tiistai 30. marraskuuta 2010

Leppoisaa menoa kipakassa kelissä

Auton lämpömittari näytti -14 astetta, ja olin palellut koko päivän. En varsinaisesti puhkunut riemusta ratsastustuntiin valmistautuessani, mutta onneksi en antanut velttoudelle valtaa. Tunti oli kiva!

Sain taas ratsastaa Siinalla. Tamma oli tavalliseen tapaan alkutunnista aika reipas. Sain kuitenkin opettajan ensimmäisen huomautuksen jälkeen toistuvilla, pienillä puolipidätteillä homman haltuuni kerrankin hyvissä ajoin, niin että ehdin tunnilla miettiä muutakin kuin jarruja. (Tässä yhteydessä täytyy kyllä ikäväkseni myöntää, että silloin, kun joudun puolipidätteitä ottamaan kaahottamisen hillitsemiseksi, niin valitettavan usein unohdan, että oikeassa puolipidätteessä tehdään muutakin kuin käytetään pelkkiä ohjia :( )

Lämmittelynä tehtiin loivaa kaarevaa. Siinan taivuttaminen vasemmalle oli huomattavan paljon hankalampaa kuin oikealle, ja taisin taas välillä jäädä aika pahasti puristamaan pohkeella. Opinkohan tuosta koskaan pois?

Lämmittelyjen jälkeen harjoiteltiin takaosan väistättämistä ympyrän sisäpuolelle. Pohkeenväistöt käynnissä eivät koskaan ole olleet braavurini eikä tämänpäiväinenkään anna aihetta voimalliseen henkseleiden paukutteluun. Ehkä siellä aina välillä joku askel osui kohdalleen.

Haastellisinta minusta noissa käyntiväistöissä on oikean pidäte-pohje-rytmin löytäminen. Jostain kumman syystä kroppa tahtoisi tehdä ne samanaikaisesti. Sitten jos hetkeksi onnistun löytämään eriaikaisen rytmin, on se minusta hevosen askellukseen nähden väärä - olisi kai parempi, että ulkopohje antaisi merkin silloin, kun ulkojalka astuu, eikö?

Lopuksi otettiin vielä laukkaa pääty-ympyröillä. Laukka tuntui mukavalta ja istunnan suhteen oli muutenkin tänään aika hyvä fiilis, jopa harjoitusravissa. Homma pysyi hallussa enkä ihan kamalasti joutunut jännittämään enkä jännittymään. Arvokkain muistutus tänään tuli opettajalta siitä, että jokainen askel pitäisi muistaa ratsastaa. Erityisesti silloin, jos korjaan etäisyyksiä vaihtamalla paikkaa tai tekemällä voltin, tapaan jäädä vähän matkustelemaan ja unohdan, että myös ne askeleet pitäisi ratsastaa ihan siinä missä muutkin.

Kenttä oli tänään tosi hyvässä kunnossa ja pukeutumalla pärjäsi oikein mainiosti. Ainoastaan reidet jäätyivät ihan totaalisesti. Eikä ihme, kun jalassa oli vain kesäratsastushousut ja iankaikkisen vanhat pitkät kalsarit. Sain vinkin lämpimästä, kotimaisesta, ekologisesta ja ilmeisen mukavalta päällä tuntuvasta Ruskovillan kerrastosta, jonka ajattelin tilata, kunhan saan hankinnan hyväksytettyä jollakin verukkeella ;D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti