Hakuna matata, jos yhtä irtokenkää ei lasketa :)

Georgia Horse Events julkaisi kirjoituksen Dressage Tips from Carl Hester. Jutussa oli paljon hyvää, mutta erityisen helppo on olla samaa mieltä Carlin kanssa tästä:

"Not having money to buy an expensive horse doesn’t mean you can’t find a good horse and train him well. The best investment you can make is a good trainer. Find someone who is honest and critical without constantly put you down and someone that gives you a plan and goals to aim for.”

Positiivareiden Aamun Ajatus tältä aamulta kolahti myös:

Kuva täältä

Kukaan ei minun puolestani pysty minusta tekemään rohkeaa, itsevarmaa eikä osaavaa, mutta olen todella onnekas, että olen löytänyt valmentajan, joka paitsi osaa, viitsii ja jopa haluaa ohjata minua sitkeästi oikeaan suuntaan.

Ja joojoo, tiedän, että olen kohta jankuttanut tätä varmaan liiankin kanssa, mutta tämä on kuitenkin mun päiväkirja ja tämä on mulle todella, todella suuri asia, joten koettakaa jaksaa :)

Mahtavinta on se, että lisääntynyt itsevarmuus näkyy kaikessa, siis ihan kaikessa. Sekä tallilla että sen ulkopuolella. Onhan se niin, ettei sen paremmin mielen- kuin kehonhallintakaan ole pelkästään ratsastuskysymyksiä, vaan niitä pitää treenata myös ennen kaikkea ihan normiarjessa.

Lisääntynyt itsevarmuus johtaa myös siihen, että tykkään Durandosta päivä päivältä enemmän; kun minä en epäröi, on Durtsin mahdollista rentoutua ja käyttäytyä hyvin – ja ihan totta hei, vaikkei rakkaus saisi olla mitenkään ehdollista, niin onhan nyt asiallisesti käyttäytyvää tyyppiä helpompi rakastaa täysillä kuin sellaista, joka napsii ja näykkii olkapäätä heti kun silmä välttää :D

Meillä on tosiaan ollut Durtsin kanssa todella kivaa yhdessä viime päivinä. Mua hymyilyttää sen seurassa koko ajan, ja sen verran mitä nyt yhtään osaan heppaani tulkita, väittäisin senkin olevan melko tyytyväinen. Tosin nykyisessä tarhassaan se viihtyy niin hyvin, ettei tahtoisi lähteä hommiin ollenkaan, mutta tällä hetkellä sekin tekee minut vain ja ainoastaan iloiseksi.

Moni asia on kehittynyt, vaan ei mun valokuvaustaidot ;)

*****

Kaiken tämän auvon keskelle tunki kuitenkin yksi pelätty pirulainen: irtokenkä.

Onneksi, onneksi kiltti seppä suostui kiltin valmentajan suostuttelemana tulla pelastamaan meidät jo seuraavana päivänä, joten kavio ei toivottavasti ehtinyt kärsiä hirmuista vahinkoa.

Durtsi oli kuulemma kengittäjää odotellessa tehnyt melko selväksi, ettei sairastarhassa tönöttäminen ole ollenkaan sen juttu. Toivon nyt kovasti, että kengät pysyisivät seuraavaan kengitykseen asti eli ainakin sen pari viikkoa.

*****

Niin on maailmoja syleilevä olo just nyt, että pusi pusi kaikille! :)