Ihana Siina

Perjantain tunnilla pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan Siina-nimiseen tammaan. Ja miten ihanaksi tapaukseksi tamma osoittautuikaan! Kuuliainen, reipas ja niin tasaiset askeleet, että pitkästä aikaa harjoitusravissa istuminenkin tuntui kivalta eikä tullut pelkoa, että ryskii heppapolon selän ihan kipeäksi.

Alkuverkaksi ratsastettiin neliökahdeksikkoa niin, että tehtiin kulmissa aina pysähdyksen kautta takaosakäännökset. Näissä onnistuttiin melko hyvin. Sitten jätettiin pysähdykset pois ja tavoitteena oli saada ponit taipumaan kulmissa. En muistanut enkä osannut olla riittävän jämptinä ja nopea ulko-ohjan kanssa, minkä takia muutamalla kerralla Siina kutakuinkin juoksi kulman läpi taivutusyritystäni karkuun. Voi kun osaisin ratsailla olla yhtä nopea kuin tuppaan muuten elämässä olemaan...

Varsinainen harjoitus jatkui samalla neliöllä niin, että suorat pätkät mentiin harjoitusravissa, jokainen kulma mentiin käynnissä taivuttamiseen keskittyen ja molempiin päätyihin tehtiin laukkaympyrät. Siinan kanssa tehtävä sujui hyvin aina kun keskityin täpöllä ja muistin roolini muunakin kuin matkustajana.  Laukat nousivat aina ensimmäisestä pyynnöstä, joskin hieman hitaasti ja aina muutaman raviaskeleen kautta. Tästä olikin tarkoitukseni kysyä tunnin jälkeen, että mitä olisi pitänyt tehdä toisin, mutta ei valitettavasti tullut tilaisuutta.

Lopuksi otettiin vielä laukkaa pääty-ympyröillä ja se sujui ihan mallikkaasti. Kaikkiaan taas tosi kiva tunti ja ihana, ihana uusi heppatuttavuus!

*****

Sähköpostiin kilahti perjantaina ihana yllätys: kuvia jälkimmäiseltä Pyreneiden maastoilulta, josta kerroin heinäkuussa. Amelié oli hukannut kameransa ja löytänyt sen vasta hiljattain - tosi kiva, sillä näitä kuvamuistoja on mukava katsella synkeinä syysiltoina:

Kuvassa Monoi ja minä vasemmalla ja Amelié oikealla.