Vuoristorataa

Kylläpä elämä heittelee, suuntaan jos toiseenkin. Kulunut viikko on ollut yhtä vuoristorataa. Enimmäkseen on ollut niitä ihan huippuhienoja hetkiä ja iloisia fiiliksiä, mutta mukaan mahtui myös yksi kammottava epätoivon pohjamudissa möyrimisen hetki, jolloin jopa ihan ensimmäistä kertaa neljään vuoteen mietin koko hevostelun lopettamista. Niin, kuulostaa dramaattiselta, ja siltä se todella tuntuikin.

Syitä en kehtaa tässä avata. Niitä oli ihan oikeitakin. Ja sitten oli PMS... Mutta kai sitä voi kerran pari vuodessa viettää sellaisen illan, jonka omistaa ihan vaan itkulle ja itsesäälille, vai mitä? ;)

Koska isommassakin mittakaavassa yritän elämässäni opetella keskittymään enemmän hyvään kuin huonoon, niin kirjaan tähänkin nyt tärkeimmät iloiset asiat viikon varrella.

1. Ykköspaikasta ei ole kisaa, sillä sen ansaitsee ehdottomasti se kaikkein suurin ilouutinen, tii-ti-diiii: Durando liikkuu puhtaasti!!!
   
   Kaksi ensimmäistä päivää saikulta palaamisen jälkeen ravi oli vielä ajoittain huonon tuntuista, mutta ilmeisesti se johtui enemmän huonosta ratsastuksesta - heti, kun painoa sai vähän enemmän pois etujaloilta, loksahtivat palaset kohdilleen ja alla oli taas vanha, tuttu ihanan tahdikas Durtsi.
   
2. Oon ollut rohkea ja ratsastanut Durtsin itse, vaikka varsinkin ekana satulapäivänä olisi kovasti houkuttanut delegoida homma osaavampiin käsiin.
   
3. Durando on ollut ratsastaessa superkiltti, muttei kuitenkaan mikään ihan tahmakavio.
   
4. Ratsastus on ollut tosi kivaa.
   
5. ks kuva.

No on siellä vähän vaahtoa, wuhuu :)

Kirjoitettavaa on paljon, mutta pari päivää menee varmasti nyt tosi tiivisti työjuttujen parissa. Lähiaikoina tulossa kuitenkin juttua ainakin:
1. Portugalin matkasta
2. Marin valmennuksesta, joka oli nyt viikonloppuna
3. Yhdestä yllätyksestä, toivottavasti.