja väännetään nyt vielä rautalangasta: Ei siis auta, että sanoo huhuu ja jää odottamaan.

*****

Jälleen huipputunti. Loppupuolella Mia kysyi, miksen aina ratsasta niin kuin siinä lopussa, kun kerran osaan. Varmasti vielä jonain päivänä ratsastankin! Ja tämä on lupaus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti