Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku

Piti siis tulla rennnosti, syvällä satulassa istuva tätiratsastaja. Alkukäyntien ja lämmittelyravin aikana tuntui vielä vähän lupaavalta, mutta kun päästiin ensimmäisen tehtävän kimppuun, unohtui istunnan ajatteleminen kokonaan. (Voisi luulla, että se on hyvä asia, siis että rento istunta löytyisi parhaiten jotenkin itsestään. Ehkä jonkinlainen rento istunta löytyykin parhaiten itsestään, mutta se on sitten vääränlainen rento istunta. Ratsastusistunta ei yksinkertaisesti tunnu minulle luontevalta, joten sitä pitäisi pystyä aktiivisesti ajattelemaan.)

Ratsukseni sain tänään ensimmäistä kertaa Virman (kuvassa alla), jota myös suloisen värityksen ja kokonsa vuoksi Pikkupullaksi kutsutaan. Virman kanssa valmistelut sujuivat hyvin ja olin kerrankin valmiina hyvissä ajoin ennen tunnin alkua.



Pääosassa tänään oli asettaminen ja sivuroolissa taivuttaminen. Pitkällä sivulla asetettiin ensin sisään päin, puolivälissä suoristettiin, sitten asetus ulos ja vielä suoristus ennen asetusta kulmaan. Lyhyen sivun keskeltä siirrettiin harjoitusraviin ja tehtiin ravissa ympyrä pitkän sivun keskelle keskittyen erityisesti taivuttamiseen. Harjoitusravista siirrettiin käyntiin taas lyhyen sivun puolivälistä ja sitten sama kuvio alusta.

Muutaman kierroksen jälkeen vaihdettiin niin, että pitkällä sivulla asetettiin ensin ulospäin, sitten suoristus, sen jälkeen asetus sisäänpäin ja siitä laukannosto. Virman kanssa ensimmäisellä kerralla tämä onnistui oikein hienosti. Siitä se alamäki sitten alkoikin...

Alan ehkä vähän toistaa itseäni, mutta jälleen oli vaikeuksia jarrujen kanssa. Virma pyrki aina nostamaan laukan ennen kuin ehdin saada edes asetusta kuntoon ja homma meni usealla kierroksella ihan pipariksi. Mikä siinä on, ettei päättäväisyyttä tunnu riittävän niin paljoa, että hevonenkin uskoisi, että se olen minä, joka määrään? Tiedän, se on tämä lepsu luonto, joka hempeilee eläimet turmiolle.

Onneksi huomenna on taas tunti ja pääsee toivottavasti petraamaan tämän päiväistä esitystä. Yritän myös muistaa huomenna ottaa kuvia hepoista ja tallista - toki olen yrittänyt muistaa jo viimeiset pari kertaa melko heikolla menestyksellä, joten hengitystä en lähtisi pidättämään :)

*****

Eilen kiroilemani Bookplussan kirjatilauksen peruin, koska sieltä ilmoitettiin, että painos on loppu tavarantoimittajalta!?! Olivat sentään nyt poistaneet kirjan valikoimistansa, mutta huono maku jäi toimintatavasta. Nyt pitäisi siis löytää joku hyvä heppakirja iltalukemiseksi - suosituksia?

Ratsastusta, ratsastusta ja muutakin mukavaa

Voi pojat, mikä viikonloppu tulossa! Ratsastusta luvassa sekä perjantaina että lauantaina - jiihaa! Lauantai-iltana tapastelua ja sunnuntaina lenkkeilyä hyvässä seurassa.

Mietin, että onnistuisiko ohjelmaan ujuttaa vielä Liisa Ihmemaassa -leffa (+pakollinen leffalaari) sunnuntai-illalle vai tuleeko suotta aikatauluahdistus (ja karmea kaloripommi)?

***

Yritän huomenna tsempata erityisesti kahdella osa-alueella: istunta ja rentous. Olen ottanut tavaksi kuivaharjoitella istuntaa iltaisin ja aamuisin hampaiden pesun yhteydessä. Peilin avulla oikean lantion asennon löytäminen onnistuu kyllä, mutta haaste onkin sen saamisessa lihasmuistiin, niin että se olisi mahdollista löytää myös ilman peiliä. Pikkuhiljaa...

Tähän tuskaan liittyen laitoin juuri kyselyn istuntatunneista Ponikouluun. Siellä olisi tarjolla 30 minuutin liinatunteja 30 euron hintaan, tosin opetusaikataulu näytti siltä, että en käsitä, mihin väliin liinatuntinen mahtuisi.

***

Lähetin tänään tulikivenkatkuisen reklamaatiokirjeen Bookplussaan, sillä se reilut kaksi viikkoa sitten tilaamani ratsastuskirja ei ole vieläkään tullut, vaikka toimitusajan piti olla vain 3-5 arkipäivää. Eivät anna edes mitään arviota mahdollisesta toimitusajasta. Harmittaa, kun odotin sitä niin kovasti!

Onneksi huominen liveheppailu auttaa varmasti unohtamaan kirjaharmituksen ainakin hetkeksi. Ensin kuitenkin Höyhensaarille!

Paatoksen kaipuu

On aika jännä huomata, miten katsantokanta asioihin laajeenee sitä mukaa, kun ikää tulee lisää. Lähes huomaamatta sitä luopuu vahvasta mielipiteestä yksi toisensa jälkeen. Alkaa nähdä väreissä. Asioissa ei ole vain joko tai vaan niissä on toisaalta, toisaalta...ja sitten taas toisaalta.

Paradoksaalista kyllä, väreissä näkeminen tekee keskusteluista monesta hieman värittömiä; kun ymmärtää oikeastaan kaikkia osapuolia, ei fanaattisuudelle ja paatokselle ole juurikaan tarvetta, perusteluita tai tilaa.

Olen iloinen väreistä, mutta joskus mietin kaiholla nuoruuden keskusteluita, joissa värikylläisyyden tilalla oli sammioittain tunnetta - oikeastaan aiheesta riippumatta.

Sanonta "mitä vähemmän tietoa, sitä vahvemmat mielipiteet" osuu aika oikeaan. Silti toivoisin, että värien näkemisen ei tarvitisi tarkoittaa värittömyyttä.

Rouva Rento

No en oo! Mut haluaisin olla! Sekä rouva että rento =)

Välillä korpeaa aika tavalla se, että olen tälläinen hampaidenkiristelijä-jäykistelijä. Ratsastuksessa rentous on avainasemassa hyvän istunnan, tasapainon ja toimivien avujen opettelussa. Mitä siitä tulee, kun tällainen jäkittäjä yrittää rentoutua? Suunnilleen sitä, että kun aktiivisesti keskittyy yhden osan rentouttamiseen, niin aivot automaattisesti palauttaa perusjäkitystason jännittämällä jonkin toisen lihasryhmän. Että hiphei.

Ratsastin tänään Nastalla, ja sain siis paljon palautetta istunnasta heti tunnin alusta lähtien. Välillä meni jotain oikeinkin, mutta enimmäkseen tuntui, että perusratsastus meni kaikkiaan huonommin kuin viime viikonloppuna. Jännitän jalkoja ihan kammottavan paljon, ja jos hetkeksi onnistun rentouttamaan jalat, jäykistyy alaselkä. Olisi varmaan järkevää ottaa ainakin muutama ihan vain istuntaan keskittyvä tunti lähiaikoina. Pitäisi vain ensin keksiä joku hyvä tarina, jolla saisi tämän(kin) investoinnin hyväksytettyä talousjohtajalla ;)

Tunnin aiheena olivat asetus ja taivutus. Varsinkin ulospäin asettaminen on kyllä todella vaikeaa. Tuntuu, ettei pohje mitenkään riitä pitämään hevosta uralla tai ympyrällä. Toisaalta istuntapalaute heti tunnin alussa sotki pasmat, ja iso osa keskittymisestä meni siihen. Silti, asettaminen on kimurantti juttu!

Lopputunnista otetttiin vähän laukannostoja pääty-ympyrällä. Onnistuin ehkä tähän asti parhaiten siinä, että ainoastaan yksi laukka lähti hevosen aloitteesta ja muuten se olin minä joka määräsin =)

*****

Ja sitten vähän lomahehkutusta pitkästä aikaa: varattiin tänään ystäväpariskunnan kanssa majapaikka kesäreissulle. Näkymä olohuoneesta on tällainen:


Paikka on nimeltään Clos Mirabel ja sijaitsee Etelä-Ranskassa Pau-nimisen kaupungin kyljessä. Lähettyvillä on ainakin muutama talli, ja tarkoitus olisi päästä ratsastamaan sillä välin, kun muu seurue golfaa. Jännittää kyllä vieraassa maassa ratsastaminen, kun ei ole termistö edes englanniksi oikein tuttua ja voi olla, ettei tuolla edes englantia osata. Siinä tapauksessa olen kyllä aika hukassa:)

Vähän erikoisempi lenkki

Eilen illalla piti lähteä lenkille ystäväni kanssa. Nyt sitten seuraa todellinen paljastus:

Ystäväni Rinkula ja vähän erikoisempi lenkki

Lenkki vaihtui siis siihen, että hommattiin itsellemme alaselkäkivut latomalla paikoilleen palapelin viimeiset satakunta palaa. ...mikään varhaiskeski-ikäinen ole, vaan varsinainen mummo! =)

Palapeleily vei niin mennessään, että kun tavanomainen, kaksiulotteinen koirapalapeli valmistui, kaivettiin seuraavaksi pöydälle todellinen haaste: 600 palan kolmiulotteinen linnapalapeli. En edes tiennyt, että sellaisia on olemassa - kummallinen maailma!

Jäi kalorit polttamatta, mutta ei onneksi rakentamiselta kerennyt niitä ihmeemmin hankkiakaan.

Laukkaa!!!

Ihanasti on aurinko hellinyt ratsastusviikonloppuna!

Lauantain tunnille sain sittenkin Helmin, vaikka perjantaina jäin vielä toiseen luuloon. Tehtiin samoja harjoituksia kuin perjantain tunnilla. Helmin kanssa harjoitukset sujuivat aika samalla tavalla, ehkä piirun verran huonommin. Helmi yrittää aika paljon puskea pois ympyrältä, joten oikeastaan siihen nähden en pärjännyt yhtään hassummin.

Erityisiä haasteita oli laukan ylläpitämisessä, kun samalla ympyrällä oli hevonen, joka ei oikein suostunut laukkaamaan. Se ei olisi muuten haitannut, mutta olen vielä aika huono löytämään hyviä teitä ja liikennesäännötkin ovat usein hakusessa. Tämä johtaa siihen surkeuteen, että jään aina tuijottamaan siihen suuntaan, johon en halua, mutta pelkään hevosen menevän eli sen edessä olevan hevosen takamukseen. Ja kun tarpeeksi jään siihen katseellani kiinni, niin minnekäs muualle sitten mentäisiin! ...ja niin hyytyi vauhti monta kertaa tunnin aikana.

Tänään vihdoin koitti se kauan odotettu maastoretki Prerya-nimisellä tallilla Lohjalla. Sain ratsastettavakseni ihanan Liinun, jonka selässä oli mukavan ja turvallisen tuntuista.

Vähäisen kokemuksemme vuoksi suurin osa puolentoista tunnin lenkistä mentiin käyntiä, mutta saatiin myös kokeilla ravia ja lisäksi kolme pitkähköä pätkää huisin ihanaa laukkaa. Maastossa laukkaaminen on kyllä ihan eri juttu kuin kentällä laukkaaminen - mitä vauhdinhurmaa! Teki mieli heti varata uusi maastoretki, mutta en vielä saanut muita tyttöjä innostettua =)

Kuva on tällä kertaa iloisesti heppa-aiheinen. Se on Rauhalan tallin kentältä meitä seuraavalta tunnilta. Etualalla kuvassa on Iksu ja takarivissä vasemmalta lukien Helmi, Nasta ja Koijari. Takarivin sankarit siis minullekin tuttuja ratsuja, mutta Iksu on sen verran vaativampi ratsu, että siihen tuskin pääsen tutustumaan vielä piiiiitkään aikaan.

Näin ihanan ratsastusviikonlopun jälkeen on mielessä yksi kysymys: mistä saisi tälle viikolle jotain ekstraratsastusta, enhän voi pärjätä pelkällä perjantaitunnilla :)

Edistystä?

Tänään oli ihana ilma ja Leevikin nuuhki innokkaana aurinkoa. (Ei muuten olisi yhtään hassua kuvittaa näitä heppajuttuja joskus vaikka ihan heppakuvilla ;) - yritän huomenna muistaa napata tallilta jonkun kuvan.)

Sain tänään ratsastaa ihanalla Nastalla. Kaveri on lähes poikkeuksetta tosi yhteistyöhaluinen ja lisäksi liikkuu uskomattoman tasaisesti (tai toisaalta, mistä minä tiedän tällä vähäisellä hevoskokemuksella onko se uskomatonta vai ei).

Alkulämmittelyiksi tehtiin serpentiinikiemuraa käynnissä ja ravissa. Varsinaista ensimmäistä harjoitusta varten jakaannuttiin kolmeen pariin niin, että kukin sai kolmanneksen kentästä. Siinä ooalla kenttäosiolla piti sitten tehdä volttikahdeksikkoa niin, että jokaisen voltin välissä pituushalkaisijalla suoristetettiin hevonen. Kasia mentiin ensin käynnissä ja sitten harjoitusravissa.

Voin kerrankin rintaani röyhistellen sanoa, että onnistuin aika hyvin! =) Kääntäminen, taivuttaminen ja suoristaminen menivät enimmäkseen niin kuin oli tarkoituskin. Ehdottomasti suurin onnistumisen kokemus tuli kuitenkin siitä, että ensimmäistä kertaa harjoitusravi tuntui niin mukavalta, ettei edes tullut houkutusta alkaa keventämään. Olin varmaan rennoin ikinä! (Siis en vielä lähimainkaan tarpeeksi rento, kun otetaan huomioon se hampaidenkiristelijä-lähtökohta, josta ponnistan.)

