maanantai 22. elokuuta 2011

Hevosenomistajan arkea



Ei sitä ihminen kauaa ehdi hevosta omistaa, kun jo joutuu soittamaan paikalle apujoukkoja. Durando oli ilmeisesti havitellut itselleen minilomaa hankkiutumalla eroon vasemmasta etukengästää. Vaan eipä tainnut ukko tietää, miten hyvät suhteet tallinomistajalla on kengitysseppään – ei aikaakaan, kun irtokenkä oli takaisin alkuperäisellä paikallaan, entistä ehompana. Ja niin joutui herra D taas hommiin. 

(Paitsi että tuli nopeasti paikalle, oli kengittäjä vielä kaiken lisäksi oikein mukava ja asiakaspalveluhenkinen. Kengitys (kengittäjät?) kun tuntuu olevan aihe, jossa riittää ruodittavaa sekä asiakkaan että kengittäjän näkökulmasta. Huom. esimerkkien asiakas ja kengittäjä eivät ainakaan tietääkseni viittaa kirjoituksissaan toisiinsa ;))

Kentänkiertäminen maistui Durandolle tänään vähän paremmin kuin edellisenä kolmena päivänä. Olisikohan syynä voinut olla se, että eilen käytiin ensimmäisen kerran maastossa, ja oli muuten niiiiiiin kivaa! Durando käyttäytyi oikein hyvin eikä turhia kyttäillyt. Pomo-luonne tosin paljastui tässäkin eikä peränpitäjän paikka oikein miellyttänyt. Laukkaa unohdettiin kokeilla, kun lipsahti tarinoinnin puolelle, mutta ehtiihän sitä sitten seuraavalla kerralla. Ihana Durtsi <3 

Kokeilussa olevaan Kiefferiin en ole ihan tyytyväinen: satula liikkuu aika paljon sivuttaissuunnassa ja polvituet tuntuvat todella isoilta. Toisaalta Durando liikkui kuitenkin tänään satulan kanssa ihan halukkaasti...miten näistä kukaan osaa mitään sanoa? 

Ratsastin tänään verkkailun jälkeen ilman jalustimia siirtymiä. Muuten sujui ihan kivasti, mutta vasemmassa kierroksessa meinasin välillä vähän jäykistellä laukka-ravi-siirtymissä. Tai siis rehellisesti sanottuna istuin ihan kakkajäykillä jaloilla ja puristin reisilläni kuin viimeistä päivää. 

Tajusin, ettei niin pidä tehdä ja ettei se auta mitään – tosin ei mulla ollut mitään hätääkään, mihin olisin apua tarvinnut. Kaikesta tästä huolimatta en oikein osannut lakata puristamasta. Hain sitten puoliväkisin yhden semmoisen edes piirun verran rennomman siirtymän ja palkitsin itseni siitä panemalla pillit pussiin tämän päivän osalta. Ehkä huomenna vähän rennommin?



Leevi Petteri Virolainen kaihoilee kesän perään. Niin minäkin. 



1 kommentti: