Kotiinpäästyä totuus alkoi valjeta. Kurkkukipua, kuumetta ja kammottava lihassärky. Yö oli hirveä ja keskiviikkona oli todella sairas olo.
Ihan vähän uuvuttavaa on siis se, että kipeänäkin pitää jaksaa raahautua tallille taluttamaan. Tänään oli jo selkeästi parempi olo, mutta eilinen talutusreissu oli kyllä tuskainen. Mutta tätä se on, hevosenomistajan elämä. Ei nyt ihan ruusuilla tanssimista, mutta edelleen hyviä puolia on huomattavasti enemmän kuin huonoja. Tai ainakin niillä hyvillä puolilla on enemmän painoarvoa :)
Positiivista:
- Durtsilla kaikki neljä kenkää tallella :)
- Täti paranemaan päin
Ihanaa on lukea näitä sun "onnellinen hevosenomistaja" -juttuja, kun usein me heppatädit vaivutaan vain valittamaan sitä, mikä on väärin päin. Mulle kävi viime syksynä samalla tavalla, etukäteen pelkäsin että uuvahdan syksyn pimeydessä, kun joka päivä on pakko käydä kelillä kun kelillä. Mutta toisin kävi, oma polle antoikin positiivista energiaa. Mulla tosin on tietysti plussana laatuaika omien teinien kanssa :)
VastaaPoistaTänä syksynä on ottanut kelit vähän enemmän pattiin (muta, argh!!), mutta vieläkään en ole väsähtänyt. Ja hevonen tuntuu kehittyvän koko ajan, sekin antaa mukavasti potkua. Kun kaikki muu on hyvin, alan yleensä angstaamaan oman ratsastuksen sadoista puutteista ja viheistä, mutta nyt en ole jotenkin osannut langeta siihenkään.
Tsemppiä pollen paranemiseen! Vaikka et voikaan ratsastaa, kaikki hevosen kanssa vietetty aika on arvokasta (nimenomaan sille hevoselle), ja lujittaa teidän suhdetta :)
- sanna
Kiitos Sanna kivasta palautteesta! Kiva kuulla, että sullakin on intoa ja energiaa riittänyt, vaikka kieltämättä ollaan saatu tämä syksy melkoisessa pimeydessä taivaltaa.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että kaikki hevosen kanssa vietetty aika on arvokasta. Tosin tänään iso osa ajasta kului satulahuoneessa, mutta onneksi se ei ole kovin tavallista :)