Volttiharjoituksen jälkeen siirryttiin laukkaharjoitukseen. Tehtävä oli nostaa laukka pääty-ympyrältä, laukata vastakkaiseen päätyyn ja tehdä siellä voltti ja sen jälkeen siirtää raviin.

Alussa yritettiin kaikki tehdä tätä yhtä aikaa, mistä seurasi sellainen puolihallittu kaaos. Järjestyi palautettiin vaihtamalla ravi käynniksi, jolloin laukkaajille jäi enemmän tilaa, ja kokonaisuus sujui selkeästi paremmin.

Oma laukkatyöskentelyni jätti tänään aika paljon toivomisen varaa. Heikkoja nostoja ja heikkoja ulkoavuja - onneksi sentään yksi kohtuullinen voltti saatiin aikaiseksi.

Kaksi oikein kunnon stipluakin tuli tehtyä: kerran Nasta karkasi ympyrältä ja jatkoi uralla ja toisella kerralla meidän piti kunniakkaasti johtaa joukko koko radan halki, mutta jokin ohjauksessa petti ja päädyimme lyhyen sivun keskelle! Veikkaan, että syypää oli katseeni, joka taisi olla tällä kertaa vähän turhan paljon edellä. Ja korjaus ei onnistunut, koska edelleen unohdan ulko-ohjan merkityksen silloin, kun heppa alkaa puskemaan. Tiedän, että se toimii, mutta kropan mielestä se tuntuu ilmeisesti niin epäluontaiselta, että se kieltäytyy tottelemasta ja yrittää epätoivoisesti saada jotain aikaiseksi sisäohjalla. Ja saahan se aikaan sen, että sitten sinne sivuun puskee kaulastaan erittäin vino hevonen :/

Ensimmäistä kertaa tunnin jälkeen tuntui pohkeissa eikä takamuksessa - tämän itse lukisin edistykseksi, mutta en tiedä, mitä osaavammat ovat mieltä?! Hymy oli ainakin korviin saakka, mutta siinä ei ehkä ole kauheasti mitään uutta tai poikkeavaa :D

Huomenna on jälleen tunti Rauhalassa ja kaverina on jälleen Nasta. Yritän tsempata laukassa ja olla todella tarkkana ulkoavujen kanssa.

Ratsastushullu, mutta muuten rapalaiska

Puhti poissa. Ainoastaan ratsastusaihe jaksaa tällä hetkellä oikeasti innostaa, vaikka kaikenlaista muutakin kivaa olisi tarpeen pohtia, suunnitella ja tehdä. Ja sitten on tietysti ne vähemmän kivat velvollisuusasiat, joiden kanssa joutuu tällä hetkellä tekemään todellakin tosissaan töitä, että saa ylipäätään mitään aikaiseksi.

Olen yrittänyt googlata sivustoja, joissa kerrottaisiin käytännönläheisiä vinkkejä ratsastuksen parantamiseksi; istunta, pohkeet, kädet jne, mutta aika hintsusti tuntuu mitään löytyvän. Kaikki vinkit ovat siis lämpimästi tervetulleita!

Turhautumiseni vimmassa surffasin sitten Bookplussan sivuille ja ostin Mary Wanlessin opuksen Mielekästä ratsastusta. Vasta tilaa-nappia klikattuani tulin ajatelleeksi, että tähän kirjahankintaan nyt varsinkin olisi voinut kysellä suosituksia. Ja ehkä edes katsoa läpi koko Bookplussan valikoiman eikä ottaa ihan sitä ensimmäistä eteen sattunutta!?

*****

Rapalaiskuus huipentui päikkäreille. Taitaa olla paras päikkäritatsi kadonnut, kun ei oikein uni tahtonut tulla. Muistan sentään ajan, jolloin päikkärit olivat säännöllinen arki-illan harraste.

Heikkona ja hellyydenkipeänä houkuttelin vielä Leevinkin mukaani. Vironperän karvakorvalle uni pehmeässä sängyssä maistui paremmin kuin hyvin, ja se jäikin tyytyväisenä vierashuoneen sänkyyn köllöttelemään senkin jälkeen, kun itse vääntäydyin jalkeille.








On se vaan niin suloinen, eikö olekin!

Olen pari päivää potenut kurkkukipua, tänään vähän pärskinyt ja niiskutellut - nyt on pakko mennä lepäämään ja huomenna muistaa ostaa inkivääriä, jotta saa pahanhenget häädettyä. Viikonloppuna on niin ihania ratsastusjuttuja tulossa, että en kestäisi, jos olisin sairas.