tiistai 6. toukokuuta 2014

Hakuna matata

Säät vaihtelee, mutta hyvä mieli pysyy :) Se on tän hetken tunnelma, ja silläkin uhalla, että sen ääneen sanominen tuottaisi huonoa onnea, olen päättänyt nauttia täysin siemauksin jokaisesta tällaisesta päivästä, jolloin:

A) Durtsi on tyytyväisenä tarhassa kaverin kanssa (jopa niin hyvin, ettei todellakaan tuu mua portille vastaan!), ja

B) mun ja Durtsin yhdessä tekeminen sujuu kivasti.

"Oon täällä taaimmaisessa kulmassa, tuu hakemaan, jos haluut mut hommiin."




Olen tietoinen siitä, että Durtsin tämän hetken käytös voi olla vielä vieraskoreutta ja muuton aiheuttamaa hämmennystä. Ja tietysti samalla kovasti toivon, ettei niin ole.

Se, että olen saanut ratsastaa nyt viikon yhtäjaksoisesti Mian valvonnassa, on tehnyt ihan huikeasti hyvää mun itsevarmuudelle. (Ja sekin tietysti vaikuttaa Durandon olemiseen myönteisesti.)

Just nyt olo on sellainen, etten aio antaa periksi yhdellekään tyhmälle pelolle. Tai ei toi ilmaus oikeastaan kuvaa sitä, miten koen tämän hetken olotilan. Enemmän kyse on siitä, että oon onnistunut tsemppaamaan keskittymispuolella ihan valtavasti. Mietin enemmän sitä, mitä mun ja Durtsin välillä tapahtuu enkä niinkään keskity kyttäämään, mitä sellaista ympärillä tapahtuu, joka voisi tulla meidän väliin :)

Alla pari Mian ottamaa kuvaa tältä päivältä. Näin sitä vaan ratsastellaan, vaikka vieressä laitumella juoksee alta viikon ikäinen varsa :)

Noo, ehkä varsaa on vähän vaikea erottaa tuolta, mutta on se siellä :)

Tässä näkyy varsa inasen verran paremmin, mammahevosesta vähän vasemmalle.

Tänään treenattiin erityisesti laukannostoja. Ja nyt en siis puhu siitä, että tarttis treenailla sitä, että nouseeko laukka vai ei, koska sehän on itsestäänselvä asia :) Vaan nyt pitäisi pikkuhiljaa saada niihin nostoihin jotain laatuakin; huolehtia siitä, että ensin on laadukas ravi, suora hevonen ja sitten mikään  muu kuin askellaji ei muutu siirtymisessä (eikä pari askelta sitä ennen!) ja selkä pysyisi mukana.

Laukka-ravi-siirtymissä haastetta toi siihen keskittyminen, että laukan jälkeinen ravi olisi heti ensimmäisestä askeleesta lähtien energista, olematta kuitenkaan vauhdikasta. Muutamia vähän parempiakin siirtymisiä mahtui joukkoon, mutta tekemistä riittää.

Tunnin jälkeen oli taas (kuten edellispäivänäkin) sellainen olo, että on oikeasti ratsastanut eikä vain matkustanut. Ja Miakin kommentoi, että kehitystä on tapahtunut siinä, että jaksan jo ratsastaa paremmin kuin vielä hetki takaperin. Wuhuu! 

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Noora :) Musta tuntuu, että oon melkein kasvanut pituutta tässä viikon aikana :D

      Poista
  2. Todellakin loistavaa! Valat myös muhun uskoa siitä, että hyvä ja terve kausi on meillekin vielä tuloillaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa! Ja ihan varmasti on teillekin tulossa terve kausi; tällaista aaltoiluahan tämä tuppaa olemaan ja täytyy vaan niin kaikilla soluillaan arvostaa näitä parempiä päiviä. Kyllä hevostelu opettaa elämään hetkessä!

      Poista
  3. Voi vitsi mä olen onnellinen teidän puolesta. Mä oon ihan varma, että Durtsi on löytänyt kaverin ja kaikki menee hyvin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kiksu! Toivon, että olet oikeassa, ja tällä hetkellä ainakin näyttää tosi hyvältä. Aina kun oon mennyt Durtsia hakemaan, niin siellä ne on pojat vierekkäin henganneet jossain tarhan takareunalla - ihanaa!

      Poista