Kesälomaraportti osa 1: Maastoilua Pyreneillä

Ranskan reissulla ehdin heppailemaan kahdesti. Ensimmäiselle maastoratsastukselle minun oli alun perin tarkoitus lähteä vuokraisäntämme Emily-tyttären kanssa, mutta hänen peruttuaan viime tingassa, lähdin matkaan yksin. Talli sijaitsi ihan Pyreneiden tuntumassa reilun tunnin ajomatkan päässä majapaikastamme.

Saavuin paikalle lähes puoli tuntia ennen sovittua treffiaikaa, ja kun oppaani oli myöhässä reilut puoli tuntia, jäi orientoitumisaikaa ihan mukavasti :) Lopulta paikalle kuitenkin kurvasi Eric-niminen opas, jonka ohjauksessa aloin laittamaan kuntoon Calin-nimistä heppaa (kuvassa alla). Eric ei puhunut lainkaan englantia ja koska oma ranskan taitoni ei ole kaksinen, jäivät keskustelut melko lyhykäisiksi.



Matkaan päästiin ja alkupätkä kuljettiin maantien reunaa. Hevoset ovat niin tottuneet maastoiluun ja liikenteeseen, etteivät satasta ohi paahtaneet rekatkaan aiheuttaneet minkäänlaista reaktiota.

Kolmen tunnin retkeen sisältyi tosi vaihtelevia maastoja; jyrkkiä, kapeita ja kivikkoisia metsäpolkuja, peltoa ja peltoteitä, metsäteitä sekä sympaattisia kivettyjä teitä vanhojen kivikylien keskellä, joissa käytiin useampaan kertaan juottamassa hevoset suurista kivialtaista. Mukaan mahtui useita ihanan vauhdikkaita laukkaosuuksia hyväpohjaisilla hiekka- ja peltoteillä.

Retkeen sisältyi myös juomatauko jossain tienvarsikuppilassa Ericin espanjalaisen tuttavaperheen kanssa, joka yllättäen pölähti paikalle autolla - melko outoa. No, olin ainoa asiakas eikä normaalisti retkiä edes järjestetä, jos ei ole vähintään kahta asiakasta, joten hyväksyin tämän ja muutamat muutkin outoudet mukisematta :)

*****

Toiselle retkelle lähdin yhdessä Emilyn, hänen espanjalaisen ystävänsä Claudian sekä Emilyn kanadalaisten serkkujen Amelien ja Marien kanssa. Heistä osa oli ratsastanut enemmän ja osa vain muutaman kerran. Ratsastuksellisesti retki oli ryhmän sekalaisen kokemuksen vuoksi vähemmän vauhdikas, mutta maisemallisesti ihan huikea, sillä tämä talli sijaitsi korkealla Pyreneillä. Laukkapätkien sijaan haastetta tarjosivat jyrkät ja kivikkoiset ylä- ja alamäet.

Hevosia ei täällä laitettu itse kuntoon, joten ratsuni Monoi jäi minulle vähän vieraammaksi. Opas kertoi vuorista ja luonnosta tosi paljon - hieman harmitti, että ymmärsin vain noin joka seitsemännen sanan.

*****

Kaikkiaan maastoheppailu Ranskassa oli hieno kokemus, ja kehnollakin ranskan taidolla pärjäsi. Asiakashevoset olivat poikkeuksetta tosi kilttejä ja helppoja käsitellä, ja kulkevat kauniisti jonossa. Hepat ovat maastoiluun tottuneita, eivät säiky ja ovat erittäin varmajalkaisia hyvinkin haasteellisissa maastoissa.

Säät heinäkuun alussa olivat vähän turhankin lämpimät, 36 astetta tuntui välillä melko tuskaiselta. Onneksi osa poluista ja teistä kulki metsiköissä, joissa oli huomattavasti viileämpää.

Retket olivat erittäin kohtuuhintaisia: Kolmen tunnin retki ensimmäisellä tallilla maksoi 42 euroa (tosin olisi pitänyt olla minimissään kaksi osallistujaa) ja jälkimmäinen kahden tunnin retki Pyreneillä maksoi 28 euroa (Les Chevaux du Lacin hinnasto kuvassa alla).