keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Voivottelua

Kyllä viiden viikon tauko vaan ON liian pitkä! Olin ihan poikki jo tämän päivän tunnin puolivälissä. Tehtiin erilaisia istuntaharjoituksia (ravia kevyessä istunnassa, 2-2- ja 2-1-kevennyksiä) ja paljon siirtymiä (ravi-käynti-ravi ja laukka-ravi-laukka).

Olen joskus tainnut mainita, että Jaden ravi on haasteellinen.  Vatsalihaksista tuntunut tänään olevan oikein mihinkään (yllättävää kyllä, ne eivät ilmeisesti sittenkään loikoilemalla vahvistu). Tuntuma hukkui vähän väliä, varpaat sojottivat minne sattuu ja jumitin aina kiinni yhteen asiaan. Positiivista raportoivaa jäi aika vähän. Ehkä se, että vaikka ennen tallille menoa jännittikin tosi paljon, niin Jaden selässä ei enää pelottanut. Ja laukka tuntui välillä aika mukavalta.

Objektiivisesti jos yrittää tarkastella, niin olen monella tunnilla ollut paljon huonompikin. Tämä harmitus nyt ehkä johtuu enemmän siitä, että joulukuun intensiivisen jakson aikana tuntui, että aloin jo vähän saada jonkin oikean syrjästä kiinni - ja nyt ylipitkän tauon myötä se livahti taas näkymättömiin. Mutta eiköhän se vielä lähikuukausina sieltä takaisin esille kaiveta :)

Heti perjantaina on tilaisuus parantaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti