perjantai 22. helmikuuta 2013

Vähän huonompia uutisia

Durando ei halua enää laukata. Ei varsinkaan vasempaan kierrokseen, mutta eipä se oikeakaan laukka mitään hehkeää ole.

Tällä kertaa ongelma ei valitettavasti liity mun päättäväisyyteen, vaan selkeästi nyt on jossain kipua tai jäykkyyttä. Jos vasemman laukan saa useamman yrityksen jälkeen nostettua (tarjoilee siis noin 1/5 kerrasta oikeaa laukkaa), niin jos edes ajattelee pientä kokoamista, rikkoo D samantien raviin. Muutenkin tuntuu, ettei sitä vasemmassa laukassa saa yhtään ulko-ohjalle vaan rikkoo siitäkin saman tien. Oikeassa laukassa tahtoo tapojensa vastaisesti nostaa päätään ylös ja jännittyy selästä.

Kiropraktikko-lääkärimme tulee onneksi ensi viikon torstaina. Taitaa olla taas takapolvien piikittämisen aika. Toivottavasti saadaan hyaluronilla ja naksauttelulla heppa taas kuntoon.

Samaan surkusyssyyn alkoi myös kenkäshow: maanantaina irtosi vasen etukenkä. Sinänsä hyvä ajoitus, että se oli kengityspäivä. Ikävä kyllä D hankkiutui eroon vasemmasta etukengästä toistamiseen ja heti keskiviikkona. Jälleen voin olla kiitollinen, sillä kiltti kengittäjä tuli vielä samana päivänä korjaamaan tilanteen. Iloista on, ettei kavio lämpöile juuri normaalisti poiketen. Kengänirrotusriehuissa oli tietysti toiseen takaseen tullut haava, mutta se näyttää onneksi Animalintex-kääreellä parantuvan hyvin.

On tämä kanssa yhdenlainen laji... Vaikka tämän murheenkin keskellä mun täytyy sanoa, että oon ihan hirmuisen iloinen ja kiitollinen siitä, että Durando oli monta monta kuukautta ihan huippuvedossa ja oon todella päässyt ratsastamaan ja kehittynytkin. Ja optimistina uskon, että parin viikon päästä saadaan taas palata sille innostavalle kehityksen polulle!

11 kommenttia:

  1. Voi kurjuus :( Toivottavasti D saadaan pian kuntoon ja pääsette jatkamaan hyvin sujuneita treenejä.

    VastaaPoista
  2. Voi ei :( tää on niin tätä. Takapakkeja tulee aina, toivottavasti ei mitään pitkää breikkiä kuitenkaan!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Noora ja Jilla! Tottahan se on, että takapakit on osa elämää, ja niin myös heppaelämää. Mutta vielä täältä noustaan, toivottavasti!

    VastaaPoista
  4. Ikävä takapakki pitkään hyvin menneille treeneille!

    VastaaPoista
  5. Onpa kurjaa! Mikä Durandon takapolvissa on?

    VastaaPoista
  6. Joo, aika tylsää, mutta toivottavasti tulee hoidolla kuntoon.

    Durandolla on ainakin oikeassa takapolvessa nivelrikkoa, mutta on tosiaan nyt kutakuinkin vuoden verran pysynyt suht säännöllisellä hoidolla hyvässä kunnossa - nyt taisi vaan hoitoväli venyä liian pitkäksi :(

    VastaaPoista
  7. Meillä todettiin tänään oikeassa polvessa nivelrikkoa. On kuitenkin ihanan lohduttavaa kuulla, että Durando on kestänyt sen kanssa kunnon käyttöäkin. Mulla on toiveissa, että kestäisi edes maastoilun ja kevyen köpöttelyn kentällä kivutta.
    Tsemppiä teille, kyllä se vielä kuntoutuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, tosi kurja kuulla :(

      Mutta lohduttaa voin kyllä, sillä Durando on ollut kesästä tammikuuhun asti oikeastaan tosi hyvässä vedossa. Odotin taas vaan liian pitkään piikityksen kanssa – veikkaan, että 6 kk saattaisi olla sellainen maksimiväli hoidoissa.

      Piikkien ja kiropraktisen hoidon lisäksi Durando saa myös nivelten toimintaa parantavia valmisteita suun kautta, siis MSMää, glugosamiinia, kondroiittisulfaattia, C-vitamiinia, kalaöljyä (omega3) ja inkivääriäkin ajoittain. En oikeastaan ollut ihan varma näiden suun kautta annettavien toimivuudesta, mutta nyt loppusyksystä lähtien olen joutunut syöttämään niitä myös koiralle ja eron todella huomaa!

      Niin, ja kaikkien hoitojen ohella tietysti tärkeää on säännöllinen liikunta. Durandolla ei varsinkaan talviaikaan ihan kokonaan vapaita päiviä juuri ole; toki kevyempiä päiviä mahtuu joukkoon – tänään esimerkiksi käveltiin aurinkoisella pellolla ja D sai nautiskella ihan nakuna :)

      Poista
    2. Kiva kuulla kokemuksia! Meillä on nyt puolen vuoden päähän kontrolli jos ei sitä ennen mene huonommaksi, jolloin voidaan piikitys kuulemma uusia. Taavihan ei tosi huono ole ollutkaan, mutta ihan samaa oirehdintaa on laukkojen kanssa ollut ja ylämäkiin tuppaa hyytymään.

      Nivelaineita meillekin ell suositteli, en vaan oikein tiedä mikä olisi paras vaihtoehto kaikista markkinoilla olevista vai pitäisikö ne ostaa erikseen ja tehdä itse, helpompi tietysti olisi jos purkkeja oli mahdollisimman vähän.

      Ja tosiaan, vapaita ei suositeltu, joten meilläkin alkaa nyt ahkera liikutus päivittäin. En vaan ole ihan varma miten saan töiden kanssa kaiken sovitettua.. Mutta yritettävä on, kun en luovutaakaan halua. :) Taavilla onneksi tilannetta pelastaa vähän se, että se tarhaa laumassa ja liikkuu sielläkin päivän aikana paljon enemmän kuin jos olisi yksin.

      Poista
    3. Jännä, että annetaan niin erilaisia ohjeita klinikoilta: Kun D piikitettiin Viikissä, meille muistaakseni sanottiin, että hyvinkin voi toisen kerran piikittää tarvittaessa ihan joidenkin viikkojen jälkeen, jos ei tunnu vointi kohenevan. Kotieläinlääkäri kävikin sitten melko pian sen jälkeen tallilla piikittämässä. Mutta tuskin tietenkään on tarkoituksenmukaista, että jatkuvasti piikiteltäis kerran kuukaudessa, varsinkin kortisonilla on sitten niitä haittavaikutuksiakin.

      Mä oon tilannut nivelaineet erikseen Makanalta - tulee aika paljon edullisemmaksi niin. Mulla on semmoinen systeemi, että jaan aina parin viikon jauheet pieniin purkkeihin, niin ei tarvitse joka päivä annostella - näin toimii kyllä todella näpsästi.

      Ihanaa, että Taavilla on seuraa tarhassa, se kyllä auttaa paljon. Durando liikkuu tarhassaan sen verran vähän, että ihan vapaita ei kyllä tosiaan usein kärsi antaa.

      Tsemppiä Taaville ja sulle, pidän peukkuja!

      Poista
    4. Joo, meillekin sanottiin, että tarvittaessa voi piikittää nyt kävelyjakson (4-6vkoa) jälkeen jos tuntuu olevan tarvetta. :) Olisi kyllä kätevä jos voisi kotona piikittää, ettei sen takia tarvitsisi klinikalle asti lähteä, hankalaa aina järjestää.

      Kiitos tsemeistä, ei tässä nyt auta kun päivä kerrallaan mennä. :)

      Poista