Kampäkki kesälaitumilta

Niin pientä puhetta, ettei sitä edes kuule...

Valtaisat pahoittelut ihan liian pitkästä hiljaisuudesta!

Loma meni yhdessä hujauksessa ja nyt on jo takana yksi päivä toimistokuukkelina. Tarkoitus oli bloggailla harvakseen lomankin aikana, mutta huono muisti puuttui peliin; ensimmäiseen yritykseen mennessä oli koneen salasana jo autuaasti unohtunut ja pääsin koneelle vasta tänään. Kai se on onnistuneen lomailun merkki?

Kuluneina viikkoina ehdin nähdä Ranskaa ja Espanjaa, valloittaa vuoria (jos ihan vähän liiotellaan), tonkia multaa ja roudata selkä väärällä erilaisia maa-aineksia sekä tietysti heppailla sekä Suomessa että Ranskassa.

Ranskassa osallistuin kahdelle hepparetkelle, Suomessa olin neljän päivän maastoratsastusleirillä Luomajärven Hevoskievarissa ja lisäksi ilmoittauduin vielä viime tipassa Rauhalan tallilla järjestetylle istuntakurssille, joka pidettiin viime viikolla.

Yritän ehtiä kirjoittelemaan näistä kaikista vähän enemmän lähiviikkoina. Aikatauluhaasteita on, sillä tämän viikon illat kuluvat suurimmaksi osaksi estealkeiskursilla - jiihaa! Ja loppuaika sitten pihaa tonkiessa - ihan jiihaa sekin, oikeasti!



Ylemmässä kuvassa kesälaitumista nautiskelee ihana Nortti. Alempi kuva on Ranskasta, uskomattoman kauniista Gavarniesta.

Pökkelöjalan parempi päivä

Muutaman päivän ajan on flunssa vihjaillut tulostaan ja olo ei aamulla ollut kovin kaksinen. Ajattelin kuitenkin, että tallille lähteminen saattaisi piristää.

En sitten tiedä, jos puolikuntoisuus on jollakin tavalla eduksi tekemiselleni, mutta tunnilla Nortin kanssa sain hämmästellä sitä, että yleisesti pökkelöinä tunnetut jalkani olivat jopa pitkiäkin pätkiä aika rentoina.

Uskon, että tähän edistysaskeleeseen vaikutti isosti se, että vihdoin jotenkin keskityin ajattelemaan Mian ohjetta takajalkojen päällä istumisesta, ja sen mielikuvan onnistunut toteuttaminen johti melkein automaattisesti jalkojen rentoutumiseen. Tai sitten ne asiat vain sattuivat tapahtumaan samaan aikaan. Niin tai näin, on kertakaikkisen riemastuttavaa huomata, että johonkin asiaan panostaminen alkaa tuottaa tulosta.

Rentous auttoi sitten kaikessa muussakin tekemisessä ja tehtiin Nortin kanssa onnistuneita ravipohkeenväistöjä ja avotaivutuksessakin aloin jo vähän saada ideasta kiinni ja oikeanlaisiakin askeleita osui joukkoon.

Laukannostoja sain harjoitella urakalla; laukattiin pääty-ympyrällä ja tehtiin aina tietystti kohdassa siirtyminen raviin viiden askeleen ajaksi ja sitten taas laukkaan. Nostoista jäi aika kahtiajakoinen fiilis: osa osui ihan nappiin ja osa oli taas sitä onnetonta räpistelyä. Taidan pelätä vauhdin hyytymistä niin paljon, etten uskalla tehdä kunnollista pidätettä. Ja tietysti olen aika arka käyttämään ohjia muutenkaan.

Ohjien käytön suhteen piti ylittää rajoja tänään, kun harjoiteltiin siirtymisiä laukasta suoraan käyntiin. Riittävästi ponnekkuutta löytyi vasta ehkä neljännellä yrityksellä ja sitten piti vielä keskittyä oman tasapainon säilymiseen siirtymisessä. Lopulta sitten kaksi viimeistä yritystä taisivat olla (tälle tasolle) kutakuinkin kelvolliset.

Loppuraveissa Nortti oli jälleen tosi kivan tuntuinen ja kaiken kaikkiaan tunnista jäi mielettömän kiva fiilis.


Ruohobuffan jälkeen vein Nortin takaisin tarhaan. Neiti tallusteli suoraan vesiastialle, ja huomattuaan sen tyhjäksi alkoi tuijottaa syyttävästi. Takaisin talliin ja kaksi ämpäriä täyteen vettä. Sitten hikinen, yskän ja niiskuttelun täyttämä taival toiseksi taaimmaiseen tarhaan. Ja niin palkitsevaa nähdä tyytyväisiä heppoja juoma-astialla =)

Flunssalle ponnistelu ei kuitenkaan tainnut tehdä hyvää ja yskä on nyt iltaa kohti pahentunut melko piinaavaksi. Toivottavasti tämä menee pian ohi! Tajusin juuri, että loman alkuun on enää neljä päivää. San Sebastian, Cabrerets, Carcassonne ja Pau - tulossa ollaan!

Rouva Rento

No en oo! Mut haluaisin olla! Sekä rouva että rento =)

Välillä korpeaa aika tavalla se, että olen tälläinen hampaidenkiristelijä-jäykistelijä. Ratsastuksessa rentous on avainasemassa hyvän istunnan, tasapainon ja toimivien avujen opettelussa. Mitä siitä tulee, kun tällainen jäkittäjä yrittää rentoutua? Suunnilleen sitä, että kun aktiivisesti keskittyy yhden osan rentouttamiseen, niin aivot automaattisesti palauttaa perusjäkitystason jännittämällä jonkin toisen lihasryhmän. Että hiphei.

Ratsastin tänään Nastalla, ja sain siis paljon palautetta istunnasta heti tunnin alusta lähtien. Välillä meni jotain oikeinkin, mutta enimmäkseen tuntui, että perusratsastus meni kaikkiaan huonommin kuin viime viikonloppuna. Jännitän jalkoja ihan kammottavan paljon, ja jos hetkeksi onnistun rentouttamaan jalat, jäykistyy alaselkä. Olisi varmaan järkevää ottaa ainakin muutama ihan vain istuntaan keskittyvä tunti lähiaikoina. Pitäisi vain ensin keksiä joku hyvä tarina, jolla saisi tämän(kin) investoinnin hyväksytettyä talousjohtajalla ;)

Tunnin aiheena olivat asetus ja taivutus. Varsinkin ulospäin asettaminen on kyllä todella vaikeaa. Tuntuu, ettei pohje mitenkään riitä pitämään hevosta uralla tai ympyrällä. Toisaalta istuntapalaute heti tunnin alussa sotki pasmat, ja iso osa keskittymisestä meni siihen. Silti, asettaminen on kimurantti juttu!

Lopputunnista otetttiin vähän laukannostoja pääty-ympyrällä. Onnistuin ehkä tähän asti parhaiten siinä, että ainoastaan yksi laukka lähti hevosen aloitteesta ja muuten se olin minä joka määräsin =)

*****

Ja sitten vähän lomahehkutusta pitkästä aikaa: varattiin tänään ystäväpariskunnan kanssa majapaikka kesäreissulle. Näkymä olohuoneesta on tällainen:


Paikka on nimeltään Clos Mirabel ja sijaitsee Etelä-Ranskassa Pau-nimisen kaupungin kyljessä. Lähettyvillä on ainakin muutama talli, ja tarkoitus olisi päästä ratsastamaan sillä välin, kun muu seurue golfaa. Jännittää kyllä vieraassa maassa ratsastaminen, kun ei ole termistö edes englanniksi oikein tuttua ja voi olla, ettei tuolla edes englantia osata. Siinä tapauksessa olen kyllä aika hukassa:)

Tulossa: kesä, kärpäset ja kmaastoratsastusleiri!

Jiiihaaa! Ihan kohta on toivottavasti ensimmäinen heppa-aktiviteetti tulevalle kesälle varattuna: neljän päivän maastoratsastusleiri Luomajärven hevoskievarissa. Vielä odotan kaverilta vahvistusta ennen kuin uskallan maksaa varausmaksun. Leirin varaaminen tuo tosin vähän paineita, sillä leirille osallistuvien on hallittava sujuvasti kaikki askellajit. Siihen minulla on vielä aika tavalla matkaa. Onneksi harkka-aikaa on vielä nelisen kuukautta, joten riittävän tason saavuttaminen lienee mahdollista...kai?

Parhaillaan meneillään on myös sopivan ulkomaan matkakohteen etsintä neljän hengen porukalle. Lomakohteelta vaaditaan aika paljon: ratsastusta (mieluiten maasto), golfia (vähintään kaksi kivaa kenttää), hyvää ruokaa (siis matkakohdemaassa noin yleisesti), viehättävä oma talo tai asunto mieluiten yksityisellä uima-altaalla tai sijainti ihan rannalla, ei liian kuuma (35 astetta liikaa ratsastamiseen), ei liian vetistä (tilastollisesti) ja kohtuuhintaiset lennot. Kaikki hyvät vinkit ovat erittäin tervetulleita!

(Otsikosta huolimatta nautin tästä kunnollisesta talvesta ihan valtavasti enkä toivo kesän kiirehtivän tuloaan.)

Suunnitelmia

Olen hieman sairastellut ja jouduin siksi jättämään viimeisimmän ratsastustunnin väliin. Siitä sisuuntuneena päätin alkaa jo hyvissä ajoin suunnitella tulevan kesän ratsastusaktiviteetteja.

Mietinnässä on tällä hetkellä maastoleiri ja istuntakurssi Suomessa sekä ratsastusloma joko Espanjassa tai Irlannissa. Nämä maat rajautuivat vaihtoehdoiksi, koska matkaseuralle pitää kohteesta löytyä hyviä golfkenttiä. Molempien maiden kohdalla olen hieman epäileväinen ilmaston suhteen, joskin eri syistä. Irlanti saattaa olla liian vetinen ja Espanja taas heinäkuussa ehkä liian kuuma ratsastusta ajatellen. Espanjan puolesta toisaalta puhuu hurjasti houkuttelevampi ruokakulttuuri. Irlannissa taas ...no saahan sielläkin syödäkseen.

Suunnittelusurffailujen ohessa löysin heppavideon, joka mykisti kauneudellaan. Jos saisin yhtä ominaisuutta itselleni toivoa, olisi se ehdottomasti kyky puhua muitakin kuin ihmisten kieliä.

Pilipilipom.

Sataa. Koko ajan ja joka päivä. Kynttilät, lyhdyt ja takka auttavat jaksamaan. (Tosin nyt on satanut niin paljon, että ulkona olevien lyhtyjen kanssa on ollut melkomoista taistelua.) Ei silti hämmästytä, että suomalaiset ovat melankolisia ja masennukseen taipuvaisia. Vähemmästäkin menee alahuuli mutruun.

Liekkien lisäksi pimeyden keskellä jaksamisessa auttaa lomahaaveilu. Välillä tuntuu, että loman odottaminen ja suunnittelu on yhtä hauskaa kuin itse loma. Tätä olenkin hyödyntänyt menestyksekkäästi perustellessani (itselleni) kalliita lomamatkoja: jos varaa matkan ajoissa ja jakaa kustannuksen myös lomaa edeltäville päiville, jotka matkan suunnittelu tekee mukavammiksi, jää päivähinta loppujen lopuksi melko pieneksi :)

Siis sateen keskellä suuntaan katseeni - rauhoitetulla omatunnolla - Similanille!

Matkakuumetta

Reissuun taitaa olla enää viitisen viikkoa, ja sen kyllä huomaa: matkakuume kasvaa päivä päivältä. Pystyn melkein tuntemaan varpaissani sen sametinpehmeän, vitivalkoisen hiekan. Viimeisestä sukelluksesta on jo viitisen kuukautta ja pääsen taas kiinni siihen jännitysfiilikseen. On siinä tavallaan puolensa, että joka kerta on melkein kuin ensimmänen. Onneksi sentään taidot vähän kehittyvät matkan varrella.

Puntaroin, että viedäkö regu huoltoon vai ei. Vuosi sitten vein eikä kuulemma olisi ollut tarvetta. Huolto maksaa satasen verran, joten pihinä senkin rahan mielelläni säästäisin. Toisaalta turvallisuudesta ei tee mieli tinkiä yhtään. Kun vaan tietäisi, että siinä on jotain huollettavaa... Voi, miksi on pakko aina jäädä näitä pähkäilemään; miksen vaan päätä viedä sitä huoltoon tai sitten jättää huoltamatta! On (tällä) ihmisellä näemmä tarve kasata itselleen päänvaivaa.

Teen nyt sen päätöksen, että teen päätöksen huollosta tämän viikon aikana :)

Matkakohteiksi varmistuneet: Similan (sukellussafari), Hin Daeng ja Hin Muang (sukellussafari), Koh Libong (siellä voi bongata dugongin!). Harkinnassa Lipe, Lanta, Kradan, Ngai ja Tarutao - ainakin. Valinta ei tule olemaan helppo, ja ainakin osa päätöksistä tehdään vasta matkalla. Vähän houkuttaisi myös käväistä Raya Yailla, mutta toisaalta ei voi aina jumittaa samoissa paikoissa. On jo riittävän paljon seliteltävää siinä, että matkataan taas Thaimaahan.

*****

Wax on -aika on muuten täällä taas. Olen päättänyt vihdoin jatkaa muuton vuoksi keskenjäänyttä sisätilojen vahausta. Nuo puunvärisinä pilkottavat kohdat alkoivat vainota, joten oli pakko tarttua toimeen, vaikka onkin hommasta kokolailla hohto kadonnut. Siis wax on, wax on, wax on...

Wax on, wax on, wax on...

Sisäseinien vahaus on alkanut. Irtopaneeleita on vahattavaksi 700 metriä. Sen lisäksi tietysti oikeat hirsipinnat. Tänään saatiin vahattua ehkä joku 70 metriä eli ei jääny juuri mitään muille päiville ja illoille.

Vaha oli alusta lähtien suosikkivalintani, sillä haluan, että väri imeytyy puuhun eikä vain pinnoita puuta. Jouduin vähän lobbaamaan vahan puolesta, mutta lopulta sain tahtoni läpi. Vahoista ei testattu muita vaihtoehtoja, koska Osmo Colorilla käsittelystä on jo ehtinyt kertyä vuosien aikana rutkasti hyviä kokemuksia.

Huomisesta alkaen teen lyhennettyä työaikaa. Kaikki perjantait maaliskuun loppuun asti olisi tarkoitus toimiston asemesta viettää raksalla. Ihanaa!

Matkasuunnitelmat eivät ole vielä täsmentyneet. Malesian Borneossa mietityttää kohtuuhintaisen rantamajapaikan puute. Ilmenevästi tarjolla on vain sukellusresortteja, joissa lähtökohtaisesti sukellukset on leivottu hintaan sisään ja kallista on, vaikka ei sukeltaisikaan. Vaikka miten venyisi, niin kolmea viikkoa ei ole varaa olla sellaisessa. Balin sukellukset taas ei taida olla ihan parhaasta päästä. Etsintä ja puntarointi jatkuu.

On niin mukavaa, kun on jotain mitä odottaa!

Siksi varattiin uudet lentoliput pari päivää kotiutumisen jälkeen!

Lähtö olisi 12.6. ja nyt mietitään, jatketaanko Bangkokista Malesiaan vai Indonesiaan vai molempiin vai jonnekin ihan muualle. Vaikuttaa siltä, että tästä on tulossa jälleen yksi reissu, johon sisältyy melko paljon matkustamista. Aikaa on onneksi neljä viikkoa.

Nyt pitäisi enää pystyä netin perusteella päättämään, missä on hinta-laatusuhteeltaan parhaat sukellukset. Jos raha ei olisi vaikuttava tekijä, niin valinta olisi varmaankin Wakatobi Indonesiassa...mutta realistisemmin mietitään sitten ehkä enemmänkin Borneon aluetta, Bunakenia ja Balia.