1. Uusi satula - viimeinkin!
 |
| Albion K2 (kuva: www.thesaddlery.co.uk) |
Uusi satula on 17,5" ja MW – puoli tuumaa pidempi ja kaksi kokoa leveämpi kuin vanha tuttu, ihana satula. Tästäkin tulee varmasti ihana, mutta se ottanee vähän aikaa. Tällä hetkellä harjoitusravissa istuminen tuntuu olevan aika hukassa, ja sen löytyminen taitaa vaatia entistä enemmän lonkkien venyttelyä.
Durando tuntuu kuitenkin tykkäävän, ja mielestäni protestoi satulointia aiempaa vähemmän (tai sitten näen konkurssin sumentamin silmin juuri sitä, mitä toivon näkeväni, jotta minulla olisi jotain, millä perustelisin ostosta itselleni – miehestä puhumattakaan). Uusi satula on myös huomattavasti kevyempi kuin vanha. Kevyemmästä tulikin heti mieleen toinen suuri mullitus:
2. Uusi kymmenluku
 |
| Uusi kymmenluku! |
Tässä riemulle vähän taustaa:
- 17-vuotiaaksi astin painoin 50-52 kiloa. Tunsin olevani lihava.
- Sitten lihoin yli kymmenen kiloa. Kotikylässä kiersi huhu, että olen raskaana. Tarvitseeko sanoa, että tunsin olevani lihava.
- Suurimman osan aikuiselämästäni painoni liikkui 60-65 kilon välillä. Tunsin olevani lihava, mutten ehkä enää niin vahvasti kuin nuorempana.
- Vajaat kahdeksan vuotta sitten lopetin tupakoinnin ja lihoin yli 25 kiloa reilussa vuodessa. Peilistä ei katsonut yhtä lihava ihminen kuin valokuvissa oli. Kummastutti, mikseivät vanhat vaatteet mahtuneet päälle.
Siitä lähtien olen enimmäkseen yrittänyt laihduttaa ja onnistunutkin siinä, mutta tuloksia on tullut usein liian hitaasti siihen, että motivaatio olisi pysynyt tarpeeksi hyvin yllä.
Pahimmillaan painoin 88,7 kiloa! Kun reilut kolme vuotta sitten aloin ratsastaa painoin muistaakseni 78 kiloa. Sieltä on tultu alas hitaasti ja jojoillen. Maaginen 70 alittui ensimmäisen kerran kesäkuussa 2011 monen kuukauden sokerittoman ruokavalion jälkeen, mutta sitten ratkesin taas syömään.
Tuo vaakakuva on nyt tämän viikon torstailta, ja lupaan, ettei tämä jää tähän! Mulla alkoi juuri kolmen kuukauden tehokuntokuuri; aion saada itseni normaalipainoiseksi ja hyväkuntoiseksi - - - siihen on nyt entistä enemmän syytä, kun eräältä ystävältä kuulin, että huonokuntoiset ihmiset pelkää.
*****
Durandon kanssa on mennyt aika kivasti. Torstain tunnin aluksi en kyllä saanut sitä kulkemaan millään lailla järkevästi; siinä se roikkui etujaloillaan kilometrin mittaisena ja niin pohkeen takana kuin olla vain voi, vaikka mielestäni oikein tosissani jotain ratsastuksen tapaista yritinkin. Taisi näyttää melko epätoivoiselta, sillä tällä kertaa Mia itse ehdotti, että voisi vähän käydä selässä :)
On kyllä inspiroivaa nähdä, miten hevonen muuttuu sekunnissa ihan eri tyypiksi! Siinä sitä on itsellekin tavoitetta...jonakin päivänä vielä...
 |
| Durandon mielipide mun uhoamisesta. |
*****
Pellolla on päästy käymään nyt taas parina päivänä, kun saatiin vähän pakkasta, niin ei kerry ihan järkyttäviä tilsoja. D on kiltti, kultainen ja rento eikä meillä ole siellä pellolla yhtään mitään hätää. Nyt oon jopa rohkaissut itseni ja ratsastanut sieltä jo kolme kertaa ihan tallin ovelle asti. Se tallin piha on nähkääs mun mielestä huomattavasti vaarallisempi paikka kuin pelto, koska siinä on kaikki ne muut hevoset, jotka voivat lietsoa jotain. Ihan totta :)
 |
| Niin on helppo saada hyviä kuvia meistä yhdessä... |
*****
P.S. Ei tartte pelätä, että tästä on tulossa painonpudotusblogi, mutta koska fyysinen kunto vaikuttaa ratsastukseen merkittävästi, saatan siitä aina silloin tällöin jotain sanoa. Ja sitä paitsi tällä tavalla julkisesti lupaamalla mulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin onnistua :)
Mä voisin melkein luottaa tuohon huonokuntoiset pelkää enemmän - ihan vaan sillä, että kun lihaskuntoa ja tasapainoa ei ole, niin yllättävissä tilanteissa keikahtaa itse helpommin, kun luottamus omaan kroppaan on huono.
VastaaPoistaMielenkiintoinen näkökanta, tartteepa itsekin pohdiskella tuota hieman!
Juu, tuohon minäkin arvelin väitteen perustuvan. Toivotaan, että karistettavien kilojen jättämä tyhjä tila täyttyy rohkeudella :)
PoistaHienoa, tsemppiä painonpudotuksen jatkumiseen! Tuo sinun paino-lista on niin kuin itseni kirjoittama.
VastaaPoistaVoi uusi satula, mäkin haluan. Kovasti elättelen toiveita, että vanhan satulan saisi topattua vielä... Huokaus. Toivottavasti uusi satula tuntuu hyvältä kohtapian.
Kiitos!
PoistaSatulasta oon onnellinen - olkoon vaan mulle vähän totuttelua, mutta kyllä D ansaitsee sopivat varusteet. Toivottavasti teidänkin satula-asia ratkeaa onnellisesti!
Vau, nyt tsemppi päälle ja jatkat samaan malliin. Niin painoin kuin ratsastuksen saralla! :)
VastaaPoistaKiitos paljon! Näin teen!
PoistaOnneksi olkoon satulasta ja uusista lukemista! Heppa tuskin parin kilon muutoksia huomaa, mutta kymmenenkin kiloa kevyempi ratsastaja ehkä jo jossain tuntuu? Että sikälikin motivoivaa keventyä, pääsee hevonen vähemmällä ;)
VastaaPoistaEn ole vielä blogiini kirjoittanut tästä, mutta olen itsekin aloittanut kuntokuurin vuoden vaihteessa, eli lisännyt liikuntaa ratsastukseen oheen. Yksi juoksulenkki viikossa kun ei ihan riitä. Käyn salilla 2 x ja juoksen 2 - 3 x viikossa ja ohjatulle jooga-tunnille yritän keretä kerran viikossa. Tuntuu, että monilla ratsastajilla on nyt kuntokuuri menossa. Itse en varsinaisesti laihduta, mutta ei haittaisi, jos niissä tiukimmissakin farkuissani voisin hengittää. Syömishäiriötaustaisena varsinainen laihduttaminen ei tule kyseeseen, ja vaa'alla käynti todennäköisesti laukaisisi koko show'n uudestaan. Joten fiilis-pohjalta mennään!
Tsemppiä jatkoon, tämä blogi-avautuminen varmasti estää repsahtamasta!
PS En ole ikinä kuvistasi tai videoistasi huomannut tai ajatellut, että olisit yhtään pyöreä tai ylipainoinen!
Tuntuu tosiaan olevan nyt kuntokuureja meneillään melkein joka suunnalla - ja tietysti hyvä niin! Ihan niinkuin sanoitkin, se on myös hevosten etu, että ratsastajat kevenee :)
PoistaÄlä missään nimessä tosiaan kipua vaa´alle, jos tuommoinen riski on olemassa! Eikähän ne kilot sitä paitsi se olennaisin asia olekaan, mutta itselleni tässä tilanteessa toimiva motivaattori - vaan surulliseksi tulisin, jos kilot vähenisi vaan siitä syystä, että lihakset surkastuisivat eli muitakin mittareita pitää olla. Peili on yksi melko toimiva...silloin kun oma mieli ei vääristä sieltä näkyvää kuvaa.
Tsemppiä sullekin kuntoiluun ja terveelliseen elämään!
Kiitos kauniista sanoistasi – ehkä mun kuvat ja videot onkin tarkoituksella vähän suttuisia :D
Hei, olen mielenkiinnolla seurannut blogiasi ja osittain sen ansiosta palasin takaisin satulaan 25 vuoden tauon jälkeen Rauhalassa,missä itseki aloittelit ratsastusta.Ratsastus on ihanaa ja Rauhalassa on ihanaa! Olisin kysynyt, että kaipaatko koskaan sitä,että ratsastaisit eri hevosilla, kuten tuntiratsastajat? En todellakaan millään tavalla vähättele, vsan päinvastoin olen vaikuttunut kehityksestäsi ratsastajana,mutta uskotko,että yhdellä hevosella ratsastamalla voi tulla huippuratsastajaksi vai riittääkö,että ratsastaa yhdellä hevosella huippuhyvin?
VastaaPoistaKiitos ihananasta ja hyvästä kommentista ja kiva, että löytänyt takaisin hevosten pariin & mahtavalle Rauhalan Talllle! Rapsuterkkuja sinne kaikille, erityisesti Sissille, Siinalle, Retulle ja Kuvalle, jotka oli mun suosikkeja :)
PoistaKysymyksesi on tosiaan erinomainen ja vastaus kuuluu, että kyllä kaipaan mahdollisuutta ratsastaa eri hevosilla! Uskon, että yhdellä hevosella ratsastaessa voi oppia ratsastamaan ihan huippuhyvin sitä yhtä hevosta, mutta on todennäköisesti ihan hukassa, kun alla on joku toinen. Näin ainakin itselleni käy tällä hetkellä.
Toivon, että pystyn pikkuhiljaa järjestämään itselleni mahdollisuuksia ratsastaa myös muilla hevosilla (esimerkiksi tallikavereiden keskinäisellä heppavaihdolla), jotta säilyisi edes jonkinlainen käsitys siitä, miten hurjan erilaisia hevosia on.
Oman hevosen ostaminen oli tietyllä tavalla siis myös luopumista, mutta koen, että hevosen omistaminen on taas kasvattanut minua monin tavoin ja antanut mahdollisuuden oppia ja rakentaa itseluottamusta hevosten kanssa toimimiseen enemmän kuin mitä taas tuntiratsastajana olisi ehkä mahdollista.
Se täytyy vielä tässä yhteydessä sanoa, että olisin varmasti jatkanut Stenbackan tallilla ratsastamista vuokrauspohjalta vielä useamman vuoden tyytyväisenä, jollei Durando olisi änkenyt elämääni vähän puoliväkisin - hevosen ostamista en todellakaan ollut suunnittelut enkä ehkä siitä tuossa vaiheessa vielä kovin realistisesti haaveillutkaan. En kuitenkaan kadu päätöstäni, vaikkei se välttämättä siinä hetkessä, niillä tiedoilla ja faktoilla ehkä se kaikkein viisain ollutkaan.
Ihanaa,kiitos nopeasta ja viisaasta vastauksesta:). Varmasti on totta,että oman hevosen kanssa oppii paljon sellaista,mitä ei muuten ikinä, ja tosiaan oppii nimenomaan ratsastamaan,uskon,että kuitenkin on helpompi 'muuntautua' muidenkin hevosten tarpeisiin,kun pohja on vahva.
VastaaPoistaSiina ja Sissi on myös mun lemppareita,ihania leidejä! Hyvää kevään odotusta!
Juu, ehkä sitten joskus, kun on pohja toooosi vahva, niin pystyy muuntautumaan, mutta kyllä toistaiseksi jo pelkästään erilainen käynti tuntuu niin oudolta että oksat pois :)
PoistaKiitos samoin sulle ihanaa kevään odotusta! :)
Heippa Amalia!
VastaaPoistaLöysin tänne blogiisi jotenkin facen kautta ja ajattelin, että on kiva jättää puumerkki jotta tiedät, kuka käy juttujasi lukemassa. Voi että, mulla aikuisena aloitettu harrastus on aivan eri kuin sulla, mutta saman poltteen ja tunteen palon tunnistan näissä teksteissäsi. Aivan mahtavaa! Yhteistä meillä näkyy olevan myös puntarilla näkyvä lukema ja päätös tehdä asialle jotain :) Hus pois ylimääräiset kilot ja tilalle uutta positiivista energiaa!
Aurinkoisia kevätpäiviä ja rapsutukset koirulille!
T. Riikka
Moikka Riikka!
PoistaTervetuloa ja kiva, että jätit viestin :) Mikä sun harrastus on ja kirjoitteletko siitä jossain? Olisi kiva lukea!
Tsemppiä kilojen karistamiseen ja ihanaa kevättä sinullekin!
P.S. Leevi oli mielissään huomiosta ja kiittää rapsutuksista :)
Moikka moi!
VastaaPoistaJa onnittelut ovat paikallaan hienosti edistyneestä kevennysprojektista! Täällä on myös melko hyvin vältytty houkutuksilta, vaikka sokeriherkkuja kyllä tuntuu olevan joka paikassa tarjolla ja on jotenkin kiusallista niistä kieltäytyä. Saman verran olen kuitenkin saanut karistettua kuin sinäkin. Hassua, et painot kulkevat meillä ihan samassa linjassa :)
Mun aikuisharrastukseni on sellonsoitto (jokohan tunnistat mut...;)). Aihepiiri siis aivan eri, mutta fiilis ja intopiukkailu on ihan samanlaista. Mahtavaa, et aikuisiällä voi toteuttaa haaveita!
Kivaa tulevaa viikkoa!
T. Riikka L.
No moi Riikka!
PoistaNyt tiedän, kenen kanssa kirjoittelen :)
Hassua, että mennään niin tasatahtia painon kanssa – onneksi mennään oikeaan suuntaan! Oon samaa mieltä, että välillä on kiusallista kieltäytyä tarjotuista ruuista, olenkin ratkaissut tilanteen niin, että sosiaalinen elämä on tällä hetkellä minimissa – toki se johtuu osin myös tiukoista aikatauluista.
Ja kyllä, olen samaa mieltä, että on ihan huikeaa huomata, että vaikka 40 lähestyy, monen asian suhteen ei ole mitenkään liian myöhäistä.
Kivaa viikkoa sullekin!
Saija