Viime keskiviikon tunnilla Kallen kanssa pääsin treenaamaan paljon siirtymisiä. Istunta oli tunnin alusta lähtien parempi kuin yleensä, mutta keskityinkin siihen niin paljon kuin osasin. Kaikki muu sitten jäikin vähän lapsipuolen asemaan, varsinkin kulmien ratsastaminen. Siis nimenomaan ratsastaminen eikä seinän avulla kääntäminen.
Vasemman laukan nostamisen kanssa oli hankaluuksia, oikeaan kierrokseen laukka nousi melkein olemattomasta merkistä. Tässä kohden veikkaan, että vasen kierros on Kallelle se huonompi...tai voinko mä olla niin vino? En ainakaan ole saanut siitä palautetta. Ehkä se johtuu siitä, että Mia ei raaski kaataa kaikkia kehityskohteita niskaan kerralla ;)
Sinnepäin, horjumatta
Perjantain tunnilla Rauhalassa sain ratsastaa taas Sissillä. Tunnin aiheena olivat siirtymiset ja erityisesti oman kehon hallinta niissä. Aloitettiin käynti, pysähdys, peruutus, käynti -setillä. Seuraavaksi mentiin koko uraa pitkin harjoitusravissa, mutta kaikki kulmat käynnissä. Lopputunnista tehtiin ravi-laukka-ravi- ja käynti-laukka-ravi -siirtymisiä pääty-ympyröillä.
Sissin kanssa askellajit löytyivät helposti, mutta oman istunnan kanssa oli kyllä hakemista taas varsinkin ravissa. Tosin tuntuu, etten laukassakaan löydä sitä samanlaista rentoutta jalkoihin, jos sitä ei minulta jatkuvasti vaadita. Olen siis oppimiskäyrällä siinä vaiheessa, että tarvitsen tauotonta haukankatsetta ;)
Vaikka istuntaa vähän tunnin jälkeen murehdinkin, tein myös kaksi tosi positiivista havaintoa:
1. Sissi ei kaahottanut.
2. En tainnut horjahtaa kertaakaan. Ainakaan en huomannut.
Mietin, että voikohan tohon kakkoskohtaan vaikuttaa se, että nyt jo muutaman viikon ajan treenannut päivittäin sillä jumppapallolla. Nykyään pystyn olemaan sen päällä jopa polviseisonta-asennossa melko pitkään. Siinä muuten kehittyy hämmästyttävän nopeasti. Ehkä mun olisikin pitänyt valita lajikseni jumppapalloakrobatia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti