maanantai 7. marraskuuta 2011

Aistittavissa iltaa kohden: alavireisyyttä

Tarkoitus oli kirjoittaa ratsastustunnista ja pienestä huolesta Durandon vointiin liittyen. Aloitin etsimällä sopivaa kuvituskuvaa tällä kertaa Googlen kuvahaulla, mutta törmäsin surukseni kuvaan maassa makaavasta, ihan pelkäksi luuksi laihtuneesta hevosesta, joka ilmeisesti viimeisillä voimillaan yritti vielä syödä eteen tuotuja olkia.

Tiedän toki, etteivät minun kyyneleeni ketään pelasta eivätkä tee maailmaa yhtään paremmaksi paikaksi. Siksipä pahimmasta toettuani uskaltauduinkin tutkimaan, mistä kuva oli peräisin ja päädyin espanjalaisia löytökoiria auttavan järjestön sivuille. En kuitenkaan edes uskaltanut lukea juttua, josta hevosen kuva oli peräisin. Toisaalta se kuva kertoi jo ihan liikaa.

Täältä käsin ei voi oikein tehdä muuta kuin lahjoittaa rahaa (ostaa parempaa omatuntoa?). Lahjoittaessa on tietämättömän pakko luottaa nettisivujen antamaan kuvaan, jos ei muuten ole perehtynyt asiaan. Googlaillessa löysin tahon, joka auttaa koiria paikan päällä Espanjassa. Yhdellä lahjoituksella ei maailmaa pelasteta, mutta on se aina tyhjää parempi. Kai.

Leevi Petteri Virolainen tuli minulle Tallinnan Koerte Varjupaikista syyskuussa 2001.




2 kommenttia:

  1. No jotain on kyllä vialla, muttei toivottavasti mitään hirmu vakavaa. Vähän on ollut vaisu ja käyttäytynyt välillä oudosti (söi makuultaan tarhassa eilen!). Eilen kuitenkin iltaa kohden pirteämpi ja tänään liikkui oikein iloisesti, joten ainakin tällä hetkellä parempi fiilis.

    VastaaPoista