Glögiä!

Nyt se on sitten kädessä. Marlin glögi Kiroileva Siili -mukissa. Tuli räiskyy takassa ja koira hörisee vieressä. Mitä ihminen voisi muuta toivoa?

Päivällä löysin metsästä tosi suloisen pienen puron. Pieneksi puroksi siitä lähti tosi suuri ääni. Vuolas virta vaatimattoman vesinoron vaatteissa. Asiat eivät aina ole sitä, miltä näyttävät. Eivätkä ihmiset.

Ei blogimerkintää ilman heppapäivitystä. Huomenna on kaksi tuntia ratsastusta perätysten. Niin monesti on ollut se tunne, että tunti loppuu juuri, kun on pääsemässä jyvälle. Siksi halusin kokeilla kahta tuntia putkeen. Vähän jännittää, että kestääkö kunto.

Nyt täytyy mennä laittamaan takkaan lisää puita. Rauhallinen ilta.

Tutustumassa uuteen talliin

Kävin tänään tutustumiskäynnillä uudella keskiviikko-tallilla. Seisoin sateessa, erittäin mutaisen kentän laidalla ja katselin tulevien ryhmätovereiden viimeistä alkeistuntia. Olin etukäteen pelännyt, että saattaisin olla heitä selkeästi jäljessä, jolloin en tahtoisi mennä mukaan jarruttamaan muun ryhmän edistymistä. Ilokseni kuitenkin huomasin, että osaan enimmäkseen samat asiat. Joissain kohden ehkä vähän enemmänkin. Ja mitä en osaa, sen innokkuudella paikkaan :)

Ajatus joulusta lämmittää tänä vuonna poikkeuksellisesti jo nyt marraskuussa. On mukavaa, että saan hyöriä joulumuorina. Haha, onnistun tosiaan kokemaan itseni joulumuorina, vaikka olen vaatinut, että joulu järjestetään nyyttäriperiaatteella. Itsepetos, se on mun laji.

Joulusta luonteva siirtyminen tämän päivän impulssihankintoihin: glögiä ja rusinoita. Tarkoitus oli nautiskella niitä takkatulen ääressä ja miettiä elämälle suuntaa. Mutta tuli lumosi ja glögi unohtui. Ehkä sitten huomenna?