tiistai 2. marraskuuta 2010

Toiveikkaita banaaniaskelia

Maanantaina taas ihan huipputunti Kallen kanssa Mian tiukasti valvovien silmien alla. Olen nyt jo aika pitkään ratsastanut siinä luulossa, että kyynärpääni ovat kutakuinkin siellä missä pitääkin.  Totuus onkin toisenlainen: niin ne vaan ovat pikkuhiljaa valuneet suoremmiksi. Siltä osin on siis kurinpalautuksen aika.

Kyynärpäihin ja niiden käyttöön liittyen opin muutenkin dramaattista uutta. Hevosta voi kääntää ja taivuttaa ihan reilusti sisäohjalla (kunhan huolehtii ulko-ohjan tuesta), siis niin reilusti, että kyynärpää voi liikkua kyljestä taaksepäin toooosi pitkälle. Tästä ne mun ohjausongelmat on ainakin osittain johtuneet - en ole uskaltanut käyttää ohjia reilusti vaan olen yrittänyt saada hevosen käännettyä lähes kättä liikuttamatta tai sitten pahimmassa hädässä vääntämällä ulko-ohjaa kaulan sisäpuolelle asti.

Mia pisti mut harkkaamaan mahdollisimman pientä kasia niin, että taivutin ja käänsin sisäohjalla tosi reilusti. Pelkkä ajatuskin tuntui tosi pahalta, mutta helpotti kummasti, kun Kalle alkoi liikkua kauniisti peräänannossa. Nämä pakkoharjoitukset ovat ainoa hetki, jolloin onnistun edes hetkeksi tavoittamaan sen, mitä sillä tuntumalla tarkoitetaan. Ilmeisesti siis ohjia voi käyttää reilustikin, kunhan ei nyi, revi eikä tee muitakaan äkkinäisiä tai rajuja liikkeitä. Ainakaan Kalle ei tuntunut pahastuvan yhtään.

Jalkojen ja rentouden suhteen oli vähän vaihteleva tunti. Hetkittäin harjoitusravi sujui tosi kivasti, mutta yleensä siinä vaiheessa, kun ehti yhtään iloita, niin paketti levisi jostain kohtaa :) Sain myös tehdä tosi hyvän ja haasteellisen harjoituksen: harjoitusravissa piti päästää ensin jalustimet pois, ravata muutamia ympyröitä ilman jalustimia ja sitten kalastella jalustimet takaisin jalkaan. Ja tehtävän haaste oli se, että kaikki tuo piti yrittää tehdä jäykistymättä. No, en suoriutunut likimainkaan täydellisesti, mutta sanoisin, että toiveita herättävästi kuitenkin.

Tiistain tunnin joudun jättämään väliin työmenojen vuoksi, mutta keskiviikkona pääsen onneksi taas tunnille.

(Ja jos joku ei tiedä, mitä on banaaniaskeleet, niin ne on niitä toiseksi pienimpiä, siis hiiriaskelten jälkeen.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti