Heppailun kohokohdat viimeisten viikkojen ajalta:
- Ei ole pelottanut! Satulassa on ollut kiva ja levollinen olo. Olen ratsastanut maneesissa samaan aikaan jopa kolmen muun ratsukon kanssa niin, että pysyi edes pieni ajatus tekemisessä.
- Onnistunut askeleen pidennys ravissa Mian tunnilla viikko sitten – ja pelkällä istunnalla. Onnistuminen ei ollut pelkästään oma fiilikseni, vaan kehuja tuli myös Mialta. Vasemmassa kierroksessa viimeisellä kokeilulla pari ensimmäistä askelta tuntuivat tosi hienoilta – väitän tunteneeni voiman hevosen takapäässä.
- Marin valmennuksessa viime viikonloppuna aukenivat taas silmät sisäohjanriippuvuuden osalta. Piti pienentää ympyrää ravissa ja pienellä ympyrällä näyttää, että vaikka sisäohjan päästää löysäksi, pysyy hevonen silti pienellä ympyrällä – ei pysynyt ensimmäisenä päivänä varsinkaan oikeassa kierroksessa.
Kolmantena päivänä onnistui jo melko hyvin sekä ravissa että laukassa. Pitää vaan muistaa pitkä sisäjalka, paino sisäistuinluulla, hartian kääntäminen ympyrän sisälle, ulkolavan hallinta ulko-ohjalla ja tarvittaessa lapojen siirtäminen sisällepäin molemmilla ohjilla. Niin, ja tietysti pitää koko ajan muistaa istua kunnolla niin kuin kaikessa muussakin tekemisessä, etunojakönötys on ankarasti ja poikkeuksetta kielletty. - Durando on ihana!
Kuntoilu
Oon noudattanut mulle laadittua kunto- ja ruokaohjelmaa täsmällisesti (paitsi Marin kurssin aikana, mutta silloinkaan en syönyt mitään epäterveellistä enkä energiamäärällisesti enempää), ja tulosta on syntynyt: paino tänään 67,8 kg.
Tajusin, että oon sieltä mun kaikkein painavimmista päivistä pudottanut nyt jo yli 20 kg! Olen niin tyytyväinen itseeni. En niinkään kilojen vuoksi vaan siksi, että olen onnistunut saamaan niskalenkin mieliteoistani ja löytänyt kauan kateissa ollutta päättäväisyyttä ja itsekuria.
Olo on energinen ja iloinen, mutta se täytyy myöntää, että nälkä vähän vaivaa. Erityisesti salaattipäivällisen jälkeen on sellainen olo kuin ei olisi mitään syönytkään. Mutta mulle on luvattu, että se helpottaa vähän ajan päästä, kun elimistö tottuu pienempiin annoksiin ja energiamäärään.
Onnittelut upeasta painonpudotuksesta ja ennen kaikkea hatunnosto oman terveyden ylistykselle :)
VastaaPoistaKiitos Laura! Sulla oli myös blogissasi hyvä pointti, että jos haluaa pysyä satulassa vielä viiskymppisenäkin, niin sen eteen pitää tehdä asioita nyt.
PoistaVau, mikä pudotus! Onnittelut!
VastaaPoistaMinulla on taas edessä sama rumba, kunhan pääsen jakautumaan. Ahdistaa jo valmiiksi...
Kiitos ja tsemppiä sulle tulevaan! Sullahan on kuitenkin jo kokemusta – ja siis nimenomaan onnistumisesta –, joten tiedät, miten tavoitteisiin päästään :)
PoistaHieno pudotus! Onko ratsastushousut jo menneet uusiksi? Housut onneksi ovat "kulutustavaraa" joita pitää muutenkin uusia säännöllisesti, mutta saappaiden kanssa on hankalampi. Olen pitkään haaveillut Königsin koulusaappaista, ja päätin että ostos saa odottaa 3 - 4 kilon (arvio kun en kerta vaa'alla käy) pudotusta, sillä en halua, että kalliit saappaat venyvät pohkeesta ja lörpöttävät sitten kun olen normitimmissä kunnossani. Rasva tietty kertyy yksilöllisesti, mutta itse huomaan pienetkin muutokset saappaanvarren tiukkuudessa ;)
VastaaPoistaKiitos! Ei oo tarvinnut vielä housuja vaihtaa, kun ne harmaat, jotka ostin syksyllä oli ikäänkuin mallia motivaatiohousut eli pikkuisen liian tiukat :) No nyt ne alkaa kyllä jo olla löysähköt, mutta en pidä todennäköisenä, että koon 36 housuihin saisin itseäni enää tässä elämässä survottua.
PoistaJoo, saappaita ei varmasti kannata ostaa, jos odottaa pohkeen pienenevän - tulee muuten kunnonkohotus todella kalliiksi ;) Mulla nyt ei olekaan saappaita, mutta pohkeissa ei kilojen kariseminen mulla muutenkaan näy, kun vänkyröistä jaloistani johtuen pohkeet ovat olleet silkkaa lihasta silloinkin, kun olin painavammillani.
Toivon, että pääset pian saapaskaupoille :)
Olen mykkänä hämmästyksestä. Olet paitsi analyyttinen ja ihanan itseironinen, myös tajuttoman sinnikäs ja vahvaluontoinen.
VastaaPoistaMie pyörryn. Onnea!
Vähän nauratti nuo konkurssin sumentamat silmät satulan oston jälkeen. Sitten alkoikin itkettämään, kuulosti niin tutulta.
Ihana Caro, tuli kyyneleet silmiin kauniista sanoistasi - kiitos!
Poista