Perjantain tunnille mennessä en enää edes arponut, että kukahan mulle on laitettu - Siina tietenkin :) Ja se on siis pelkästään positiivista. Vaikka on kiva, että saa ratsastaa erilaisilla hevosilla, on mukavaa saada mennä useampia kertoja perätysten samalla. Se on ainakin mulle ainoa tapa päästä kokemaan isompia onnistumisia. Ensimmäinen kerta pitkän tauon jälkeen on nimittäin aina vähän jotain sinnepäin.
Meillä oli kivan rento tunti ilman hankalia kuvioita. Siinan kanssa yhteistyö on parantunut tosi paljon. Muistan jo huomattavasti paremmin pidätteet - tällä tunnilla jopa ihan ensimmäisestä ravista lähtien - enkä jää enää läheskään niin usein vetämään kuin aiemmin. Kokonaisuuden hallintaa helpottaa se, että Siinan ravi on tosi tasainen, joten minunkin on siinä suhteellisen helppo istua. Tällä tunnilla myös taivutukset onnistuivat paremmin kuin aiemmin ja ylipäätään oli semmoinen olo, että homma oli kuskilla jotenkin hallussa.
Olen viime viikkoina tosi paljon pohtinut omaa oppimistani. Väitän, että itselläni ainakaan stressi ei sitä edesauta. Vaikka toki stressaavista tilanteista selviäminen saattaa aiheuttaa jonkinasteisen voittajaolon, niin ratsastuksellisesti stressitunnit saattavat viedä minua ennemmin huonompaan suuntaan. Siis kun stressaan, jännityn entisestään ja unohdan kaiken hyvään istuntaan liittyvän - tai en ainakaan kykene tietojani käytännössä toteuttamaan. Ja itse ainakin pelkään, että nämä kokemukset sotkevat sitä pientä hyvää alkua, joka lihasmuistiini on toivottavasti ehtinyt syntyä onnistuneiden tuntien aikana?
Joka tapauksessa nyt oli taas sellainen tunti, jolla oli aikaa ja tilaa miettiä omaa istuntaa, käsiä, kantapäitä, polvia, pakaroita ja reisiä - jopa vatsalihaksia. Paikoitellen oli sellaisia hetkiä, jolloin ratsastus tuntui tosi mukavalta. Ja Siina oli kyllä taas ihan huippu! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti