Hienoin keikkaelämys ikinä!

Okei, myönnettäköön heti alkuun, että en ole kovin aktiivinen keikoilla kävijä, joten vertailukohtia on aika vähänlaisesti. Varsinkin stadionkeikoista puhuttaessa (U2 Göterborg 2009 ja Helsinki 2x2010 ja siinäpä ne).

Rohkenen silti hehkuttaa sitä, miten hieno kokemus lauantain U2-keikka oli; energinen, hyväntuulinen, spontaani bändi ja mielettömän hyvä yleisö. Täydellinen kombinaatio, joka sisältää kaikki massahysteriaan oikeuttavat elementit =) Ja sitä paitsi, saatiin melkein yhtä hyvät paikat kuin perjantain keikalla, ainoastaan muutama metri vasempaan keskilinjasta.

Olen lukenut useita arvioita tästä keikasta ja niissä on yllättävän paljon hajontaa. Makuja on tietysti monia, mutta erityisesti silmiin pistää se, miten monia Bonon maailmanparannusmeininki - ja ennen kaikkea siitä puhuminen - tuntuu jurppivan ihan valtavasti. Perusteluissa on myös hajontaa, mutta enimmäkseen ne tuntuvat liittyvän siihen, että Bono asuu veroparatiisissa eikä anna lähimainkaan kaikkea tienaamaansa pois ja puhuu maailmanparannusasiaa vain saadakseen U2:lle mainetta ja vielä vähän lisää mammonaa.

Jos pystyy omilla tekemisillään ja puheillaan vaikuttamaan tuhansien ihmisten toimintaan, muuttuuko se arvottomaksi vain siksi, että puhuja valitsee olla maksamatta veroja? Onko vain niillä oikeus puhua hyvien asioiden puolesta, joilla ei ole mitään maallista omaisuutta vai missä euromäärässä menee se  raja, jonka ylittämisen jälkeen ei ole enää korrektia ilmaista ääneen huoltaan?

Me ihmiset ollaan välillä kummallisia. Jonkun radioaseman kolumnissa (valitettavassa en muista minkä) hämmästeltiin sitä, että rokkarin on tosi ok juoda, käyttää huumeita ja öykkäröidä, mutta hyvien asioiden edistämisestä tulee heti isosti sanomista. Samaisessa paatoksellisessa puheenvuorossa todettiin, että suomalaisilla on taipumus nostaa sankareikseen sellaisia henkilöitä, joiden rinnalla ei tarvitse kokea itseään huonommaksi eikä tuntea pistoa omatunnossaan.

Minä toivotan piston tervetulleeksi ja elättelen toiveita, että se saa aikaan muutosta, edes vähän kerrallaan.

Tämä meni nyt jo minullakin vähän aiheesta sivuun. Joka tapauksessa kaiken tämän kummastelun taustalla oli se, että harmillisen monessa keikka-arvioissa Bonon maailmanparannuksen kommentointi nousee päärooliin, vaikka lauantain keikasta olisi aineksia paljon muuhunkin kirjoitteluun.

Minusta ansiokkaan ja analyyttisen arvion keikasta on kirjoittanut omassa blogissaan Anssi Kela otsikolla Jättiläishämähäkin varjossa. Voin muutenkin suositella tuota Anssin blogia - erittäin sujuvaa, viihdyttävää ja ajatuksia herättävää pohdintaa.

Ja toinen mitä lämpimästi suosittelen on U2:n keikan seuraaminen mahdollisimman läheltä lavaa ;) - kiertuekalenteriin voi tutustua bändin omilla sivuilla.

*****

Huomenna ratsastustunti! =) Rapsaa siitä luultavasti vasta sunnuntaina, sillä lauantaina juhlitaan kavereiden häitä, joihin pynttääminen pitää naapurin rouvan mukaan aloittaa jo huomisiltana. Jotain foliopatukoita...kaikenlaista.

Vain muutama metri lavasta

Eilen illalla U2:n keikalla. Kävi niin hyvä tuuri, että päästiin melkein eturiviin, vaikkei oltukaan leiriydytty jo edeltävänä iltana stadionin ulkopuolelle. Kaikki oli jotenkin kohdallaan: loistava bändi, täydellinen ilma, hyvä fiilis, mahtava äänentoisto ja mielettömän hyvät paikat - huikea kokemus! (Ja pesi viime kesäisen Göteborgin perjantain mennen tullen.)

Tänään uusiksi, ja toivotaan, että sateesta huolimatta meininki on vähintään yhtä hyvin kuin eilen :)

Koska poikkeuksellisesti peruin eilen Bonon vuoksi ratsastustunnin, vääntäydyin myöhäisestä illasta huolimatta tänään kukonlaulun aikaan korvaustunnille.

Kuvan (kuvassa) kanssa treenailtiin taivutuksia ja suoristuksia neliöillä ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi vielä laukassa. Olin enimmän osan aikaa melko pihalla taivutuksista. Käynnissä meni sentään välillä sinne päin, mutta sitä mukaa, kun vauhti kasvaa ja ajatteluaika lyhenee, homma muuttuu aika paljon haasteellisemmaksi. Aiemminkin olen tainnut sitä jurnuttaa, että vaikka olen temperamentiltani nopea, niin hevosen kanssa olen järkyttävän hidas ja jähmeä, ja tarvitsen itseni valmisteluun hurjan paljon aikaa.

Sitten, kun ajatus liikkeestä ei ole vielä kovin selkeänä päässä ja aikaa on vähän, on omien jalkojen ja käsien asettelussa aika hakemista. Välillä huomasin, että pohkeet olivat juuri väärin päin - ja tunsin itseni aika hölmöksi.

Kiva tunti joka tapauksessa ja varsinkin laukannostot onnistuivat hurjan hyvin. Pohkeet olivat edellisillan pomppimisesta aika väsyneet, ja nyt jännittää, että miten sitä tänä iltana jaksaa :)