Etteikö ratsastuksen laatu vaikuttaisi hevosen terveyteen? Yhtä hyvin voisi vaikka väittää, ettei laukun malli tai muut ominaisuudet vaikuta yhtään siihen, kipeytyykö kantaja vai ei. Kapeaolkainen putkikassi tai vimpan päälle tasapainotettu laaturinkka – ihan sama, kunhan kengät on hyvät ja lihakset hierottu? En väitä, että ratsastaja = laukku, vaan väitän, että ratsastuksen merkitys on paljon suurempi kuin laukun.
*****
Minussa elää vielä usko, että voisin löytää keinon, jolla Durando pysyisi kunnossa, ratsastuksesta huolimatta – ja toivottavasti lopulta sen ansiosta.
-->
"If you always do what you always did; you'll always get what you always got."
Pohdin monia eri vaihtoehtoja, joista mikään ei oikeastaan ole vieläkään poissuljettu. Ensimmäisenä oljenkortena kilautin kaverille ja valitsin ratsutuksen. En mitä tahansa ratsutusta vaan Science of Motion -ideologiaan pohjautuvan ratsutuksen. Ratsuttaja on tietysti ihana kokovartalovalmentajani Mia, jonka Universumi minulta aina välillä ryövää, mutta onneksi sitten taas palauttaa (kiitos Universumi!).
Tämä valinta tarkoittaa siis samalla myös sitä, että Durando muuttaa Mian kotitallille. Haluaisin tarjota hevoselle pysyvyyttä, ja olisin periaatteessa toivonut nykyisen tallin olevan Durtsin eläkekoti (vaikka välillä parempien maastojen perään olenkin haikaillut), joten päätös ei ollut helppo, mutta välttämätön.
Kevään sairaslomailun aikana on ollut aikaa pohtia ja pähkiä asioita monesta vinkkelistä, ja vaikka mieli on haikea ja muutos pelottaa, on päällimmäisenä kuitenkin helpotus siitä, että päätös on tehty. Aika näyttää, onko se oikea vai joudunko turvautumaan seuraavaan oljenkorteen.
*****
Science of Motion -lähestymistä Durtsin kanssa kokeiltiin jo puolisentoista vuotta sitten Mian kanssa, mutta jouduimme sen kanssa tuolloin luovuttamaan. Kun idea on korjata hevosen vinoutta ratsastamalla aluksi hyvin hitaasti, ei laiskahko hevonen ja epävarma ratsastaja ole mikään voittava yhdistelmä. Lupaavasta alusta huolimatta päivien edetessä hitaasti hissutteleminen johti siihen, että Durtsi sammahti minun allani aika pahasti.
Näillä pelimerkeillä on siis varmasti järkevää, että uutta liikkumistapaa opettaa hevoselle henkilö, joka tietää, mitä tekee. Ja sitten opettaa samaa tekemistä mulle. Saan siis itsekin ratsastaa, mutta aluksi vain valvotusti ja varmasti enimmäkseen Mian jälkeen, niin että Durtsi on jo oikeassa vireessä. Siis miten ihanaa, meinaan ottaa siitä niin kaiken irti! Oon myös päättänyt tulla hyväksi ratsastajaksi ja lopettaa vinkumisen :)
*****
Väestöliiton onnellisuutta käsittelevästä blogikirjoituksesta bongasin tähän hetkeen osuvan lainauksen: "Opittua onnea on sekin, että uskaltaa ja osaa turvautua toisiin."
Voin ihan rehellisesti myöntää, että minun ei olisi pitänyt ostaa omaa hevosta niin aikaisin. Tai tavallaanhan tarkoitus oli ostaa se nimenomaan niihin puitteisiin, joihin nyt olen siirtymässä. Siis tilanteeseen, jossa en joudu arvioimaan hevosen kuntoa, vointia ja hoitoa yksikseni.
Enhän ole ollut yksin tähänkään asti, vaan tukea ja apua on näiden parin vuoden aikana tarjonnut useampi ihana ihminen, ja esimerkiksi tallinpitäjä on ollut ihan korvaamaton apu. Neuvoja olen saanut aina pyytäessäni eikä koskaan ole tullut sellainen tunne, että minut olisi koettu jotenkin riesaksi. Ongelma on vaan ollut siinä, että eri ihmisten neuvot ovat harvoin yhteneväisiä, joten olen kuitenkin kokenut oloni hieman yksinäiseksi sen lopullisen päätöksenteon kanssa.
Tuntuu, että ainakin tähän osaamistasoon ja kehityskaaren vaiheeseen minulle sopii erinomaisen hyvin se, että on yksi selkeä auktoriteetti yli muiden, jonka kanssa arvioida, puida ja tehdä päätöksiä.
On huikeaa, miten jo pelkästään tieto tulevasta muutoksesta on vaikuttanut henkiseen tasapainooni. Olo on huojentunut ja tuntuu, että jättimäinen osa kaikesta siitä epävarmuudesta, jota olen mukanani kantanut, on pyyhkäisty pois. Myös hepasta huomaa, ettei sen täti ole enää pelkkää epävarmuutta alusta loppuun.
Moittikaa vaan ripustautujaksi ja riippuvaiseksi – sellainenhan olen ja tällä hetkellä varsin ylpeästi :) Toivottavasti en kuitenkaan lopun elämääni.
 |
| Ihan on rohkeus riittänyt ulkokentälle asti. Kelit harvemmin :/ |
Tuo kuulostaa hyvalta, etta olet keksinyt tien eteenpain...vahan jokainenhan naiden asioiden kanssa painiskelee. Ei ole aina helppoa, kun ei tosiaankaan tieda kuka on oikeassa ja kuka vaarassa, Minulla on ongelmana se etta hevonen on liian vahva minulle ja eteenpain on menty, mutta viela on paljon tekemista. Hevonen muuttuu keveammaksi ja hyvia hetkia tulee enemman ja enemman. En ole kuitenkaan ajatellut antaa periksi, koska kaikesta oppii jotain, niinkuin sanoitkin...toivottavasti ratkaisusi osoittautuu oikeaksi. Ja ainahan voi loytaa paremman ratkaisun jos nain ei ole...tsemppia.
VastaaPoistaKiitos Maukka! Juuri näin, päätöksenteko on mulle yleisestikin ottaen vaikeeta, kun väärien ratkaisujen tekeminen pelottaa, mutta harvasta asiasta voi etukäteen tietää, mikä on se oikea ratkaisu - pitää vaan olla rohkeutta kokeilla.
PoistaMahtavaa, että jaksat tsempata oman hevosesi kanssa, vaikka aina ei olekaan helppoa. Kunhan vaan suunta pitkällä tähtäimellä on hyvä, niin sillä jaksaa jo pitkälle!
Rohkeaa (ja oikeaa) pohdintaa, arvostan !
VastaaPoistaScience of Motion ajattelu on näin kentänlaidalta katsottuna rankkaa ;) mutta niin luonnollista ja loogista. Fysiikan lakien mukaista.
Tsemppiä muuttoon ja treeneihin !
Kiitos Salla kivasta kommentista ja tsemppauksesta! Juu, on se vaativaa, mutta toivottavasti myös sitten palkitsevaa :) Itse olen ainakin nähnyt innoittavia esimerkkejä, mutta yritän silti suhtautua realistisesti ja muistaa, että jokainen ratsukko on erilainen ja hevosten haasteetkin kovin moninaisia.
PoistaOotteko muuten tulossa kuuntelemaan Jean-Lucin luentoa silloin kesäkuussa?
Voi miten toivon sulle ja D:lle parempia aikoja. Olet Amalia mahtava tyyppi!
VastaaPoistaKiitos ihana Noora! Oli niin kiva kommentti jotenkin oikealla hetkellä, että ihan tuli kyyneleet silmiin <3
PoistaEi minulle ainakaan tullut mieleeni nimitellä ripustautujaksi tai riippuvaiseksi, päinvastoin! Vaatii rohkeutta muuttaa suuntaa. On ihailtavaa, miten paljon teet Durandon hyvinvoinnin eteen.
VastaaPoistaEikä pidä ruoskia itseään siitä, että olisi hankkinut hevosen liian kokemattomana. Voin "lohduttaa", että vaikka on hevoskokemusta kaksikymmentä vuotta, niin silti tulee jos ei nyt viikottain niin ainakin kuukausittain tilanne, jossa menee sormi suuhun. Vaikka minulla on alan koulutuskin ja teen hevoshommia elääkseni. Eikä se saatujen ohjeiden ristiriitaisuus ikinä katoa, ja mitä hermostuneempi itse on, sitä epävarmemmin tekee päätöksiä tai näkee oikeaa suuntaa, mihin mennä. On sitten kyse terveydestä tai ratsastuksesta tai molemmista.
(Oho. Tarkoitukseni oli kannustaa mutta en nyt tiedä oliko tuo viimeinen niin kannustavaa :D Ikävä kyllä se on rehellistä silti.)
Kiitos Sanna! Kyllä oli ihan kannustava kommentti, vaikka rehellinen olikin :)
PoistaNiinhän se on, että ristiriitaisia ohjeita tulee varmasti joka ikinen meistä saamaan aina, ja ihan kaikilla osa-alueilla. Hevostelussa on vaan vielä niin vihreä, että on ihanaa saada jakaa "päätösvalta" sellaisen ihmisen kanssa, jonka kokemukseen ja arvostelukykyyn luotan. Samalla tietysti ymmärrän, että meistä kukaan ei tiedä kaikesta kaikkea eikä virheiltä ja vääriltä valinnoilta voi välttyä. Täytyy vain toivoa herkkyyttä ja rohkeutta arvioida asioiden kehitystä ja muuttaa kurssia aina tarpeen mukaan.
Mun täytyy muuten ehkä painottaa sitä, että vaikka täällä usein jossain määrin kriittisesti itseäni tarkastelinkin, niin ei se läheskään aina ole sellaista ruoskimissävyistä – pääsääntöisesti onnistun suhtautumaan asioihin ihan neutraalisti, vaikka yritänkin arvioida tekemistäni niin realistisesti kuin se nyt ylipäätään on mahdollista. Olen tehnyt elämässäni useita valintoja, jotka myöhemmin tarkasteltuna ovat ehkä olleet sillä hetkellä huonoja - se ei kuitenkaan tarkoita, ettäkö katuisin niitä tai soimaisin niistä itseäni eikä edes sitä, että välttämättä tekisin joka kohdassa toisin, vaikka olisi mahdollisuus elää sama hetki uudelleen. Elämä tuskin kenelläkään menee niin, että kaikki tehdyt valinnat ja päätökset olisivat jokaisesta näkökulmasta katsottuna pelkästään hyviä. Moniin valintoihin esimerkiksi liittyy jostain luopuminen, mikä voi tehdä isostikin kipeää. Minusta on kuitenkin oman kasvun vuoksi tärkeää yrittää katsoa itseään ja tekemisiään mahdollisimman värittömin lasein. Eli esimerkiksi tuo hevosen ostaminen liian aikaisin on vaan mun kohdalla fakta, jos asiaa arvioi pelkällä järjellä siitä vinkkelistä, miltä musta tuntuisi (ja on tuntunut) joutua tekemään Durtsin hyvinvointiin liittyvät päätökset periaatteessa yksin. Silti mä olen maailman iloisin, että mulla on nimenomaan Durtsi <3
Ja tää avautuminen ei nyt Sanna mitenkään erityisesti ole kohdistettu sulle :), tuli vaan tästä mieleen kerrankin vähän selvittää elämänkatsomustani, kun olen aina välillä saanut niin paljon palautetta negatiivisuudesta ja moni ehkä erehtyy luulemaan, että istun täällä illat pitkät piiskaamassa itseäni siitä, miksen kehity nopeammin, ole parempi, rohkeampi, nuorempi, vetreämpi etc. ;D No joo, tosta vetreyden puutteesta vois kyllä vähän piiskatakin ;)
Mulle nimenomaan sun bloginlukemisen suola on se analyyttinen tapa jolla kerrot itsestäsi ja kehityksestäsi. Herätät ajatuksia ja saat minut ainakin lukijana tarkastelemaan myös itseäni uudesta kulmasta.
