...kuinka kaunista on...

Monien mielestä kesä saisi jo tulla ja aika paljon kuulee lumesta ja pakkasesta aiheutuvia tuskailuja. Itse olen edelleenkin ihan innoissani siitä, että kerrankin on kunnon talvi! (4 viikon Thaimaan matkalla saattaa olla jotain tekoa sen kanssa, että en ole vielä ehtinyt kyllästyä.)

Toivon kuitenkin huomiselle vähän leudompaa keliä, jottei issikkamaasto peruunnu. Siis kunhan ratsastamaan pääsee, ei säällä ole niin väliä.

Paukkupakkaset ovat kyllä pistäneet miettimään, pitäisikö sitä sittenkin investoida oikein kunnollisiin talviratsastuskenkiin ja -housuihin? Ei ole tehnyt mieli sijoittaa ylenpalttisesti varusteisiin, kun miellän sen niin, että esimerkiksi uusien kenkien hinnalla saisi vähintään kaksi ratsastustuntia tai yhden issikkamaaston. Priorisointia siis =)

Ihmetellä täytyy, miten hyvin varpaat ovat pärjänneet kesäkengissä. Pahiten kylmyys käy reisiin, vaikka ratsastushousujen alle mahtuukin kunnolliset pitkät kalsarit. Sormiosastolla on helpottanut sen jälkeen, kun ostin uudet nahkaiset hanskat, joissa on joku thin sulate -vuori. Sormien palelemista pystyy muuten tehokkaasti ehkäisemään rentoutumalla: jos puristaa ohjia kuin henkensä hädässä, kiertää veri melko huonosti ja sormista katoaa tunto melko äkkiä. Tästä on meinaan kokemusta!

Huomiselle tilauksessa siis mukavaa pikkupakkasta ja aurinkoa, kiitos!

Huipputunti!

Oijoijoi, heppakuume kasvaa! Tämän illan tunti oli ihan huippu! (Kuvassa Helmi-tamma tunnilla ennen joulua)

Sain mennä tänään Nastalla, jonka kanssa yhteistyö on pelannut enimmäkseen oikein hyvin aiemminkin. Olin jo etukäteen päättänyt yrittää aiempaakin enemmän nauttia ratsastamisesta enkä niinkään huolestua siitä, jos kaikki ei menisi ihan oppikirjan mukaan. Onnistuinkin rentoutumaan aika hyvin.

Alkulämmittelyiden jälkeen tehtiin vapaavalintaisessa kohdassa pitkää sivua käännös kohti keskikenttää ja pysähdys pituushalkaisijan kohdalla. Pysähdyksen piti kestää vähintään neljä sekuntia ja siitä suoraan harjoitusraviin ja taas käyntiin juuri ennen uutta käännöstä pitkältä sivulta keskustaa kohti. Tavoitteena oli ennen kaikkea suora linja, suora hevonen ja hallittu pysähtyminen. Nastan kanssa tehtiin hyviä suorituksia karkeasta arvioiden noin 6/10. Olin tosi tyytyväinen!

Tuntuu, että vasta tällä tunnilla ymmärsin ylävartalon merkityksen pysäyttämisessä. Aika höntiltä tuntuu, että näin monen kuukauden ratsastamisen jälkeen tunnin ehkä valaisevin kokemus tulee pysäyttämisestä, mutta näin se nyt vaan meni =)

Seuraavaksi jatkettiin samaa kuviota, mutta pysähdysten tilalle tuli 5 käyntiaskelta ja muu aika mentiin ravia. Tämänkin saimme sujumaan hyvin, joskin opettajan palautteen mukaan käyntiaskelet olivat vähän turhan vauhdikkaita.

Tunnin lopulla laukattiin ensin kahdella pääty-ympyrällä. Muutamalla ratsukolla oli vaikeuksia pysyä omalla ympyrällään, minkä vuoksi siirryttiin kaikki suurelle keskiympyrälle. Laukka sujui enimmäkseen ihan hyvin. Tosin myöntää täytyy, että kaikki laukannostot eivät (taaskaan) tapahtuneet omasta aloitteestani vaan Nasta lähti edellä olevan kaverin perään. Pitäisi tietysti aina pysäyttää, rauhoittaa ja ottaa komento takaisin. Muutaman kerran yritinkin, mutta en aina niin hyvällä menestyksellä. Tiedän, että tätä ei saisi missään nimessä myöntää ääneen, mutta yhdessä vaiheessa ajattelin, että antaa mennä, että ehditään vähän laukkaamaankin. Ei kai saisi koskaan antaa periksi, mutta olen vaan niin kovin heikko.

Positiivista tunnissa oli siis pysäytykseen liittyvä ahaa-elämys sekä se, että opettajan ei tällä kertaa tarvinnut antaa korjaavaa palautetta istunnastani/painopisteestä. Ilmeisesti tänään osasin vähän korjata viime viikon etunojasta tasapainoisempaan asentoon. Ratsastaminen myös tuntui tosi hyvältä ja horjahdus-tuntemuksia tuli ehkä vain pari kolme. Se on tosi vähän, jos vertaan vaikka viime viikon tuntiin, jolloin horjahdus tuntui enemmänkin pysyvältä olotilalta kuin ohimenevältä ilmiöltä.

Toinen parempaan asentoon ja tasapainoon liittyvä tekijä on ihan varmasti satula: Nastan satula ilmeisesti vaan sopii minun kropalleni tosi hyvin ja siinä on helppo löytää tasapainoisempi asento. Anonyymi kommentoija vahvistikin epäilyksiäni siitä, että satulalla on väliä. Silti on varmasti oman kehittymisen kannalta tosi hyvä päästä kokeilemaan mahdollisimman monia erilaisia hevosia ja satuloita.

Sunnuntaina sitten odotettavissa kaksi tuntia maastonautiskelua issikan selässä. Miten sitä pärjää huomisen ilman heppailua?

Odotettavissa loistava loppuviikko!

On se vaan ihanaa, kun on kaikenlaista mukavaa mitä odottaa. Ja loppuviikko tarjoilee varmasti toinen toistaan ihanampia kokemuksia.

Tänään uhmasin pakkasta ja törötin katselemassa ystäväni estetuntia. Hurjan taitavaa ratsastusta katsellessa ajatukset karkailevat välillä myös omaan ratsastukseen. Mielikuvissani näen itseni seuraavalla tunnilla istumassa rennosti ja luontevasti myötäillen hevosen liikkeitä ikään kuin olisimme yhtä ja samaa olentoa. Osaava ratsastaja saa sen näyttämään niin helpolta, että minä vieläkin hämäännyn luulemaan, että se on sitä. No, viimeistään joka perjantai palaudun nopeasti maanpinnalle =) Siihen asti luonnonlahjakkuus-mielikuvissa on mukava lämmitellä pakkasen puremia varpaita takan ääressä!

Huomenna luvassa lenkkiä ihanan ystävän kanssa, perjantaina siis ratsastustunti, lauantaina lenkkiä ja saunomista toisen ihanan ystävän kanssa ja sunnuntaina maastoon issikoilla. Kotihiirulaisen makuun vähän turhan tiivis ohjelma, mutta laadusta ei todellakaan voi valittaa, joten sinnittelen!

*****

Tuoksukoiran kuulumisia. Leevi on ollut kahteen otteeseen tutkimuksissa Viikissä. Tuloksia koepaloista ja muista pitäisi saada tällä viikolla. Toistaiseksi ei ole löytynyt muuta kuin hieman lisääntynyttä tiiviyttä keuhkoissa ja lisäksi keuhkoputket olivat hieman ärtyneet ja limaiset. Olen toiveikas sen suhteen, että mistään vakavasta ei ole kyse.

Tulossa: kesä, kärpäset ja kmaastoratsastusleiri!

