Kuinka monta kertaa voi rakastua samaan mieheen?

On se vaan niin suloinen se minun heppani, että usein kun sitä katsoo meinaa ihan sydän pakahtua ja silmät menee sillain idioottimaisesti sirriin. Mut ei mua haittaa, idiootilta näyttäminen on pieni hinta isosta onnesta :)

Paitsi suloinen, Durando on edelleen ollut myös oikein kiva ratsastaa. Sopivasti eteenpäin menevä ja hyväntuulinen.

Käynti on edelleen askellajeista vaikein, mutta kyllä siinäkin voi sentään jo nykyään yrittää jotain tehtäviä tehdä ilman, että energia hiipuu totaalisesti. Ravissa ja laukassa virtaa on enemmän (ajoittain jopa tällaisen vässykän mielestä vähän turhan paljon), ja jokaiseen ratsastuskertaan mahtuu niitä hetkiä, jolloin silmät on taas idioottisirrissä ja silmäkulmissa kimmeltää.

Voin vilpittömästi sanoa, että viimeisen parin kolmen kuukauden aikana hevostelu on tuntunut kaikin tavoin pelkästään mukavalta. (Joulukuun kirjoittelutauko johtui siitä, että käytiin viimein kesälomareissussa - ei siis tällä kertaa mistään pohtimista vaativista suurista kysymyksistä :)).

Tänään Durtsi raspattiin ja rokotettiin, joten ainakin huominen on lepopäivä. Siitä sitten pikkuhiljaa palaillaan toivottavasti normaaliin päiväjärjestykseen.

Muutamissa suosikkiblogeissani on listattu tavoitteita tulevalle vuodelle. Minulla on hevosteluun liittyviä isoja tavoitteita tasan kaksi. Tässä ne ovat tärkeysjärjestyksessä:

1. Pysyä tiukasti tällä hyväntuulisen harrastamisen polulla. 

 Tämä ei tarkoita, etteikö hepan pitäisi tehdä oikeasti hommia vaan päinvastoin sitä, että mun on muistettava johdonmukaisuus aina ja kaikessa, jotta itsestäänselvistä asioista ei tarvitse riidellä. Ja yhtä paljon tämä tarkoittaa sitä, että mun on pidettävä kirkkaana mielessäni se, miksi tämä on minulle rakas harrastus ja oltava uskollinen omille arvoilleni – aina.

2. Lähteä viimeistään kesällä ihan oikeasti maastoon.

Tällä hetkellä pohjaa maastoilulle rakentaa Erikeeper-Ella, jota ei pienet hötkyilyt ja pukittelut paljon hetkauta. Elättelen toiveita, että kun maastoiluista tulee Durtsille arkisempaa, ei sen tartte enää hötkyillä niin paljon. Varmuuden vuoksi taidan kuitenkin odotella vuoroani laidunkauteen, sellaisen sopivan laiskanpulskean ratsun toivossa :) ...ellei sitten joku mielenhäiriö iske jo aiemmin.

Erilaisia pienempiä tavoitteita voisi listata vaikka kuinka, mutta jotta itselläni pysyy kirkkaana mielessä se, mikä on olennaista, tyydyn nyt kirjaamaan virallisiksi ainoastaan nämä kaksi. Minut saa laittaa jalkapuuhun Veikkolan torille, jos en näistä tavoitteista pyri kaikin keinoin pitämään kiinni.