PoistaKiitos Sanna, en tuon ihanampaa palautetta voisi koskaan toivoa! <3
PoistaHienoa! Mä ihan täydestä sydämestäni uskon, että Willin ja mun pelastus on ollut juuri Science of Motion lähtökohtana liikutuksessa, sen verran suuri muutos hevosessa tapahtui syksyn aikana (ja koska olen itse korkeintaan keskinkertainen harrasteratsastaja, systeemin täytyy olla hyvä, kun minäkin saan sen avulla tuloksia!) Olen itsekin oppinut ihan hurjasti ymmärtämään ja myös tuntemaan selästä käsin hevosen selän toimintaa. Jotain hyötyä tästä loputtomasta ilman satulaa ratsastuksestakin on!
VastaaPoistaWilli ei ole luontaisesti mitenkään laiska, vaikka välillä vähän hidas, mutta mun mielestä meidän hidas hipsuttelu käynnissä varsinkin on päin vastoin herkistänyt hevosta pienemmille avuille, ei missään nimessä sammuttanut sen moottoria. Itse asiassa se on mun mielestä jopa terävöitynyt, kun sen oman kropan hallinta on parantunut. Mun hitaille, harkitseville ja täydellisyyttä etsiville aivoille lähestymistapa on täydellinen, saadaan rauhassa hakea sitä oikeaa kulmaa ja asentoa ennen kuin tehdään seuraavaa liikettä. Nysvärin unelma! Mä NIIIIIN odotan kesän klinikkaa, kiva nähdä edistyneempien ratsukoiden suorituksia Cornillen ohjeistamana.
Täällä periferiassa, pienellä tallilla asumisessa on se hyvä puoli, että neuvojia ei ole liikaa (voin vaan kuvitella millainen spekulaation kohde me ja meidän touhut olis isommalla yksityistallilla!!!), ja toisaalta olen löytänyt hyvät neuvonantajat. Ei hevosen kanssa kukaan pärjää täysin yksin, joten jos oikeanlaista apua on saatavilla, kannattaa se ilman muuta hyödyntää!
Kiitos Piitu! Juu, kyllä Durtsillakin tuntuu hipsuttelu toimivan hyvin - paitsi sitten, kun mä ratsastan itsekseni, mutta varmasti siihenkin saadaan muutos jollain aikavälillä. Mutta valvovan silmän alla on esimerkiksi tehty mun ja Durtsin historian parhaimman tuntuiset laukannostot nimenomaan hipsuttelusta.
PoistaMä myös odotan innolla kesäkuuta ja ennen kaikkea juuri edistyneempien ratsatsajien valmennusten seuraamista. Kiva myös treffata sut! :)
Ja kyllä, heittäydyn iloisesti avustettavaksi ;D
Onneksi olkoon Amalia, varmasti oikea muttei helppo päätös! :)
VastaaPoistaTäällä ilmoittautuu myös yksi liian aikaisin nuoren hevosen ostanut, joka teini-ikäisenä luuli pystyvänsä kouluttamaan itse itselleen varsasta kisakoneen. Loppu hyvin kaikki hyvin, turha murehtia menneitä. Niistä otetaan vain opiksi :)
Sun ihana postaus herätti taas miljoona ajatusta päässä - meillä olisi ihan taatusti paljon juteltavaa jos joskus vielä tulevaisuudess nähdään :D
Tuo ratsastuksessa ilmenevien ongelmien syyttäminen ja hakeminen raspauksesta, satulasta, kengityksestä, lihaksistosta ja vaikka kuun kierrosta on asia, mistä olen monta kertaa ajatuksen tasolla aloittanut postauksen, mutta joka kerta olen luopunut ideasta, sillä olen ehkä turhankin jyrkkä asiassa. Oikealla ratsastuksella kun korjataan ja pidetään yllä hevosen niin fyysistä kuin henkistä hyvinvointia, kun taas niin moni turvautuu korjaamaan ratsastuksellisia "virheitä" kaikella mahdollisella - paitsi oikealla ratsastuksella. Niin tietysti myös minä itse ;)
Science of Motion-menetelmä tuntuu olevan kovaa huutoa tällä hetkellä. Ja mä olen siitä hurjan tyytyväinen :) Mehän siirryttiin siihen malliin reilu vuosi sitten, "mun Mian" ansiosta. Askel kerrallaan, lavat ylös ja haltuun. Aina puhutaan takapään aktiivisuudesta ja kontrolloimisesta, mutta jestas, kyllä ainakin meidän meno on parantunut huomattavasti, kun ollaan saatu vähän etujalkojakin ratsastajan komennuksen alaiseksi ;)) Vaikka meillä kävikin alkuun melko samalla tavalla kuin teillä, hidas ratsastaja hyydytti ponin liikkumisen aika totaalisesti :D Valmentajan alla ongelmaa ei kuitenkaan koskaan ollut, joten ratsastajan vikahan sekin oli. Sittemmin olen itsekin vähän oppinut kanavoimaan energiaa liikkeessä, vaikka liike onkin hidasta. Pikkuhiljaa - ja apua, nyt pitäisi löytää hyvä balance kisaradoille, kun talvi ollaan tehty töitä alitempoisessa mummoravissa ;))
Mä tekisin ihan samalla tavalla, mikäli elämäntilanne ja taloudellinen puoli antaisi periksi - veisin Torstenin ratsutukseen. Ja mielellään ratsastaisin silloin tällöin, valmentajan jälkeen ;) Vielä jonain päivänä ... Hevosten ja maksimaalisen koulutustason esteenä kun on vain omistajat - paitsi jos hevonen pääsee ammattilaisen alle :D
Joten Onnea vielä. Ihana Durando ja sun päätökset ja mietteet ovat kyllä juuri sitä blogimaailman loistavaa antia. Vaikka oikeasti teidän meno näyttääkin esimerkiksi videolla tosi hyvältä vrt. mitä sä itse tekstissäsi annat ymmärtää, niin voi että, I feel you. Ja vähän kadehdin :) Nauti onnistumisista, oppimisesta ja läpiratsastetusta hevosesta!
P.s. Toivottavasti saan armoa järjettömän pitkästä ja sekavasta kommentista vaikka kellon ajan vuoksi. Aina voi osoittaa syyttävällä sormella jotain muuta ;))
Oih, ihana Jilla! Olipas mahtavan kiva ja kannustava kommentti - kyllähän tuommoista jaksaa lukea sivukaupalla eli yhtään ei tarvitse pyydellä armoa pituuden vuoksi :) (Ja erityismaininta ihan vikasta lauseesta – just mun makuun huumoria ;D)
PoistaTämän postauksen julkaiseminen vähän jännitti, joten on kiva myös huomata, että samanmielisiä löytyy enemmänkin. Täydellisyyteen on ratsastuksessa kai aika vaikea päästä, mutta oman vastuun kieltäminen ei ainakaan edistä kehittymistä. Ja minä ainakin haluan kehittyä!
Tuo taloudellinen puoli on aina tietysti se, joka rajoittaa niin monessa. En voi väittää, etteikö kirpaise, mutta toisaalta niin kirpaisee alkuvuoden ell-laskunivaskakin. Durtsin tapauksessa mun on pakko sijoittaa vähintään toiseen näistä - ja toivon kovasti, että satsaus ratsutukseen jollain aikavälillä madaltaa ell-laskujen kekoa.
Ihan varmasti vielä törmäillään ja voidaan puida ratsastusasioiden lisäksi sitä, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä meidän Torsteneissa on ;) Ootko tulossa Cornillen klinikalle nyt kesäkuussa?
Haha, hyvä hyvä :D Ja kyllä, kun sitä rahaa kuitenkin menee, niin paljon mieluummin ratsastukseen kuin ellille ...
PoistaNyt mä olen vähän hukassa vaikka varmasti mua on tästä infotukin, Cornille kesäkuussa tarkoittaa mitä ja missä?
No onneksi kysyin! Siis täällä: https://www.facebook.com/events/1447277918836741/?fref=ts
PoistaEli Cornille luennoi 12.6. ja klinikka 13.-15.6. - siellä nähdään, eiks juu? :)
No voi sääli, mä olen töissä tuon viikonlopun! :(
PoistaVoi harmi, sattuipa epäsopivasti :(
PoistaSeuraava kommentti ei ole osoitettu teidän tilanteellenne (en tiedä siitä mitään), mutta kommentoin ratsastuksen vaikutusta hevosen terveyteen. Se on erittäin tärkeä osa ja kaikkien tulee pyrkiä hyvään, laadukkaaseen ja hevosystävälliseen ratsastukseen, mutta toki siihen hevosen hyvinvointiin vaikuttaa myös huomattavasti ne 23 tuntia, joina ratsastaja ei ole hevosensa selässä. Miten ja millaisissa oloissa hevosta pidetään, miten sitä ruokitaan, millainen on sen perusterveys- ja terveydenhoito ja niin edelleen. Täysin vääränlaisella liikutuksella hevosen saa toki kipeäksi, vaikka hevonen eläisi 23 tuntia ideaalista hevosenelämää. Kokonaisuus on kuitenkin monen tekijän summa ja joskus ihmiset tuntuvat olevan täysin sokeita kyseisen seikan suhteen. Mitenkään ratsastuksen osuutta vähättelemättä. ;)
VastaaPoistaNo joo, se siitä kommentista. Toivotan paljon tsemppiä uusiin koitoksiin ja toivottavasti pääsette tiellänne eteenpäin!
Kiitos Ärrä! En ole lainkaan eri mieltä kanssasi, etteivätkö ne 23 muuta tuntia olisi ihan yhtä tärkeitä tärkeitä hevosen hyvinvoinnille. Kokonaisuus tottakai ratkaisee, mutta minusta ratsastuksen merkitystä ei voi vähätellä. Siksi ainoa mistä olen vähän eri mieltä, on tuo, ettäkö ainoastaan "täysin vääränlaisella liikutuksella" saisi hevosen kipeäksi - itse pelkään, että vähän vähemmänkin vääränlainen jo riittää kipeyttämään, erityisesti jos rakenteessa on mitään puutteita ja hevosella siksi taipumusta säästellä jotain kohtaa.
PoistaJokainen ratsastaja on yksilö, samoin kuin hevosensakin. Näistä sitten muodostuu kokonaisuus ja sekin on aina yksilöllinen alkaen niistä hevosen pitotavoista ja -olosuhteista päättyen ratsastajan ratsastustaitoihin. Yhtä kaikki, jokaisen pitäisi toimia hevosensa parhaaksi ja löytää heille toimivat ratkaisut. Hevosen kipeytymistä ei tietenkään missään tapauksessa saa katsella läpi sormien, vaan oireilun syihin pitää puuttua. Löytyi se syy sitten mistä tahansa. Vaatii suunnattomasti nöyryyttä ja vastuuntuntoisuutta, että pääsee tuollaisessa tilanteessa eteenpäin ja uskaltautuu tarkastelemaan omia toimiaan kriittisesti.
PoistaOlen samoilla linjoilla tuosta ratsastuksesta, mutta menisin vielä pidemmälle; eli mä uskon, että pidemmän päälle vain oikeanlainen ratsastus _estää_ hevosta kipeytymästä ja rikkoutumasta! Ennemmin tai myöhemmin vähänkin väärä tapa liikkua kostautuu, ja se näkyy ratsuhevosten kohdalla monenlaisina lisääntyneinä tuki- ja liikuntaelinten vaivoina. Joku viisas on joskus sanonut, että "the most common cause of lameness is lameness" (Cornille siteeraa tätä kaveria, en nyt muista kuka alunperin tämän on todennut, ehkä Rooney?), eli pienikin liikkeen poikkeavuus aiheuttaa pidemmällä aikavälillä vakavampia ongelmia. Luuston ja nivelten muutokset tapahtuvat hitaasti, mutta ovat yleensä lopullisia ja parantumattomia. Ennaltaehkäisy (eli oikeanlainen liikunta, muun elämän ohella toki) on siis paras mahdollinen hoito! Ja jos hevonen opetetaan ratsain liikkumaan oikein ja sen lihaksisto rakennetaan kestävällä tavalla, vaikuttaa se myös siihen miten hevonen liikkuu ja kantaa itsensä loput 23 tuntia vuorokaudesta.
PoistaNo, hevoset selviävät villeinä myös ilman ihmisen apua. Ongelmahan tulee vasta sitten, kun sinne selkään laitetaan painoa. Kyseinen paino ei hevosen selkään kuulu. Tästä sitten lähtee ratsukoulutuksen tarkoitus ja mitä laadukkaammin se tehdään, sen parempi. Aina.
PoistaAivan, tarkoitin nimenomaan ratsuhevosia.
PoistaJoo Piitu, oon tavallaan samaa mieltä sun kanssa. Ehkä tuota on vaan hankala tieteellisesti osoittaa todeksi, koska enemmin tai myöhemmin meillä kaikilla tulee jonkinlaisia tuki- ja liikuntaelinten vaivoja. Sen osoittaminen sitten, että mikä on iän ja ns normaalin kuluman mukanaan tuomaan ja mikä taas epätäydellisen ratsastamisen aiheuttamaa, lienee aika vaikeaa.
PoistaMutta kuten Ärräkin totesi, ylimääräinen paino ei sinne selkään kuulu, ja siksi sillä, miten ratsastetaan, on paljon väliä.
Luin tämän jo jokin aika sitten, mutta palasin vielä kommentoimaan ja mielenkiinnolla luin kaikki kommentit. Minustakin on tosi hienoa kun uskallat tehdä ratkaisuja ja olet varmasti oikeassa. Ratsastus on kuitenkin se ratsuhevosen pääasiallinen liikuntamuoto ( tai siis ratsastettavana oleminen), joten sen merkitys on kyllä valtava. Joku hevosfysioterapeutti sanoi että esimerkiksi reipas maastolaukka on paljon parempaa huoltoa hevosen lihaksille kuin mikään hieronta voi olla, sillä silloin lihakset ovat lämpimät ja ne venyvät. Silti olen sitä mieltä että ei meidän harrastelijaratsastajien tarvitse pyytää anteeksi sitä että ratsastamme, eihän kukaan voisi ratsastaa jo hevosen selkään voisivat mennä vain huiput. Mutta tärkeätä, että hevosta läpiratsastaa ainakin silloin tällöin ihminen, joka osaa asiansa. Ja tietysti joillekin hevosille oikeanlainen liikkuminen on vieläkin tärkeämpää kuin toisille. Meilläkin kun on noita nivelvaivoja, niin laadukas liikunta on kaiken aa ja oo, uskon että se merkitsee enemmän kuin mitkään lisäravinteet tai kylmäykset (vaikka toki niistäkin apua on). Ja tottakai sillä lopuilla 23 tunnillakin on valtaisa merkitys hevosen kokonaishyvinvointiin.
VastaaPoistaTuo Sciense of Motion alkoi kovasti kiinnostaa, olen noita videoita katsellut jo kauan sitten ja olisi mukava tietää lisää. Meilläpäin on käynyt valmentamassa eräs klassisen suuntauksen valmentaja, jonka opit ovat samantyylisiä, kaikki lähtee hitaudesta, keveydestä ja tasapainosta.
Oon onnellinen sun puolesta ja hiukan kade minäkin (mutta hyväntahtoisesti :)), että pääset tuollaiseen kokonaisvaltaiseen uudelleenohjelmointiin Durtsin kanssa! Nauti täysillä opintomatkastasi ja hevosestasi! Ja kerro pian pian, miten teillä menee!
Kiitos Liisa kommentista ja tsemppauksesta!
PoistaEn missään nimessä ole sitä mieltä, että meidän pitäisi pyydellä anteeksi vajavaisia taitojamme tai että jos ei ole täydellinen, ei voi harrastaa. Oma pointtini tässä on ehkä ennen kaikkea se, että jos edes ajatuksissamme vähättelemme ratsastuksen merkitystä hevosen hyvinvoinnille, johtaa se ehkä liian helposti siihen, ettemme samalla tavalla pyri kehittymään paremmiksi ratsastajaksi. Ja tarkoitan paremmalla nimenomaan hevosen näkökulmasta parempaa.
Usein on ehkä helpompi etsiä vastauksia itsensä ulkopuolelta; kengityksestä, ruokinnasta, hieronnasta jne. Nekin asiat pitää tietysti olla kunnossa, mutta väitän silti, että oikeanlainen liikkuminen on ihan yhtä tärkeää ja on epäreilua hevosystäviämme kohtaan, jos emme aktiivisesti pyri tulemaan paremmiksi. Se on tietysti selvää, että lähtökohdat, kapasiteetti ja resurssit ovat kaikilla erilaiset ja kehitys tapahtuu kaikilla omaan tahtiin. Tärkeintä on ymmärtää ja hyväksyä, että omassa(kin) tekemisessä on parantamisen varaa – sitä kautta on mahdollista kehittyä.
Tuu Liisa ihmeessä mukaan tuonne Science of Motion -klinikalle – olisi kiva tavata! :)