Jiiihaaa! Ihan kohta on toivottavasti ensimmäinen heppa-aktiviteetti tulevalle kesälle varattuna: neljän päivän maastoratsastusleiri Luomajärven hevoskievarissa. Vielä odotan kaverilta vahvistusta ennen kuin uskallan maksaa varausmaksun. Leirin varaaminen tuo tosin vähän paineita, sillä leirille osallistuvien on hallittava sujuvasti kaikki askellajit. Siihen minulla on vielä aika tavalla matkaa. Onneksi harkka-aikaa on vielä nelisen kuukautta, joten riittävän tason saavuttaminen lienee mahdollista...kai?

Parhaillaan meneillään on myös sopivan ulkomaan matkakohteen etsintä neljän hengen porukalle. Lomakohteelta vaaditaan aika paljon: ratsastusta (mieluiten maasto), golfia (vähintään kaksi kivaa kenttää), hyvää ruokaa (siis matkakohdemaassa noin yleisesti), viehättävä oma talo tai asunto mieluiten yksityisellä uima-altaalla tai sijainti ihan rannalla, ei liian kuuma (35 astetta liikaa ratsastamiseen), ei liian vetistä (tilastollisesti) ja kohtuuhintaiset lennot. Kaikki hyvät vinkit ovat erittäin tervetulleita!

(Otsikosta huolimatta nautin tästä kunnollisesta talvesta ihan valtavasti enkä toivo kesän kiirehtivän tuloaan.)

Pöllityt vatsalihakset

Siis en käsitä kuka ne on vienyt ja miten en ole huomannut mitään. Mutta kadoksissa ne joka tapauksessa ovat. (Sairastelulla ja jo pidempään jatkuneella sohvaperunoimisella ei tietenkään ole asian kanssa mitään tekemistä.

Ihanaa oli päästä eilen piiiiitkästä aikaa ratsastamaan. Arvonnassa kohdalleni osui Retu, jolla olen muistaakseni ratsastanut vasta kerran aiemmin.

Yhteinen ilta ei eilen alkanut kovin hyvin. Retu aloitti luimistelun jo ennen kuin ehdin raottaa karsinan ovea, ja oven raotuksen jälkeen yritti purra sormiani ja teki sellaisia hämäyshyökkäyksiä. En ole vastaavaa aiemmin kohdannut enkä oikein tiennyt, miten pitäisi suhtautua. Jäin sitten siihen ovenrakoon tönöttämään ja yritin jutella Retulle rauhallisesti. Ehkä viiden minuutin jälkeen Retu oli sen verran rauhoittunut, että uskalsin mennä sisään ja sain Retun kiinni.

Alkukähinän jälkeen kaikki sujui enimmäkseen ihan hyvässä yhteisymmärryksessä, ja onnistuin jopa saamaan pintelit ihan fiksun näköisesti paikoilleen (miten kaikki suojat voikin olla niin monimutkaisia?).

Alkukäyntien jälkeen mentiin kevyttä ravia uralla ja tehtiin pääty-ympyryitä tuomaan tahtiin. Tässä kohtaa aloinkin ikävöimään niitä vatsalihaksia. Ei niin, että tässä lyhyen ratsastusuran aikana olisivat koskaan huippukunnossa olleet, mutta on niillä sentään aiemmin jotain virkaa ollut. Nyt ei ollut. Vaikka Retun ravi oli maltillista ja tasaista, oli minulla ihan hurjia vaikeuksia pitää oma tasapaino. Haastetta lisäsi se, että ensimmäistä kertaa sain opettajalta ohjeita kevennykseen ja niinhän se on, että jos valmiiksi huojuvaan korttitaloon yrittää änkeä uuden kortin, niin harvemmin se siitä tukevammaksi muuttuu :)

Tunnin varsinainen harjoituskuvio kuulosti ensimmäisellä selityksellä todella monimutkaiselta, mutta osoittautui ihan toteuttamiskelpoiseksi ja hurjan kivaksi harjoitukseksi.

Tavoitteena oli tehdä lyhyeltä sivulta täyskaarto, jonka jälkeen väistättämällä siirtyä takaisin lähemmäksi uraa. Kentän puolivälin jälkeen uran paikkeilta nostettiin laukka ja laukattiin pääty-ympyrä. Retun kanssa ensimmäiset yritykset meni ihan toivottoman huonosti. Retulla oli todella kova vauhti päällä ja pidättämällä ei löytynyt käyntiä vaan sellainen paikallaan sipsuttava ravi. Laukkaan Retu pyrki aina edellisen perässä, minkä vuoksi meidän laukannostot olivat enemmänkin minun jarrutteluani, kun tavoitteena kuitenkin oli, että ratsastaja päättäisi siitä, milloin laukkaan lähdetään.

Muutaman kerran saatiin mennä letkan ensimmäisenä ja silloin onnistuttiin selkeästi paremmin. Haasteita oli erityisesti pääty-ympyrän pitämisessä riittävän suurena sekä siinä, että muistaa katsoa minne on menossa.

Sain opettajalta tosi paljon palautetta istunnasta. Olin kuulemma koko ajan etukenossa. Joillakin tunneilla olen saanut palautetta siitä, että istun liian takakenossa. Tulee mieleen, että voivatko esimerkiksi erilaiset satulat vaikuttaa asentoon, jos itsellä ei vielä lihasmuisti tue oikean asennon löytämistä? Toisaalta voihan olla niinkin, että liioittelen yrittäessäni korjata takakenoa, ja päädyn ojasta allikkoon?


Rauhalan talli

Heppaunelmia

Koska viime perjantain tunti jäi väliin, on hinku ratsastamaan entistäkin kovempi. Odotus on ollut tooooooosi pitkä. Pahimpaan tuskaani aloin selailla viime syksyn tunnilta otettuja kuvia.

Ei tarvitse osata katsoa kuvia ammattilaisen silmin huomatakseen, että istunnassani on tosi paljon korjattavaa. Ehkä kirjoittelin tästä jo syksylläkin, mutta jalka pitäisi saada selkeästi taaemmas. Ratsastaessa olisi tarkoitus olla sellaisessa asennossa, jossa pysyy pystyssä maassakin, ja tuossa mun ratsastusasennossa ei kyllä olisi mitään toiveita seistä pystyssä sekuntiakaan. Harjoitukset onneksi pääsevät jatkumaan perjantaina. Siis enää kaksi yötä!

(Kuvaksi valitsin kuitenkin sellaisen, jossa istunnan kauheus ei kunnolla näy, ettei hävettäisi niin paljoa =))

Harrastusvälineet vaihtoon?

Aina välillä kuulee tahtomattaankin juttuja, joista tulee paha mieli.

Jos ihminen ei näe hevosessa (tai missä tahansa muussa harraste-eläimessä) mitään muuta kuin välinearvoa, niin eikö silloin voisi reiluuden nimissä vaihtaa johonkin sellaiseen lajiin, jossa harrastusvälineet ovat elottomia?!?!

Suunnitelmia

Olen hieman sairastellut ja jouduin siksi jättämään viimeisimmän ratsastustunnin väliin. Siitä sisuuntuneena päätin alkaa jo hyvissä ajoin suunnitella tulevan kesän ratsastusaktiviteetteja.

Mietinnässä on tällä hetkellä maastoleiri ja istuntakurssi Suomessa sekä ratsastusloma joko Espanjassa tai Irlannissa. Nämä maat rajautuivat vaihtoehdoiksi, koska matkaseuralle pitää kohteesta löytyä hyviä golfkenttiä. Molempien maiden kohdalla olen hieman epäileväinen ilmaston suhteen, joskin eri syistä. Irlanti saattaa olla liian vetinen ja Espanja taas heinäkuussa ehkä liian kuuma ratsastusta ajatellen. Espanjan puolesta toisaalta puhuu hurjasti houkuttelevampi ruokakulttuuri. Irlannissa taas ...no saahan sielläkin syödäkseen.

Suunnittelusurffailujen ohessa löysin heppavideon, joka mykisti kauneudellaan. Jos saisin yhtä ominaisuutta itselleni toivoa, olisi se ehdottomasti kyky puhua muitakin kuin ihmisten kieliä.