Tänään pitkästä aikaa huomaan, että minulla on lihaksia alaselässäkin. Ellei sitten ole niin, että läski voi alkaa särkeä liiasta hytkymisestä :)
Siis kaksi tuntia ratsastusta peräkkäin. Kaverikseni sain Koijarin, joka on kaikin puolin ihana, suloinen ja superkiltti, mutta jonka ravi on todella pomputtavaa. Näillä taidoilla tietysti vielä kyyti kuin kyyti pomputtaa, mutta tämä ihan erityisesti.
Ensimmäinen tunti oli vieraan ryhmän kanssa. Kaikki muut ryhmäläiset olivat nuoria tyttöjä, siis kouluikäisiä. Ja niin kovin paljon taitavampia kuin minä. Välillä vähän hävetti oma osaamattomuutensa, mutta enimmäkseen oli oikein mukavaa.
En saanut Koijaria nostamaan laukkaa kuin yhden ainoan kerran, tosi monesta yrityksestä huolimatta. Olin jo vähän huolissani, että menetän kaiken arvovaltani ja toinen tunti menee ihan pipariksi. Sain onneksi jotenkin koottua itseni toiselle tunnille, ja laukkakin onnistui yhtä kertaa lukuunottamatta joka yrittämällä. Hurjan hieno ja palkitseva tunne!
Nyt kolottaa alaselkään ja vatsalihaksiin, pohkeisiin ja takamukseen. Ehkä kaksi tuntia perätysten oli tällä osaamistasolla vähän turhaa ahnehtimista :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti