Hou, hou, hou – vaikkei ole edes joulu

Eilisen ratsastuksesta jäi todellakin päällimmäisenä mieleen Mian toistuvat hou, hou, hou, HOU! -kommentit. Durandolla oli vauhti päällä ja vaikka mielestäni ihan täpöllä koko ajan yritin istua sitä hitaammaksi, niin aika usein pääsi karkaamaan ja kesti pitkiä aikoja ennen kuin löysin taas omaan kroppaan oikein tahdin ja sain hepan mukaan siihen.

Nyt on kerrankin ratsastuksista videoita, ja julkaisen ne tässä editoimattomina, koska pelkkien huippuhetkien jakaminen on minusta hölmöä (ja sitä paitsi olen tosi huono, hidas ja laiska editoimaan ;)).

Tykkään itse katsoa valmennusvideoita, joissa kuuluu valmentajan ääni. Omiin videoihin laitan kuitenkin yleensä musiikit, koska en koe, että voin ilman erillistä lupaa julkaista toisen ihmisen puhetta netissä. Varsinkin kun klipit ovat lyhyitä, jolloin niissä kuuluvat puheenpätkät ovat helposti irti kontekstista ja voivat antaa ihan väärän kuvan kokonaisuudesta.

Jotta näistä videoista saa jotain käsitystä siitä, mihin pyritään, niin tosiaan yleisin kommentti oli tuo hou, hitaammin – eli hitaimmat hetket ovat niitä onnistuneimpia. Sen kummempaa tehtävää ei ollut, muuta kuin huolehtia tahdista, suoruudesta ja yrittää vähän pehmittää Durtsin jäykkää vasenta kylkeä ja tietysti tehdä hyviä siirtymiä pelkällä istunnalla. Siirtymissä sain palautetta siitä, että tein ne välillä liian äkkinäisesti (varsinkin alaspäin) enkä siten antanut Durtsille mahdollisuutta selviytyä niistä kunnialla.

Laukannostot piti pyrkiä tekemään pelkällä ulkojalan hipaisulla, ja minusta yhdellä noista videoista näkyikin yksi aika siisti nosto, ja oli niitä kuulemma enemmänkin. Laukka-ravi-siirtymissä piti miettiä jo laukassa sitä ravin tahtia, jota minä halusin mennä, ja tämän tarpeellisuus korostui erityisesti tänään, kun Durtsi oli vähän reippaammalla tuulella. Ravi-käyntisiirtymisissä mun pitää keskittää ajatukset siihen, että jäntevyys säilyy myös käynnissä. Nyt kävi usein niin, että eka käyntiaskel oli vielä hyvä, mutta tokalla, kolmannella askeleella selkä katosi pepun alta.

Kaiken kaikkiaan eilinen ratsastus oli vähän vaikeampi kuin toissapäiväinen, mutta päästiin kuitenkin lopettamaan oikein hyvässä fiiliksessä. Kiva asia, minkä olen huomannut ja mikä noissa videoissakin näkyy on se, että huomattavasti harvemmin Durando hakeutuu virkkuukoukuksi ja pakenee kuolaimen taakse. Kokonaan ei ole tämä ongelma vielä poistunut (mikä myös näkyy ainakin yhdellä videolla), mutta suunta on huomattavasti parempi.

Olen tyytyväinen, iloinen ja kiitollinen!