 |
| Kengityksessä. |
17.2. päivällä Durtsille siis laitettiin rengaskengät ja pohjalliset etusiin. Iltaan mennessä heppa arkoikin jo molempia etusia. Kengittäjä tuli onneksi jo illalla laittamaan pahemmin oirelleen oikean etusen uudelleen. Nauloille oli vaikea löytää paikkaa, niin etteivät olisi heti painaneet. Päätin antaa kipulääkettä ja kävellä taas muutaman päivän (johan oltiin parina päivän otettu muutama pitkä sivu ravia).
 |
| Siitä sitten vaan naulaamaan... |
20.2. pyysin Johannaa ratsastamaan Durtsilla, että tulisi välillä liikuttua vähän laadukkaammin. D oli kävellyt vähän jäykästi eikä pienen ravipätkän jälkeen tarvinnut enää arpoa, että onkohan jotain vikaa vai ei: D ontui oikeaa takasta ihan kunnolla. Käynnissä käveli suht hyvin, jos kannustin, mutta jos vain antoi kävellä omaa tahtia, ylsivät takakaviot vain vaivoin etukavioiden jälkiin.
Mitään uutta ja ihmeellistä jalassa ei kuitenkaan tuntunut. Eräs ystävä kertoi, että hänen kokemuksensa mukaan hepat menevät usein bliistrauksesta ensin selkeästi huonommiksi, joten elättelin toiveita, että nytkin olisi kyse siitä.
21.2. lähdin itse Portugaliin (pakko näemmä lähteä reissuun, että pääsee joskus ratsastamaankin!). Aamupäivällä sain tallinpitäjältä viestin, että D oli arkonut oikeaa takasta jo käynnissäkin matkalla tarhaan. Hienoa. On niin kiva sälyttää eläinlääkäriyhteyksiä ja kaikkia ylimääräisiä juttuja muiden ihmisten kontolle :( Onneksi on Ella, joka hoiti kaiken loistavasti ja vieläpä iloisesti - ihan aarre!
Bliistrauksen tehnyt ell kävi vielä samana päivänä: takakavio oli vähän lämmin ja siinä tuntui pulssi. D reagoi kuitenkin enemmän vuohisnivelen kuin polven taivutukseen, ja ell oli ehdottanut, että voisi kokeilla ottaa kengän pois.
Vaihteeksi kipulääkettä ja kävelyä.
24.2. Kengittäjä kävi, totesi kavion kylmäksi eikä suostunut ottamaan kenkää pois (onneksi, eihän D:tä voi pitää ilman kenkiä, kun muutenkin on semmoinen arkoja). Kipulääkkeen antaminen lopettiin lääkärin ohjeesta, ja D oli kuulemma virkeä ja liikkui reippaasti. Ravipätkiä alettiin lisätä pikkuhiljaa, ja kipulääkkeestä luovuttiin.
27.2. Kotiuduin reissusta. D oli vastoin ennakkopelkojani kiltti ratsastaa, ja tuntui minusta ihan puhtaalta. Molemmat oikean puolen kaviot olivat lämpimät ennen ratsastusta, mutta toisaalta sekalaista lämpöilyä Durtsilla on ollut niin kauan kuin se on minulla ollut (mistähän sekin kertoo?).
Reilu viikko ehdittiin mennä pikkuhiljaa ravipätkiä lisäten - ehdinpä tehdä jo kaksi kokonaista kierrostakin ravissa, tosin hyyyyvin loivilla kaarteilla.
5.3. Kauan kaivattu luottolääkärimme saapui viimein Suomeen. Vaikka ell-laskuja onkin ehtinyt kertyä melkoinen tukku, en silti voinut ajatellakaan jättää tätä tilaisuutta käyttämättä; kyseessä on kuitenkin lääkäri, joka on hoitanut Durtsia koko tämän meidän yhteisen taipaleen ajan.
Muutama kierros ravia liinassa molempiin suuntiin: Ok, he is lame in both front legs.
 |
| Mitään en oo ottanu... |
Niinpä niin. Surullisinta on, että itse en nähnyt mitään muuta kuin hevosen, joka ravasi vähän liian kovaa. Ja vaikken nyt paljoa ole ratsastanutkaan, ei se silti tunnu kovin mieltäylentävältä, että on vaan ravaillut menemään ontuvalla hevosella.
Kuultuaan pitkän tutkimus- ja hoitokertomuksen ja katsottuaan rtg-kuvat, ell puudutti molempien etusten kavionivelet, jonka jälkeen D liikkui kuulemma puhtaasti. Tavallaan vähän liiankin. Nimittäin sen verran rapsakkaasti riekkui menemään, että kysyin lääkäriltä, josko voisi hoitaa vaan osan kivusta, ettei ihan noin terveeksi tulisi kuitenkaan ;) Taisi olla lääkärin etiikan kannalta semmoinen ehdotus, ettei ollut edes vitsinä hauska ;) (Mutta siis oikeasti hirvittää jo nyt ajatus, että kohta pitäisi kiivetä satulaan.)
Rtg-kuvissa ei tämänkään lääkärin mielestä näkynyt mitään dramaattista. Merkittävin löydös oli lisääntynyt neste kavionivelissä. Hoitona tietysti kavionivelen piikitys hyaluronilla ja tulehdusta poistavalla lääkkeellä (ei kortisoni).
 |
| Töppöset. |
Tympeetähän tässä on nyt se, että hepan olisi voinut hoitaa myös siellä Vermossa kerralla kuntoon, jos lääkäri ei olisi ollut hieman vanhanaikainen näkemyksissään. Hänhän olisi myös halunnut piikittää nimenomaan kavionivelen, mutta kun ei itse usko minkään muun aineen kuin kortisonin voimaan, niin ei halunnut sitä kaviokuumeriskiä ottaa (mikä tietysti oli viisasta) ja piikitti vain vuohiset. Tämän Vermon lääkärin mukaan muut aineet kuin kortisoni rauhoittavat korkeintaan omistajan mieltä?!?!
Takapolvet olivat nyt hyvät. Oliko sitten se bliistraus auttanut vai olinko alkujaankin väärässä, kun niistä jankutin. Ja se äkkinäinen otj-ontuma - olisiko voinut olla seurausta siitä bliistrauksesta tai oliko kolauttanut johonkin? Miten vaan, niin on mahtavaa, että takapolvia ei tarvinnut nyt hoitaa.
Toisaalta kaikkia kurjia puolia en jaksa alkaa edes listaamaan. Eniten harmittaa se noidankehä, mistä ei tunnu olevan ulospääsyä: hevosella on vikaa -> sen pitäisi liikkua oikein -> ratsastaja ei osaa -> heppa kipeytyy -> sairasloman aikana ratsastajan taidot ei ainakaan parane -> jne.
Mutta ehkä mä vielä jonkin keinon keksin! Sen verran sitkeä (naiivi, hölmö, lapsellinen..) olen, etten vieläkään aio antaa periksi!
Voi että teillä on ollut kaikenlaista! Tuo noidankehä on viheliäs ja harmittavan tuttu juttu. Älä kuitenkaan soimaa itseäsi, hoidat hevostasi ihan supertunnollisesti! Tässä jutussa tuli esille niin monta asiaa, joita olen itsekin pohtinut, esimerkiksi nuo lämpöilevät jalat ja hiukan kipeä, kiltti hevonen (ei naurattanut meidänkään ell:ää). Lotalla muuten lämpöily loppui Tildrenin jälkeen...edelleen siitä jankutan :) Toivon hartaasti että teille tulisi taas pitkä hyvä jakso. Ja hei, mennäänhän tässä kesää ja aurinkoa kohti!
VastaaPoistaKiitos taas tsemppauksesta! Et arvaa miten noloa tämäkin on, mutta mä kerta kaikkiaan unohdin koko Tildrenin, vaikka mun nimenomaan piti siitä tällä kertaa kysyä! Että ilmeisesti et jankuttanut ihan tarpeeksi :) Vilpittömästi siis uskon sinua siinä, ja olisin mielelläni kokeillut - toki nythän takapolvia ei varsinaisesti piikitetty ollenkaan, ja jos ilman sitä pärjätään, niin wuhuu. Mutta siihen nyt en usko itsekään, joten sitä seuraavaa kertaa odotellessa pitää nyt jauhaa mantraa "tildrentildrentildren..." :)
PoistaPitkää hyvää jaksoa minäkin toivon :) Eikä olis yhtään pöllömpää, jos pääsis jossain välissä ottamaan edes muutaman - ja mielellään rauhallisen - laukka-askeleenkin ;)
Ilmeisesti tuo Tildren on joiden lääkärien mielestä SE juttu ja joidenkin ei. Käyn täällä sua muistuttamassa :)
PoistaIhanaa, kiitos Liisa :)
PoistaEipä tähän nyt voi paljon muuta sanoa kuin tsemppiä. Toivottavasti ihan koko loma ei mennyt oman pollen vaivoja miettiessä.
VastaaPoistaKiitos :) Kyllä se tietysti ihan sen parhaimman fiiliksen lomasta vei, mutta onneksi oli superluotettavat ja aivan kultaiset joukot huolehtimassa Durtsista.
PoistaTsemppiä toivotan minäkin! Ja ethän Amalia syyttele itseäsi, hoidat Durtsia niin hyvin ja tunnollisesti. Ei kukaan meistä osaa ja tiedä kaikkea eikä osaa ottaa kaikkea mahdollista huomioon. D on oikein onnekas hevonen kun sillä on sinut omistajanaan :)
VastaaPoistaKiitos Noora! <3 Väkisinkin mä vähän syyttelen, mutta toisaalta mä myös tiedän, ettei D noilla perusvaivoillaan kelpaisi kellekään hyvällekään ratsastajalle, kun ei sillä kuitenkaan ole enää edessään loistavaa tulevaisuutta kisaratsuna, joten ehkä - ehkä - mä oon siellä sen parastamahdollistaolosuhteisiinnähden-listan kärkipäässä kuitenkin... :)
PoistaTsemppia, Juuri tuollainen kierre minullakin oli edellisen hevoseni kanssa tosin vatsavaivojen eika jalkavaivojen kanssa. Taytyy sanoa etta ansiokkaasti jaksat hoitaa hevostasi ja ansaitset hatunnoston. Ikavaa vaan tuo kierre niinkuin totesit.
VastaaPoistaKiitos Maukka, toivotaan että tämä olisi jo vaihteeksi jonkun paremman jakson alku..
PoistaKovasti tsemppiä teille. Nythän teillä on jo osa noidankehästä poistettu, kun Dtä on hoidettu oikein. Ratsastus on sitten toinen juttu, mutta sitä varten meillä kaikilla on omat tiimimme mukana auttamassa :)
VastaaPoista(P.s. Mikäli sä pääsit ratsastelemaan Portugalissa, kuviaaaa! ;))
Kiitos Jilla! Joo, meinasin lähinnä sitä takapolviosastoa, joka kuitenkin on pysyvä vaiva, vaikkei juuri nyt oireilekaan. Veikkaus on, että oon nyt ehkä antanut Durpan taas röhnöttää liikaa siellä etujaloilla -> takapolvet on säästyneet, mutta etuset vuorostaan rikki. Mun pitäis oppia ratsastamaan se siihen väliin, kai. Mut ei taida olla ihan läpihuutojuttu oppia niin hyväksi :)
PoistaJoo, pääsin sentään siellä ratsastamaan. Teen siitä kyllä postauksen, nyt kun sain säikähdyksen jälkeen iPhoton kaatumisen seurauksena kadonneet kuvat palautettua, huhhuh.
Tsemppiä kovasti! Toivottavasti nyt lähtisi ylämäkeen ja reilusti! Se on jännä, miten toisilla on silmää nähdä ontuma heti, vaikka itse ei näe mitään. Ja mikä tunen siitä tuleekaan, kun tajuaa, että hevonen on ollut kipeä. Mutta teillä sentään olet aktiivisesti koettanut etsiä syytä ja tehnyt ohjeiden mukaan.
VastaaPoistaJa varmati olet D:lle oikein hyvä omistaja ja parhaasi yrität kokoajan. :)
Kiitos, toivotaan tosiaan! Ja toivon myös, että oma silmä kehittyisi huomaamaan ontumat - kyllähän sitä semmoisen toisen etujalan ontumisen huomaa suht helposti, mutta ilmeisesti en osaa vielä katsoa muuta kuin liikkeen symmetrisyyttä, jolloin molempien jalkojen ontuminen jää näköjään huomaamatta.
PoistaOlisko parasta antaa hevoselle useamman kuukauden loma? Sillä aikaa opettelet ratsastamaan (terveillä hevosilla) ja pääset taas harrastamisen makuun. Kesä on tulossa ja usein 6kk "laidunloma" parantaa hevosen lähes mistä vaan. Tuskin tulee sen kalliimmaksi kuin hoidattaa hevosta turhaan kaikilla mahdollisilla pistoksilla ja piikeillä kun se tod.näk. tarvii piiitkän vapaan toipuakseen kaikesta.
VastaaPoistaJos olis tamma niin sen vois astuttaa ja sais olla vuoden toipumassa hyvin tuloksin, ruunat yleensä ei saa sitä mahdollisuutta vaan väkisin "hoidetaan ja hoidetaan"..
Omista kokemuksista viisastuneena, vuosiloma parantaa, mutta siihen vaan ei anneta mahdollisuutta kun kyseessä on kallis harraste-eläin, mistä halutaan hyötyä. Ja en tarkoita että olet huono ihminen, mutta näinhän se vaan menee hevosmaailmassa. Kukapa haluaisi maksaa siitä, että hevonen syö ja kakkii, muttei sillä voi tehdä mitään pitkiin aikoihin. Parissa viikossa tai parissa kuukaudessakaan tuskin kuitenkaan mitään ihmeitä vielä tapahtuu. Tsemppiä ny joka tapauksessa =D
Kiitos kommentista. Se on jännä, että tällaiset sävyltään vähän kriittisemmät tulee lähes poikkeuksetta anonyymeiltä :) Minusta tässä ei nyt ollut mitään sellaista, mitä ei olisi voinut omalla nimelläkin sanoa - ihan asiallinen näkökulma, vaikka esitystapa olikin vähän tympeä. Ja usko pois, olen tuotakin pohtinut.
PoistaAsiat ei vaan valitettavasti ole aina niin yksinkertaisia. Durtsin luonteella laumalaitumelle pääseminen ja sopeutuminen ei ole itsestäänselvyys - yksinään laitumella taas veikkaan, että liikkuminen jää liian vähäiseksi -> lihaskunto heikkenee -> nivelet joutuu entistä kovemmalle. Yksikään Durandoa hoitanut ammattilainen ei myöskään ole suositellut sille täyslomaa vaan päinvastoin ovat pitäneet liikkumisesta huolehtimista tärkeänä. Lisäksi kun kavioiden ja kenkien kanssa on haasteita, olen melko riippuvainen kengittäjästämme enkä kovin kauas hänestä voi lähteä.
Tuo "tuskin tulee sen kalliimmaksi" -kommentti tuntuu aika kummalliselta, ihan kuin olisin jotenkin kulujen perusteella tässä toimintamallia valinnut tähänkään asti?!?!
Kuulisin myös mielelläni, mikä sinun mielestäsi on tuo "toipuakseen kaikesta" - siis mistä kaikesta?
Ja mitä tulee tuohon "omista kokemuksista viisastuneena" -kommenttiin, niin on hyvä muistaa, että eläimetkin ovat yksilöitä ja se mikä toimii yhdellä ei automaattisesti toimi toisella.
Ja vaikka menee vähän ohi aiheen, niin pakko kommentoida tuota, että jos tamma ei ole käyttökunnossa, niin sitten se astutetaan - usein yhtään miettimättä, ovatko vaivat kenties periytyvää sorttia - se se vasta hölmöä on!
Mutta varsinaiseen kommenttiisi vielä liittyen, niin jos kohtuullisen matkan päässä kengittäjästä löytyisi sellainen paikka, jossa Durtsi voisi aktiivilomailla, on se ehdottomasti harkitsemisenarvoinen vaihtoehto. Vinkit ovat tervetulleita!
Tuo lomailu on omien kokemusteni mukaan vahan kaksipiippuinen juttu. Ensinnakin jos hevonen ei liiku se tosiaan voi menna huonompaan kuntoon. Itsellani on kokemusta vuoden 'elakkeella' olleen hevosen uudelleen kuntouttamisesta ja myos muutamia kuukausia lomailemassa olleen hevosen uudelleen kayttoon otosta. Eli vanha hevonen oli laitsalla ja otettiin uudelleen kayttoon, oli aika haastava projekti. Toisessa tapauksessa nuoremmalta hevoselta putosivat lihakset ja kuntoutus kesti 4-5 kuukautta. Sitten toisekseen kaikki hevoset eivat sopeudu esim. elamaan laumassa, se on valitettava tosiasia. Ja juu, monet ajattelevat etta rikkinainen tamma astutetaan ja se on ok, mina olen aina myos ihmetellyt tata. Minulla on itsellani 17 vuotias hevonen ja pidan sen aktiivikaytossa niin kauan kuin pystyn ja sitten kun en enaa pysty, elakekoti on harkinnassa mutta sitten hevonen ei tule enaa takaisin kayttoon.
PoistaTakapolvivaivaista hevosta ei ainakaan kukaan tuntemistani eläinlääkäreistä suosittele seisomaan jättämään ongelma on nimenomaan puutteellinen lihaksisto. Hypyt, mäkitreenit ja säännöllinen liikunta sen sijaan tulevat yleensä aina ohjeeksi. Tupis on joskus sanonut, että paremmin kestävät este kuin koulukäytössä..
PoistaMinun vanhemmalla hevosellani on heikko oikea takapolvi ja liikuntaa suositteli elainlaakari, reipasta eteenpain ratsastusta mieluiten vaihtelevassa maastossa ja myos juoksutusta. Jos ei ratsasta saannollisesti alkaa oikea takanen ottaa 'lyhyempaa askelta' rontgenissa ei ollut mitaan.
PoistaMaukka ja Laura, juurikin tuota säännöllisen liikutuksen ohjetta olen minäkin lääkäreiltä saanut. Toki riittävän isolla laitumella sopivassa laumassa tai jollain aktiivitallilla tmv. voisi heppa liikkua itsekseenkin riittävästi ja niin, ettei lihaskunto romahtaisi, mutta pienellä laitumella yksinään ei D kyllä paljoa oma-aloitteisesti liiku, joten se on nivelrikkoiselle kyllä ihan mahdoton vaihtoehto.
PoistaTuohon rikkonaisella takapolvella hyppäämiseen suhtaudun kyllä vähän skeptisesti, siis ainakin jos puhutaan nivelrikosta - silloin käsittääkseni pitäisi kylläkin ehdottomasti vahvistaa lihaksia, mutta välttää niveliin kohdistuvaa kovaaa painokuormaa. Nivelrikkoisille ihmisille suositellaan siksi esim vesijuoksua, koska siinä lihakset kehittyvät ilman, että nivelet joutuvat ottamaan vastaan tärähdyksiä. Mutta onkohan Tupis tarkoittanut sitten jotain muita takapolvivaivoja tai vähän korkeamman tason kouluratsastusta?
Olet niin kovin ankara itseäsi kohtaan! Luulen, että jos Durandon krempat on ihmisen aiheuttamia, ne vahingot on tehty jo kauan sitten. Tai sitten kyse voi olla rakenteellisesta, ehkä perinnöllisestä heikkoudesta.
VastaaPoistaOletko muuten miettinyt ravinnon osuutta vaivoihin? Voisiko sieltä löytyä ratkaisu tai ainakin apua? Oletko käynyt Luontoäidin hevoset- sivuilla? Joskus ratkaisut voivat olla hyvin yksinkertaisia. Ja sekin pitää muistaa, että paraneminen vie aikaa. Itse olen sortunut siihen, että en malta odottaa ja jos ei heti tapahdu paranemista, niin sitten kokeillaan jotain toista keinoa. Eli siinä kohtaa pitää yrittää pitää pää kylmänä, että malttaa odottaa tuloksia. Mutta lopeta nyt itsesi syytteleminen - olet tehnyt varmasti kaikkesi. Toivotaan ja uskotaan, että Durando kuntoutuu vielä sinulle opetusmestariksi!
Kiitos Hanne! Hmmm...en mä itse koe, että olen mitenkään ankara itseäni kohtaan. Enemmän yritän vaan katsoa asioita realistisesti ja siitä syystä harmittaa tämä kehä, jota tunnumme kiertävän (ei niin, että olisi varsinaisesti todistusaineistoa siitäkään, että D olisi kestänyt paremmassa kunnossa taitavamman ratsastajan kanssa). Ja kyllä mä tiedän, että takapolvivaiva Durtsilla oli jo mulle tullessa ja tuskin jalka-asennotkaan ovat minun aikani syntyneitä, mutta uskon, että paremmalla ratsastuksessa ne provosoituisivat vähemmän. Tai ainakin toivon niin, ja siksi yritän parhaani mukaan tulla paremmaksi.
PoistaRavinnon merkitystä olen miettinyt paljonkin. Mun ongelmani tuntuu olevan - ei niinkään se, että vaihtaisin kurssia liian nopeasti heti, jos tuloksia ei synny - se, että en uskalla luopua mistään mömmöstä, minkä kerran oon käyttöön ottanut. Se on sellaista hullua taikauskoa "mitä jos se ilman tätä olisi _vielä_ huonommassa kunnossa". Tyhmää. Nyt uskalsin kuitenkin jättää pois tavallisen kivennäisen ja otin sen tilalle Formula 4 feetin - katsotaan, saadaanko tuolla monien ylistämällä ihmeaineella Durtsillekin ihmeellisen hienot kaviot :)
Oon tutustunut Luontoäidin hevoset -sivustoon jo vuosia sitten, mutta autuaasti unohtanut sen - eli kiitos muistutuksesta! :)
En halua ollenkaan lannistaa tai olla tympeä, ja tiedän kuinka vaikeeta se on, mutta durtsin probleemit tuntuu olevan suht vaikwita, misttisin ehkä kuitenkin hoitojen melekkyyttä, mitäs js se pääsis eläkkeelle jo nyr? Aika usein koiriakin pidetän liian pitkään elssa tunnesyistä. Mulla on ainakin se ongelma että js heppa on hieman caivainen säälin sitä koko ajan enkä eatsasta kunnolla, kuuntelen a pohdin joka askeleella että onkohan se nyt ok, sattuukohan siigen, enkä sitten ratsasta kunnolla... siksi en caivaista hevosta käytössä pitäisi itse
VastaaPoistaVaikka olen nyt anoyymi sekä tympeä, kommentoin silti kun kerran niin vaikka hevosen suorituskyky laskee sairaslomalla, ei se siitä kipeydy. Lähinnä loman jälkeen treenin SAA aloittaa puhtaalta (tai puhtaammalta pöydältä) ja hevosen fysiikkaa on mahdollista kehittää jälleen normaaliksi. Toki tämä vie aikaa ja on tylsää, hidasta ja hikistä työtä.
VastaaPoistaOn kyllä mielenkiintoista, miten ratsastajat usein (?) kuvittelevat olevansa korvaamattomia hevosen terveyden kannalta. Näinhän ei tietenkään 99,99% tapauksista ole, vaan nimenomaan ratsastaja ja hevosen käyttö urheiluvälineenä sairastuttaa ja kipeyttää hevosen.
Lepohevosella voi olla ns. huono kunto, mutta ei se mene vaivaiseksi vaikkei sillä ratsasteta, jos olosuhteet on kunnossa (karsinassa seisottaminen ei ole hevosen hyvää hoitoa eikä myöskään puolipäivätarhaus yksin pikkutarhoissa).
Huono lihaskunto taas ei suoraan korreloi hevosen vointiin, ei lepohevonen tarvitse valtavaa lihasmassaa. Se tarvitsee oikein kehittyneitä lihaksia kantaakseen ratsastajan, itsensä hevonen kantaa luonnostaan. Kun hevosella vammoista, kivuista huolimatta kokoajan ratsastetaan, luisuu tilanne siihen että hevonen saa loppujen lopuksi pysyviä vammoja.
"Eniten harmittaa se noidankehä, mistä ei tunnu olevan ulospääsyä: hevosella on vikaa -> sen pitäisi liikkua oikein -> ratsastaja ei osaa -> heppa kipeytyy -> sairasloman aikana ratsastajan taidot ei ainakaan parane -> jne." Eikö tämä noidankehä olisi hyvä katkaista juurikin niin, että hevonen saa pitää oikeutetusti sairaslomansa ja ratsastaja opettelee ratsastamaan sillä aikaa? Aika optimisti saa olla, jos aikoo kehittyä kipeällä ja väärin liikkuvalla hevosella itse hyväksi ratsastajaksi ja sitten vielä korjata hevosen vaivat.
Kengät voi tiputtaa pois, kun hevosta ei käytetä. Vaikka aluksi tuntuisikin epätoivoiselta arkomiselta, niin voinpa laittaa pääni pantiksi että riittävän pitkän ajan päästä (kun kavio on saanut kasvaa uudestaan) se pärjää ilmankin.
