Ajoittaisista lipsumisista huolimatta tuloksia on kuitenkin syntynyt.
Kehonkoostumusmittaus 8.2.2013
Paino 68,4 kg
Rasvaprosentti 32,8
Rasvan massa 22,4 kg
Kehonkoostumusmittaus 16.3.2013
Paino 66,6 kg
Rasvaprosentti 29,3
Rasvan massa 19,5 kg
Jos tuosta nyt tarkastelisi pelkkää painoa, tulos näyttäisi aika masentavalta: reilut 5 viikkoa ja alle kaksi kiloa. Mutta koska tavoitteena ei ole (vain) painonpudotus, olen tuloksista todella iloinen: multa on lähtenyt näinä viikkoina lähes kolme kiloa rasvaa!!!
Oon myös epäsäännöllisen säännöllisesti heilunut mittanauhan kanssa 2012 keväästä lähtien. Vyötärön ympärys oli 14.3.2012 86 cm ja eilen 20.3. 74 cm – ei ihme, että osa vaatteista on tuntunut vähän isoilta :)
Kehonhallintaa
Keventyneen ja urheilullisemman olemuksen myötä ratsastuskin on muuttunut ehkä piirun verran helpommaksi.
Väitän nimittäin, että ylimääräinen rasva asettaa suuria haasteita kehonhallinnalle. Vaikka alla olisi minkälainen korsetti, ei se estä laardia kulkemasta omia polkujaan. Tämä koskee omalla kokemuksellani erityisesti vatsan ja rinnan alueelle kertyvää ainesta.
Tissit nyt voi vielä jotenkin kiristää kiinni kroppaan laittamalla kahdeksat liivit päällekäin, mutta mistäs sille mahamakkaralle saisi samanlaisen virityksen?
Erityisesti harjoitusravissa on kiva istua: siinä vaiheessa, kun lihasosio on jo tulossa alaspäin, matkaa makkara vielä kohti lakipistettä ja kun lihaksisto aloittaa uuden pompun ylöspäin, iskee maan vetovoima laardirenkaaseen, joka laskeutuu lötsähtäen jonnekin sinne satulan etukaaren tietämille.
No juu, ehkä nyt vähän lähti mopo käsistä :) Mutta oon ihan oikeasti sitä mieltä, että tässä on pieni totuuden jyvänen – tai isokin.
Paitsi satulassa saman ilmiön huomaa ihan jo jumpassa haara-perus-hyppyjä tehdessä; se luonnon muovaama hulavanne vaan kertakaikkiaan elää ihan omaa elämäänsä. Eikä muuten tee hyppimisestä mitenkään mukavan tuntuista.
Mutta hei, tämä ei nyt ollut mikään täydelliseksi muuttuneen avautuminen tyyliin: entinen elämäni mahamakkaroiden kanssa. Nimittäin makkaraa löytyy kyllä edelleenkin ja se jäntevä, urheilullinen ja energinen ratsastaja seikkailee toistaiseksi lähinnä mielikuvissani. Mutta en lakkaa tavoittelemasta sitä päivää, jolloin minun olisi – edes teoriassa – mahdollista hallita koko kehoani.
Mielikuvaa superjäntevästä kehosta yritän vahvistaa katsomalla vähintään parin viikon välein tämän videon:
Vautsi, hienoja tuloksia! Heh, kun luin tota pomppiva makkara-selostusta niin alkoi vähän naurattaa :D Näin silmieni edessä hieman yliampuvan kuvan joka ei kyllä muistuttanut teikäläistä, mitä olen videoista nähnyt...
VastaaPoistaHauskasti kirjoitettu ja hyviä tuloksia! Mitenhän hengittäminen onnistuisi, jos ratsastaisi korsetti päällä? Onhan entisaikojen leiditkin siinä onnistuneet... Voisi ryhtikin parantua huomattavasti.
VastaaPoistaIhana toi kuvailu vatsamakkaroiden elämästä :D Pitää kyllä varmasti suurimmaksi osaksi paikkansa!
VastaaPoistaHienoa! Ja hyvin kuvailtu vatsamakkaroiden elämää. :D Jossakin kirjassa oli jokin pointti juuri tuosta, että läskit elää omaa elämäänsä ja haittaa istuntaa. Olisikohan se ollut kirjassa "Harmoninen ratsukko". Siellä oli sitten kaikkia jumppaohjeita miten kehittää tasapainoa, voimaa jne.
VastaaPoistaOma inspiraatio läskilöllyröiden kadottamista vastaan on ihan kadoksissa. Ärsyttää kun oli jo hyvä traivi päällä. Eiköhän se joku päivä taas löydy.
Hih! Olet kyllä ihan oikeassa, ylimääräinen rasva hankaloittaa ratsastamista(kin). Ja eron huomaa vaikkei olisi pudottanut kuin muutaman kilon, että kehon hallinta helpottuu. Onneksi tosiaan on hyviä sporttiliivejä, kun aikoinaan löysin Shock Absorberin Run brat, tuntui harjoitusravi niin paljon helpommalta ;)
VastaaPoistaWau, hienoa!!
VastaaPoistaKomppaan kehuja Shock absorberin run bra:sta! Tosi hyvät.
VastaaPoistaItsellä vatsa on littana, kun kaikki löllöt kummallisesti valuu takapuoleen ja reisiin. Luulisi, että sohvamainen takamus auttaa pysymään satulassa, mutta ei...
Samat on siis tavoitteet itselläkin.:)
Hihihiii, ootte kyllä ihania kaikki :D
VastaaPoistaEhkä munkin täytyy kokeilla noita Shock Absorbereita, kun niitä kaikki hehkuttaa. Sovituskopissa eivät aikoinaan tehneet vaikutusta, ja olen käyttänyt todella uskollisesti Svegmarkin urheiluliivejä, jotka on suunniteltu vähän reilummalle povelle...mikä sekin kyllä alkaa jo olla vähän historiaa :)
Oon samaa mieltä, että eron liikkumisessa ja kehon hallinnassa huomaa jo pientenkin muutosten jälkeen – suuntaan ja toiseen.
Annemari, mun ehkä inspiroivin oppi on tässä kevään mittaan ollut se, etten anna lipsumisten pilata hyvää fiilistä: itseään voi ottaa uudelleen niskasta kiinni vaikka joka päivä, parhaina päivinä useampiakin kertoja :D Pointti on siis, etten lipsumisella oikeuta itselleni koko suunnitelmasta ja tavoitteesta luopumista tyyliin "no hyvin mä nyt voin vetää puol kiloa irtokarkkia, kun kerran söin jo ton pitsankin ja kaikki on joka tapauksessa ihan pilalla". Jos sorrun pitsaan, niin nautin siitä ja sitten skarppaan taas uudestaan. Enkä suostu koko ajan piiskaamaan itseäni epäonnistumisista ja lipsumisista vaan yritän ennemminkin riemuita niistä päivistä ja hetkistä, jolloin houkutuksista huolimatta pysyn ruodussa. Tsemppiä inspiraation löytymiseen!
Ja aurinkoista perjantaita teille kaikille ihanille lukijoille, jotka aina jaksatte tsempata mua, sekä onnistumisten että epäonnistumisten hetkillä! =)
Sulla on just toimiva asenne "repsahtamisten" suhteen: ne ovat elämän pikku nautintoja, ja se siitä ;)
PoistaShock absorberin Run Bra:sta vielä sen verran, että nehän siis eivät ole mitkään supermukavat liivit, vaan lähinnä laskuvarjohyppääjän valjaat ;) Käytän niitä vain juostessa ja ratsastaessa, muutoin kelpaa joku kevyempi tuki, esim salitreenissä (toki aina sporttiliivit). Mutta ne ovat ihan ylivoimaiset hytkymisen estäjät, eikä epämukavuutta havaitse ratsastaessa ;)