Ei ollut Durtsilla matoja. Onneksi, sillä muutamat matokuurit on viime kuukausina saanut, joten sitten olisikin ollut miettimistä, millä enää lääkitä. Veikkaan, että peräosaston kutinan ovat aiheuttaneet polttiaiset, joita kuulemma on nyt liikkeellä sankoin joukoin. Eikä itse asiassa kutinakaan ole sen sen sunnuntain jälkeen vaivannut ja muutoinkin herra vaikuttaa olevan ihan oma itsensä (siinä määrin, mitä tällä kokemuksella kykenee arvioimaan).
Vi-Siblineä on kuitenkin tarkoitus syöttää muutaman viikon ajan ihan kaiken varalta, ja jos outoa makoilua vielä ilmenee eikä lihavuuskunto ala kohentua, niin sitten täytyy kutsua lääkäri paikalle.
Pöhinää
Sanni (taitava & vaatimaton ratsastaja, jota ei kuulemma saa sanoa ratsuttajaksi ;)) kävi ratsastamassa keskiviikkona ja kokeili vähän hyppyjä. Ensin maapuomi tolppien välissä, sitten miniristikko. Tässä vaiheessa vielä kaikki hyvin ja Sanni huhuili, että voisinhan minä itsekin kokeilla. Kaukaa viisaana ymmärsin kieltäytyä sillä verukkeella, että D ei ole hypännyt pitkään aikaan. Ja sen muuten huomasi.
Kun miniristikosta tehtiin minipysty (40 tai 50 cm?), löytyi Durandosta kyllä ihan uusi vaihe. Tosin sen verran osaava Sanni on, että minä en olisi sitä välttämättä huomannut muusta kuin niistä muutamista pikkupukeista, joita D esteen jälkeen esitteli. Kuulemma riitti kaverissa virtaa muutenkin :)
Hyppelyiden jälkeen hyödynnettiin aurinkoista keliä ja pestiin Durando. Meinasin sössiä koko puhdistushomman kuivatusvaiheessa, kun havahduin kesken taluttelun vasta silloin, kun sankarilla oli jo polvet maassa. Ei kuitenkaan kerinnyt piehtaroimaan, ja karsinassa piehtarointi ei enää kiinnostanutkaan, joten ainakin päivän pysyi puhtaana :)
Puhinaa
Tänään käytiin kävelyllä maastossa. Saatiin seuraksi toinen ratsukko, ja aluksi meinasi olla vähän kiukkua ilmassa, kun herra pomo joutui hetken kulkemaan jonon toisena. Puhinaa aiheuttivat myös tien vierellä olevat suuret kivet. Ja ihmekös tuo, sitähän saa nykyään alvariinsa lukea siitä, miten jättiläiskivet hyökkäilevät viattomien ponien kimppuun. Lätäköt oli tänään ilmeisesti ruokittu hyvin, koska eivät olleet niin lihanhimoisen oloisia.
Vähän erikoinen ilmiö on se, että siinä missä monen pollen askel on reipas kotia kohden, toimii D juuri päinvastoin. Pois tallilta kuljetaan reippaasti, kiinnostuneesti ja välillä vähän jännittyneesti. Kotiinkääntyessä kaviot kasvavat hetkeksi kiinni tienpintaan, ja kun ne siitä viimein liikkeelle saa, on askeleen mitta tippunut puoleen aiemmasta. Vaikka välillä vähän jännittääkin, olisin silti taipuvainen tulkitsemaan tämän niin, että Durandosta on kivaa liikkua kotiympyröiden (lue: kentän ja maneesin) ulkopuolella.
Kiva kuulla että Durando on taas pirteämpi! Omakin ponini on ollut viime päivänä vähän nuuppa, mutta kun vaihdoimme tämän viikon kenttätreenit reippaaseen maastoiluun niin johan tamma eilen jo veti iloista pukkilaukkaa :)
VastaaPoistaMeillä on riesaksi asti ollut polttiaisia. Meidän Poni on todella herkkis kaikille ölleille ja noi polttiaiset saa hänen etujalkansa viuhomaan kiukkuisasti mahan alla. Toivottavasti kohta tulee jo pikku (siis todellakin vain pikku) pakkaset, niin polttiaiset kuolla kuukahtaa. :)
VastaaPoistaNoora, ehkä se on joku sellainen pientä nuuppailua aiheuttava virus :) Voi kun rohkenisikin lähteä reippaalle maastolenkille...mulle tais jäädä siitä ensimmäisestä ilmalennosta ihan pieni pelko persauksiin ja toisaalta varsinaisia laukkapätkiä ei oikein tämän tallin lähettyviltä löydykään. Teiden pohjat ovat joko kivikovia tai sitten sellaista järkyttävän kokoista mursketta, jossa meinaa itekin vetää lipat kävellessä.
VastaaPoistaKysyin kai tätä jo aiemminkin, mutta kysynpä vielä uudestaankin, että onko Noora sulla omaa blogia?
Päiväkirjan pitäjä, nyt voisi kyllä kuvitella polttiaisten jo kohdanneen loppunsa toissayön ja aamun pakkasessa. Jos ei eivät kuolleet, niin sitten ei kyllä voi todeta muuta kuin että sanonta "mikäs pahan tappais" pitänee kokolailla paikkansa :)
Ei ole blogia, olen kyllä miettinyt pitäisikö perustaa. On niin mukavaa lukea muiden blogeja ja vaihtaa ajatuksia hevosasioista.
VastaaPoistaMeillä on onneksi aika kivat maastot, ja ihan läheltä löytyy hyväpohjainen n. 2 km pitkä pelkästään hevosille tarkoitettu metsäreitti.
Hih, ne pukkilaukat poni onneksi veti kentällä liinassa, ei selästäkäsin maastossa :) On ollut pitkä prosessi päästä tähän nykytilanteeseen jossa pystymme menemään kunnon maastoja laukkapätkineen. Alussa jännitin maastoilua kovasti ja sain poninkin tosi jännittyneeksi, ja pitkään menimme pelkkää käyntiä. Mutta kun jaksoin vaan sitkeästi käydä maastossa alkoi homma sujumaan ja molempien jännitys väheni pikkuhiljaa. Tsemppiä teidänkin maastoharjoitteluun :)
Joo, Noora ihan ehdottomasti pitää perustaa, hop hommiin! :)
VastaaPoistaKyllä Durandolla nyt sitten ilmeisesti oli ihan oikeakin nuupahdusvirus, ainakin leukkariarvo oli selkeästi viitearvojen alapuolella. Pari viikkoa tuli talutuslomaa eli eipä ainakaan vähään aikaan päästä maastoiluakaan harjoittelemaan muuten kuin rauhallisesti talutellen.
Ja jos olis meilläkin tommoinen vaan hepoille tarkotettu reitti!
Moikka Saija! Tosi kaunis heppa (ja tietenkin koira) sulla, hahaaa mä arvasin että sulla ei mene kuin hetki ja hankit oman :) onnea viellä! Ninni
VastaaPoistaKiva, että oot löytänyt mun blogin Ninni ja kiitos kauniista sanoista!
VastaaPoistaMä en kyllä arvannut, että näin pian tekisin näin radikaaleja ratkaisuja, mutta mun luonteella tätä ei olisi järjellä voinut kuitenkaan perustella koskaan ;D