Eilen vielä taluttelin, mutta yritin jo saada Durtsin ravaamaan pieniä pätkiä vierelläni. Kovin happamasti suhtautui aluksi, ehkä kahdeksannella yrittämällä oli havaittavissa pientä innostumista.
*****
Tänään jännitti, että noinkohan parin viikon leppoisan taluttelun ja satulahuoneessa lojumisen jälkeen ratsastushousut vielä mahtuvat jalkaan. Mahtuivat kuin mahtuivatkin. Ei nyt varsinaisesti tehny tiukkaa, mutta eivätpä olleet kyllä suuriksikaan päässeet jäämään.
Satuloinnista ei uljas ratsuni ollut mitenkään superriemuissaan, joten odotukset eivät olleet korkealla. Melko alakuloisena tallustelin maneesiin ja könysin selkään.
Alkuun käynnissä tuntui siltä, että selkä pakenee alta, mutta jo vajaan kierroksen jälkeen syttyi pieni toivonkipinä. Jospa sittenkin?
Parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen kokeilin ihan vähän pohkeenväistöä ja sen jälkeen pyysin ravia. Yllätys oli melkoinen, kun tilaukseni toimitettiin jotakuinkin heti.
Durando ravasi iloisesti, kevyesti ja korvat hörössä. Ja myös oikeaan kierrokseen. Sain todella tehdä töitä malttaakseni ratsastaa vain vähän, etten yhtäkkisellä rasitustason muutoksella pilaisi koko hommaa.
*****
Tämän päivän myönteisestä yllätyksestä huolimatta olen melko varma, että sinne tähystykseen vielä päädytään. Tänäänkin oli pari kertaa havaittavissa sitä kummallista rungon jäykistymistä, vähän kuin D olisi kakkaamassa, muttei sitten teekään mitään. Takapää kohoaa ja jännittyy ja samalla vauhti hiipuu.
Jään nyt kuitenkin vielä muutamaksi päiväksi tarkkailuasemiin... Pitäkää peukkuja, että tulossa olisi ihmeparantuminen!
Positiivista:
- Durando ravasi mielellään ja oli kevyen tuntuinen.
- En ollut lihonut ulos ratsastushousuistani taluttelutauon aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti