 |
Kyllä on ehtinyt sattua ja tapahtua, ei tämä elämä hevosen kanssa ainakaan tylsää ole.
Pukkeja
Käytiin toistamiseen maastossa ja kokeiltiin ensimmäisen kerran laukkaa metsätiellä. Ensin luulin, että Durandossa on joku vika, että sitä sattuu johonkin, kun liike oli niin kummallinen. Ehkä kolmannen askeleen kohdalla tajusin, että nehän on ihan kunnon pukkeja. Neljännen kohdalla tasapaino jo vähän järkkyi ja silloin tajusin nostaa Durandon pään ylös. Kyydissä pysyin pitkälti laiskuuden ansiosta, sillä olin liikkeellä lainasatulalla enkä ollut jaksanut säätää jockey-jalustimia lyhyemmiksi – onneksi!
Seuraava laukkapätkä sujui rauhallisesti ja ilman pukittelua. Kaveri oli vaan niin innoissaan päästyään maastoon, ettei ensimmäistä laukkaa voinut ottaa ihan ilman ilon ilmauksia, aika söpöä, vaikken pukittelua välttis muuten niin toivoisikaan. Muutenkin Durando oli ihan tohkeissaan koko lenkin ajan, ja käyntiaskelkin oli todella matkaavoittava.
Piikkejä
Kiropraktikko-lääkäri kävi Durandoa vähän niksauttelemassa ja piikittämässä. Käsittelyn seurauksena seuraavat 10 päivää tädin harrastaminen on maasta kävelyttämistä, harjailua ja muuta hempeilyä.
Popoja
Jos Durando jossain on aivan erinomainen, niin kenkien irrottamisessa. Tänään oli toinen etukenkä irronnut karsinaan vajaa tunti sen jälkeen, kun putsasin kaviot enkä ainakaan kiinnittänyt huomiota siihen, että kenkä olisi ollut mitenkään löyhästi kiinni.
Satula-asiaa
Sopivaa satulaa ei vieläkään ole löytynyt. Palautin sen Sydneyn, koska vaikka se omaan takamukseeni olikin aika kiva, niin leveys tuntui hevosen selkään huonolta; puristi etureunan yläosasta ja alempaa oli melko väljä. Nyt kokeiluun tuli se Kiefferin Malmö, mutta toisin kuin edellinen saman mallin satula, tämä jäi keikkumaan ihan ilmaan takareunasta. Alan olla neuvoton.
Sydän-asiaa
Kaikesta huolimatta täällä kirjoittelee oikein onnellinen hevosen omistaja, jonka sydän meinaa pakahtua joka kerta, kun tallille tullessa kuulee hevosen hörisevän ja tajuaa, että se on oma hevonen, joka siellä kerjää evästä <3
Ihanaa kun jaksat ja muistat myös nauttia hevosesta. Se tuppaa meiltä huolehtivaisilta tädeiltä usein unohtumaan ;-)
VastaaPoistaMeillä jatkuva irtokenkä-ongelma on ratkennut reiluksi puoleksi osaa vuotta sillä, että ollaan ilman. Ruuna on sutkutellut koko kevään ja kesän mainiosti kengättä, ei haittaa kisakäyttöä, maastoilua tms. Toki tämä vaatii hyvän kavioaineksen. Oikein etukäteen harmittaa, kun seuraavalla tai viimeistään sitä seuraavalla sepän käynnillä joutuu jo taas laittamaan hevosen hokkikenkään… talven liukkailla ei viitsi olla ilmankaan.
Satulan suhteen voisi vaikka siteerata vanhaa vitsiä, mitä yhteistä on seuraavilla: täydellisesti sopiva satula, joulupukki ja Hämähäkkimies… :-D Omallakin hevosella on sen verran haasteelliset muodot, että tuntuu että kaikki satulat ovat vähän kompromisseja. Vanha (mutta ah miten hyvä) koulupenkki Stubben on aavistuksen kaareva takaa, korjattu romaanilla. Estesatula on ehkä sopivin, uutena hankittu Wintec, nyt sisällä toiseksi kapein kaari, ennakoin että ensi talvena saa vaihtaa astetta leveämpään. Länkkärinä Semi Quarter -runkoinen Premier, edestä vähän leveä, korjattu (helwetin kalliilla ;) edestä kohottavalla padilla. Ilmeisesti lajien moninainen kirjo (= vuoroin vähän eri kohdasta epäsopiva satula?) on kuitenkin aikaansaanut sen, että Ruuna on hyvässä lihaskunnossa eikä mistään kipeä tai kireä, ainakin hieroja väittää näin. Ja mielellään lähtee aina töihin, oli laji mikä hyvänsä :-)
- touhis
Touhis, ihanaa kun jaksat kommentoida! :)
VastaaPoistaDurandolla on valitettavasti aika heppoinen kavioaines, joten kengättömyys ei taida olla realistinen vaihtoehto. Nytkin piti kengättömään jalkaa askarrella pumpulista, muovista ja ilmastointiteipistä pehmuste, että voi edes kävelyttää, kun arkoo muuten kengätöntä jalkaa niin kovasti. Muutoin kyllä pohtisin kengättömyyden mahdollisuutta ihan vakavissani.
Toi teidän satulavalikoimanne kuulostaa hienolta ja logiikka hevosen kunnossa säilymisen vinkkelistä aukottomalta :) Siis oikeasti, vaikka vähän naurattaakin. Pitäisköhän munkin yhden äärisopivan satulan epätoivoisen metsästämisen sijasta ostaa Durandolle kaksi satulaa, jotka olisivat vähän eri tavalla epäsopivia; toinen maastoon ja toinen kentälle, niin tulisi vähän vaihtelua kuormitukseen? Tai sitten teettää se yksi Täydellisesti Sopiva. Se joka sitten puolen vuoden päästä onkin taas epäsopiva, kun hevonen on tätikäytössä muutttanut muotoaan ;) Argh!
Aina silti lohdullista kuulla, ettei se niin simppeliä ole muillakaan.
Löytyykö muuten Ruunalle jo oma blogi jostain?