Tuomio, osa 2

Koska tällä kokemuksella on reilusti varaa kyseenalaistaa vuosikausia lääketiedettä opiskelleiden ja ammattia harjoittaneiden asiantuntijoiden diagnooseja, kutsuin Durandoa katsomaan toisen lääkärin – omat ajatukset kuin kuitenkin liikkuivat kengitystä enemmän siellä takapolvien tietämillä.

Erittäin ystävällinen uusi lääkärituttavuus saapui sitten tänään aamusta, ja paneutui Durppulan tilanteeseen ja historiaan oikein ajan kanssa. Ehdottomasti plusmerkkiseen saaviin mätkähtää se havainto, että epäpuhtaus oli tiessään eikä taivutuksetkaan käytännössä aiheuttaneet reaktioita, paitsi takapolvista pienet reaktiot silloin, kun lääkäri taivutti pelkkää takapolvea. Taivutusten jälkeen ympyrällä otj otti hieman lyhyempää askelta ulkojalkana, ja oikea tapapolvi oli lääkärin mielestä löysä. Muuten ei ollut löydöksiä, ei lämpöä, turvotuksia eikä nesteitä eikä edes kovin merkittävää aristusta kavioissa.

Tällä lääkärillä oli vähän maltillisempi (?) lähestyminen polvien hoitamiseen: nivelten piikittämisen sijaan polvet bliistrattiin.  Itse olen joskus aikoinani kuullut bliistrauksesta ja joku maallikko sitä joskus vuosia sitten ehdotti Durtsille – tosin näin jälkikäteen en tiedä, tarkoittiko linimenttibliistrausta vai injektiota tehtävää mallia. Nyt tehtiin jälkimmäinen.

Jos jollekulle muullekin tämä on vähän vieraampi juttu, niin tämän sain selville kysyessäni, mistä on kyse: polveen injektoidaan jotain ainetta, joka aiheuttaa siellä steriilin tulehduksen, jonka seurauksena nivelsiteet "tiivistyvät" ja tukevat polvea paremmin. Tämä lääkäri käytti bliistrauksessa c-vitamiini, mutta ilmeisesti esimerkiksi jodia käytetään aika paljon. Ja yksi vaihtoehto on myös veribliistraus, josta on kerrottu Sophia Backlundin blogissa. Bliistrauksesta ei kovin paljoa tietoa tunnu netistä löytyvän. Englanniksikaan en onnistunut löytämään tätä keskustelunpalstan lääkärin (?) selitystä enempää.

Fiilikset on vähän kahtalaiset. Olen iloinen, että ontuminen loistaa ainakin toistaiseksi poissaolollaan. Ja tyytyväinen siitä, että tämä lääkäri otti polvijankutukseni tosissaan. Kummissani olen ehkä hieman siitä, ettei kukaan aiemmin ole sanonut polvea löysäksi – ellei sitten ole taas mennyt minulta ihan ohi, mikä sekin on tietty täysin mahdollista.

Mutta oli miten oli, jos tuo bliistraus auttaa, olen siitä erittäin iloinen. Yritin kovasti kysellä, onko sillä jotain huonoja sivuvaikutuksia, mutta ilmeisesti ei. Toki aina on tulehduksen riski, kun neuloilla törkitään, mutta jos tämä auttaisi, niin olisihan se ilmeisesti hirmu paljon lempeämpi vaihtoehto kuin jatkuva nivelien piikittäminen.

Pelkän kävelyn aikakausi on nyt virallisesti päätöksessä ja pikkuhiljaa voidaan alkaa ravailla. Ensin tietysti vain hyvin lyhyitä pätkiä, muutamia suoria uria, mutta pikkuhiljaa sitten voinnin mukaan enemmänkin. Ja jos ei mitään valtavia takapakkeja tule, niin on vielä ihan mahdollista, että maaliskuun puoliväliin mennessä oltaisiin kutakuinkin normaalissa päivärytmissä.

Kengittäjää vielä odotellaan, kun sairaustumisen vuoksi hänen vierailunsa siirtyi ensi viikon alkuun. Siinä onkin sitten pähkäiltävää, että mihin suuntaan pyllistetään...kaikki pehmustaminen ja enemmän tuen tarjoaminen kun johtaa auttamatta siihen, että riski kengän irtoamiselle on suurempi. Ja buutsit, niistä Durtsilla menee iho rikki. Ah, päätösten helppoutta! Onneksi niitä ei tarvitse tehdä yksin vaan on ammattilaisia apuna – ja joiden suosituksia voi sitten kyseenalaistaa :D