Hitaasti haasteisiin

Sain haasteen Kultainen poni -blogin Nooralta (aikoja sitten, mutta kun mä nyt oon pikkuisen hidas ;)) - kiitos Noora! Haaste menee näin:

"Tämä haaste on tarkoitettu niille, jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastataan vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Kerro blogissasi, kenet olet haastanut.

Kerro hevosestasi rotu, taso ja hieman luonnetta. 

Durando on oldenburg, joka edellisen omistajansa kanssa kilpaillut HeA:ta, joten ainakin on joskus ollut sen tasoinen. Mitä se sitten nykyään on, niin minulla ei ole riittävästi osaamista sen arvioimiseen. Ei se nyt ainakaan ihan puskaratsuksi kai ole taantunut – ehkä siksi, kun ei niin sinne puskiin rohjeta mennä ;)

Durtsilla on myös jonkin verran hypätty ja sukupostin kuvien perusteella maastoesteitäkin, mutta takapolviongelmien vuoksi tyydytään nykyään ihan vaan maapuomeihin ja kavaletteihin (ei sen puoleen, oman rohkeuden kanssa on jo tekemistä kavaleteillakin :)). Ja toisaalta, ei se hyppääminen mikään Durandon vahva puoli ole, kun ymmärtääkseni molemmat osallistumiset oripäivillä ovat tyssänneet estekokeeseen.

Luonteeltaan D on semmoinen vähän hönö ja tosi herttainen. Se tekee kielellään koko ajan jotain ja on kovin seurallinen (lue: ahne). Enimmäkseen se on hirmuisen kiltti ja enemmänkin laiskanpuoleinen, mutta joukkoon mahtuu myös päiviä, jolloin virtaa on enemmän eikä ihan aina pelkästään myönteisessä mielessä (tai minä en osaa sitä kanavoida oikein). Hoitotoimenpiteet Durtsin kanssa sujuu ihanan helposti eikä se muutenkaan yleensä hötkyile tai säpsy turhasta...paitsi että se pelkää lätäköitä. Niin ja välillä kiviä. Siis niinku mä sanoin, vähän hönö :) Rakas hönö.

Hevoset vai ponit? Miksi?

Koska mulla ei ole ratsastustaustaa lapsuudesta eikä nuoruudesta, en ole ollut juurikaan tekemisissä muiden kuin hevosten kanssa. En siis tunne poneja, ja olen sitä paitsi turhan painava niiden kyydittäväksi. Siksi hevoset.

Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?

Sain onnekkaiden sattumusten kautta mahdollisuuden vuokrata Tosca-rouvaa Stenbackan tallilla. Ihana, lempeä, pitkämielinen ja taitava hepparouva oli se viimeinen sinetti heppahullaantumiseeni. Nimittäin vaikken itsenäisesti tekemällä todellakaan ratsastamaan oppinut, oli se kuitenkin ensimmäinen kerta, kun sain rauhassa ja ajan kanssa puuhata hevosen kanssa, tutustua, rakentaa jonkinlaista suhdetta ja opetella edes näennäisesti itse ratkaisemaan asioita ja kantamaan vastuuta niistä.

Kengätön vai kengällinen? Kengän koko hevosellasi?

Durandolla on semmoiset haperokaviot, ettei elämää ilman kenkiä voisi edes ajatella. Jos Durtsilta lähtee kenkä, niin se alkaa arkoa kengätöntä kaviota oikeastaan heti, ainakaan jos joutuu liikkumaan missään muualla kuin maneesissa tai kentällä.

Vajavaisilla tiedoillani ja vaatimattomalla kokemuksellani kuitenkin ihannoin luomuhevostelua - tai sitä mielikuvaa, joka minulla siitä on.

Ja miten noloa on se, etten tiedä, minkä kokoinen kenkä mun hevosella on? Meillä on ihan mielettömän hyvä kengittäjä :)

Klippaus – puolesta vai vastaan?

Tarpeen mukaan. Ei tällaisissa asioissa voi minusta olla mitään yksioikoista kantaa. 

D on klipattu minun omistusaikanani kerran talvessa. Koska välillä myös muut ihmiset kuin minä ratsastavat Durtsia enkä aina voi olla itse paikalla, en voi edellyttää (varsinkaan ratsuttajalta), että kaikilla on mahdollisuus jäädä tallille tuntitolkulla hengaamaan ja odottamaan hikipalleron kuivumista. Siksi.

Tarhaatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?

Yksin. Useampaa tarhakaveria on kokeiltu. Muutama päivä menee aina kivasti ja jopa samalla heinäkasalla, mutta sitten D alkaa jahtaamaan kaveria. Tästä syystä on kaveriehdokkaat aika vähissä :(

Ratkaiseeko hevosessa enemmän luonne vai ulkonäkö?

Luonne tietysti. Mutta mistä sitä osaa arvioida, kuinka paljon aluksi ihastuu ulkonäköön? Toisaalta mun mielestä suurin osa eläimistä on kauniita. Ja ne, jotka eivät aluksi ole, muuttuvat sellaisiksi, kunhan niihin tutustuu. Voi olla niin monella tavoin kaunis, suloinen tai komea.

Pahin tippumisesi?

En ole onneksi kovin pahasti tippunut vaan selviytynyt lievällä aivotärähdyksellä ja lihassäryllä. Henkiset vauriot ovat olleet vaikeammin korjattavia.

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa? 

Hmmm... en ole laskenut, mutta varmasti muutaman liikaa. Samaan aikaan, kun ostin Durandon, ostin siinä alkuinnostuksessani ja ilman ymmärrystä ihan liian monta huonoa loimea, joita ei sitten ole juuri tullut käytettyä. Sittemmin oon hankkinut vain hyviä loimia, ja kaikki perustellusti tarpeeseen.

Oho, meinasin listata tähän ne tarpeelliset loimet, mutta huomasin, että lista kasvoi nolon pitkäksi, joten deletoin :)

Kuinka usein hevosesi liikkuvat?

Lähes päivittäin. Kalenteroin Durtsille aika harvoin vapaapäiviä, koska joku Murphyn laki tuntuu astuvan herkästi kuvaan, että aina just vapaapäivän jälkeen lähtee kenkä tmv. Toisin sanoen vapaapäiviä napsahtelee kalenteriin ihan ilman suunnitteluakin. Seisominen ei myöskään tee nivelvaivaiselle hevoselle hyvää, joten varsinkaan laidunkauden ulkopuolella ei suunniteltuja vapaapäiviä juuri ole. Toisaalta se mun liikuttaminen ei myöskään ole yleensä kovinkaan raskasta, ja voi olla vaan vaikka talutuslenkki pellon ympäri.

Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?

Haha, no tässä on kyllä yks kysymys, jota ei tartte sen kummemmin miettiä. Varovainen olen. Aivan liian varovainen. Tällä iällä tuskin enää kannattaa edes tavoitella sitä, että muuttuisi uhkarohkeaksi ratsastajaksi, mutta kyllä mä kovasti toivoisin löytäväni vähän reilusti enemmän rohkeutta. Tai ehkä sitä ei löydetä, ehkä sitä pitää määrätietoisesti opetella?

*****

Ja laitetaan urakka kiertämään eli haaste lähtee seuraaville bloggaajille:

Piitu - Puuta, heinää ja muutama koirankeksi

Kirsi – Ponipulinaa

Tupuka - Pientä juttua pienistä kuvioista

Suosittelen muuten myös lukemaan Tupukan hyvän kirjoituksen Joku vika.