torstai 25. elokuuta 2011

Satikutia

Eilen tuli sitten ihan kunnolla sanomista. Durandon entinen omistaja, Marika, oli eilen meitä moikkaamassa. Tuomio ratsastuksesta oli melko yksiselitteinen: olisi tärkeää, että edes yrittäisin ratsastaa.

Olen taas tapani mukaan ollut hysteerisen ylivarovainen ja tulkinnut sen, että Durandon pitää antaa rauhassa vertyä siten, että on ihan ok jättää kenttään hiihtovanaa perässään. Ei kuulemma ole :)

Sain siis ohjeeksi unohtaa koko hitaan vertymisen, sillä tällä tasolla ei vielä muita vaihtoehtoja ole olemassakaan. Nyt pitäisi yrittää säilyttää mielessään kuva siitä, mitä kunnolla ratsastaminen on. Hyvällä tuurilla se säilyy jopa kolme päivää, sitten pitäisi saada taas joku huutamaan ja palauttamaan kauas karannut kuri.

***

Palautin sen kokeilussa olleen Kiefferin ja hain tilalle viisi muuta satulaa. Näistä parhaalta tuntui Sydney, jota koekäytän nyt ainakin muutaman päivän. En jäänyt ikävöimään niitä Kiefferin polvitukia.

Sydney. Kuva: satula.com

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti satula löytyy! Vaikeaa se aina on:) Mulla on hyviä kokemuksia tuosta käyttämästäsi kaupasta - eivät nimittäin yrittäneet väkisin myydä mitään huonoa, vaan sanoivat suoraan kun sopivia vaihtoehtoja ei sillä hetkellä ollut.

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla, ettei helppoa ole ollut muillakaan ja että käyttämästäni kaupasta on hyviä kokemuksia :)

    Tämä on kyllä jännä juttu näihin suositteluihin liittyen, että olipa kyseessä sitten satulakauppias, kengittäjä, lääkäri, suitsia korjaava suutari tai mikä hyvänsä edes etäisesti eläimiin liittyvä ammattilainen, niin tuntuvat kyllä jakavan mielipiteitä ihan laidasta laitaan: yhden mielestä paras on toisen vinkkelistä pahinta, mitä maa päällään kantaa. Välillä on amatööri aika hukassa, kun ei tiedä, mitä ja ketä uskoa :)

    VastaaPoista