Durtsi matkusti kuin herrasmies. Ei liikkunut varmaan askeltakaan koko matkan aikana. Traikku oli sen näköinen, ettei siellä olisi kukaan koskaan ollutkaan, mitä nyt ulosperuuttaessa purukasa ihan vähän levisi:
Perillä uudella tallilla laitoin aika nopsaan hepan kuntoon ja suuntasin maneesiin samaan aikaan kuin Mia ratsasti omaa hevostaan (jotta olisi henkistä tukea tarjolla). Jotenkin oli kiire saada eka kerta äkkiä pois alta.
Maneesin ovi oli auki ja oviaukosta näkyvällä ulkokentällä kasattiin esteitä ja jotain sellaista - Durtsia se vähän jännitti, mutta jostain syystä nyt oli koko ajan sellainen olo, että jännityksestä huolimatta se oli siinä mun kanssa eikä itsellä tarvinnut olla sitä pelko pepussa, että milloin se lähtee ja mihin suuntaan.
Pikkuhiljaa se vähäinenkin jännitys katosi ja mentiin semmoinen lyhyt, mutta napakka sessio. Kivaa ravia, vähän laukkaa (vasemmatkin nousivat hienosti) ja lopuksi vielä ihan superkivaa ravia, jossa sivukorvaan osui ainakin kommentit "kivannäköistä, "hyvä istunta" ja "hyvin kädet". Jeeeeee! Ihana, kultainen heppa tuntui olevan mun kanssa ihan samassa juonessa.
Olin ollut tyytyväinen itseeni jo ennen ratsastusta (klaarasin itseksi kaikki vetokoukku- ja traikkuhommat) ja ratsastuksen jälkeen olin entistä tyytyväisempi. Jos tänään multa kysyttäis, kuka on mun idoli, niin just tänään se olisin ollut MÄ!
Mia sai myös mut houkuteltua loppukäynneille pihatietä pitkin, mutta pupu meni pöksyyn kesken matkan, kun yhdessä tarhassa pari tammaa esitti kaikkia mahdollisia korkeankoulun liikkeitä. Ehkei ekana päivänä rohkeus tartte riittää ihan kaikkeen, eihän? :)
Vaikka Durando vaikutti uudessa karsinassaan täysin tyytyväiseltä, vähän kurjalta tuntui jättää ukkeli yksin uuteen paikkaan, mutta vertaistuki vahvisti, että ovat ihan normaaleja tuntemuksia. Varmaan huomenna on jo helpompaa.
Kuvia tuli mieleen ottaa just tasan toi yksi, sooooriii! :D Mutta hei, tässä hyvitykseksi vinkki: Käykää Jillan blogissa katsomassa ihan mahtavia kuvia vähän erilaisesta päiväkahviseurasta.
Mahtavaa, kuulostaa niin hyvältä ja hienosti on sujunut ekaksi päiväksi! Hevosen jättäminen uuteen paikkaan on aina kamalaa, mutta se kyllä helpottaa. Hevoset yleensä on tyytyväisiä, kun on ruokaa ja seuraa. :)
VastaaPoistaKiitos! :) Juu, kyllä mä luulen, että mulla oli ne isommat ongelmat :)
PoistaHienoa että muutto sujui hyvin ja pääsit jo heti samana päivänä selkäänkin! Olen samoilla linjoilla kuin Elina, hevoset ottaa tallipaikan vaihdoksen yleensä tosi iisisti. Heinää eteen niin kaikki on ok :)
VastaaPoistaKiitos Noora! Joo, oon tyytyväinen, että tsemppasin yhden mörkön heti pois päivänjärjestyksestä. D oli kyllä ihan tyytyväisen oloinen heinäkasansa kanssa :)
PoistaOnnea uuteen kotiin! Ja hevoset tottuvat varmasti nopeammin kuin ihmiset uuteen kotiin ;)
VastaaPoistaKiitos Jilla! Ja oot ihan varmasti oikeassa! Onneksi paikka on mulle jo entuudestaan tuttu :D
PoistaSaitko ostettua sen extra osan autoon? Ja onneksi olkoon muuton johdosta;)
VastaaPoistaKiitos Kiksu! Sain ostettua, vitsit onneksi nähtiin ja onneksi hoksasit sanoa mulle siitä - olis ollut kurja yllätys muuten muuttopäivänä huomata olevansa ilman sähköä!
PoistaHerra D näytti illalla ihan siltä, kuin olisi ollut samassa paikassa aina. Eikä yhtään edes huomannut, että vastapäinen rautias tamma vähän yrittää vilkuilla sitä sillä silmällä;)
VastaaPoistaOi, onko Durtsi, Kessi ja Charly samassa tallissa?! :)
PoistaNyt on :) Täytyy varmaan ottaa joku kaverikuva!
PoistaSepäs hauskaa! Teidän täytyy tehdä varmaan joku yhteispäivitys :) Mukavaa, että muutto sujui hyvin!
PoistaNo ei se sitten ihan oma itsensä oo, jos ei daamien vilkuiluja oo huomannut ;D Hauskaa, että ollaan samalla tallilla! :)
PoistaOnnea uuteen kotiin!
VastaaPoistaKiitos Anu! :)
PoistaOnnea uuteen kotiin ja koitoksiin!
VastaaPoistaKiitos paljon Laura! :)
Poistapaljon onnea, ja tsemppia teille :-)
VastaaPoistaKiitos Maukka! Kiva kun käyt kommentoimassa, niin muistan aina käydä sitten sunkin blogissa - mulle on vähän haaste muistaa aina kaikki ne blogit, joita en saa tuon Bloggerin lukulistaan :)
Poista