Ja vielä mieltäsi askarruttaneeseen kysymykseen; 17v tallinpidon aikana, meillä kipeitä hevosia on aina hoidettu sairaslomalla. Joukkoon mahtuu lanne- ja polvimurtumia, jännevammoja, kavioluunrustottumia, yleisinfektioita, kavionhalkeamia, erilaisia selkävammoja, ähkyileviä jne ja kyllä se niin on, että aika parantaa. Joskus vammat ovat niin vakavat ettei hevosesta tulee enää käyttöön sopivaa ja siinä kohtaa voi miettiä esim siitosuraa. (En nähnyt aikaisemmassa kommentissani tarpeelliseksi erikseen mainita itsestäänselvyyttä, ettei tammaa kannata astuttaa, jos suvussa esiintyy jotakin oletettavasti periytyvää vikaa).
Hei taas ja kiitos kommentistasi, joka ei kyllä ollut minusta oikein muuta kuin edellisten toistoa. Jankkaamiseksikin voisi joku kutsua :)
PoistaYmmärrän, että sinulla on oma näkemyksesi asioista ja hyvä niin. Se on meille kaikille tärkeää järjissä säilymisen kannalta - siksi oma oloni kaikkien näiden ristiriitaisten ohjeiden valossa onkin väilllä aika häilyvää ;D
Saan Durtsin hoitoon neuvoja valmentajalta, lääkäreiltä, kiropraktikolta, kengittäjältä, osteopaatilta, tallinpitäjältä, tallikavereilta ja nimellään tähän blogiin kommentoivilta. Ja sitten saan niitä tietysti sinulta: Miksi kuvittelet, että nimettömänä kommentoivan henkilön neuvo - joka vielä kaiken lisäksi on lähes päinvastainen muiden saamieni neuvojen – olisi minulle jotenkin arvokkaampi? Jos oikeasti haluaisit auttaa, sanoisit nämä kommenttisi omalla nimelläsi, jolloin minulla olisi mahdollisuus edes pohtia niiden arvoa siitä vinkkelistä, kuka sinä olet ja miten sinä omien hevostesi kanssa olet toiminut ja millaista tulosta (enkä nyt puhu kisatuloksista) se on tuottanut.
Muutakin sanottavaa olisi, mutta palataan niihin, jos palaat kommentoimaan omalla nimelläsi :)
Minulle tulee tästä keskustelusta mieleen sellainenkin asia, että kai ihmiset muistavat että blogikirjoitukset ovat siinä mielessä rajallisia etteivät ne varmaan koskaan kerro syväluotaavasti ja totaalisen tyhjentävästi kaikkea hevosesta, sen terveydentilasta ja hoidosta. On niin paljon yksityiskohtia mitkä ei blogeissa "näy". Pelkän blogin perusteella hevosta ja sen omistajaa koskaan tapaamatta ja tilanteeseen ihan oikeasti perehtymättä en lähtisi kovin kevyesti sanomaan että kyllä sun pitäisi tehdä nyt niin tai näin koska minä blogin lukijana olen sitä mieltä. Keskustelua on hyvä käydä, ja neuvoja ja vinkkejä voi aina antaa, mutta vastuullinen hevosenomistaja (jollaiseksi sinut Amalia katson) pohjaa hevosensa hoidon asiantuntijoiden ohjeisiin, ei blogikommentteihin.
VastaaPoistaOlisipa täällä tykkää-nappi. :)
PoistaSamaa tykkää-nappia kaipaan minäkin:) Loistavasti sanottu!
PoistaEi kukaan meistä varmasti avaa blogissa kaikkia yksityiskohtia ja tulkinta on aina lukijasta itsestäänkin riippuvainen. Tässäkin keskustelussa on ollut monia hyödyllisiä neuvoja ja tiedonjyviä (ainakin minulle) Silloin kun oma osaaminen loppuu, on pakko luottaa asiantuntijoihin. Minulle asiantuntija on sellainen, joka puhuu asioista omalla nimellään ja vielä kokemuksen/koulutuksen kautta.
Kiitos Noora, Elina ja Sanna <3 Mulla olisi tästä aiheesta vielä paljonkin sanottavaa, mutta aion nyt yrittää oikeasti keskittyä iloisempiin aiheisiin. Ehkä palaan tähän vielä joskus, kun varavoimavarasto on jälleen tankattu täyteen :)
Poista