Edistystä?

Tänään oli ihana ilma ja Leevikin nuuhki innokkaana aurinkoa. (Ei muuten olisi yhtään hassua kuvittaa näitä heppajuttuja joskus vaikka ihan heppakuvilla ;) - yritän huomenna muistaa napata tallilta jonkun kuvan.)

Sain tänään ratsastaa ihanalla Nastalla. Kaveri on lähes poikkeuksetta tosi yhteistyöhaluinen ja lisäksi liikkuu uskomattoman tasaisesti (tai toisaalta, mistä minä tiedän tällä vähäisellä hevoskokemuksella onko se uskomatonta vai ei).

Alkulämmittelyiksi tehtiin serpentiinikiemuraa käynnissä ja ravissa. Varsinaista ensimmäistä harjoitusta varten jakaannuttiin kolmeen pariin niin, että kukin sai kolmanneksen kentästä. Siinä ooalla kenttäosiolla piti sitten tehdä volttikahdeksikkoa niin, että jokaisen voltin välissä pituushalkaisijalla suoristetettiin hevonen. Kasia mentiin ensin käynnissä ja sitten harjoitusravissa.

Voin kerrankin rintaani röyhistellen sanoa, että onnistuin aika hyvin! =) Kääntäminen, taivuttaminen ja suoristaminen menivät enimmäkseen niin kuin oli tarkoituskin. Ehdottomasti suurin onnistumisen kokemus tuli kuitenkin siitä, että ensimmäistä kertaa harjoitusravi tuntui niin mukavalta, ettei edes tullut houkutusta alkaa keventämään. Olin varmaan rennoin ikinä! (Siis en vielä lähimainkaan tarpeeksi rento, kun otetaan huomioon se hampaidenkiristelijä-lähtökohta, josta ponnistan.)

Volttiharjoituksen jälkeen siirryttiin laukkaharjoitukseen. Tehtävä oli nostaa laukka pääty-ympyrältä, laukata vastakkaiseen päätyyn ja tehdä siellä voltti ja sen jälkeen siirtää raviin.

Alussa yritettiin kaikki tehdä tätä yhtä aikaa, mistä seurasi sellainen puolihallittu kaaos. Järjestyi palautettiin vaihtamalla ravi käynniksi, jolloin laukkaajille jäi enemmän tilaa, ja kokonaisuus sujui selkeästi paremmin.

Oma laukkatyöskentelyni jätti tänään aika paljon toivomisen varaa. Heikkoja nostoja ja heikkoja ulkoavuja - onneksi sentään yksi kohtuullinen voltti saatiin aikaiseksi.

Kaksi oikein kunnon stipluakin tuli tehtyä: kerran Nasta karkasi ympyrältä ja jatkoi uralla ja toisella kerralla meidän piti kunniakkaasti johtaa joukko koko radan halki, mutta jokin ohjauksessa petti ja päädyimme lyhyen sivun keskelle! Veikkaan, että syypää oli katseeni, joka taisi olla tällä kertaa vähän turhan paljon edellä. Ja korjaus ei onnistunut, koska edelleen unohdan ulko-ohjan merkityksen silloin, kun heppa alkaa puskemaan. Tiedän, että se toimii, mutta kropan mielestä se tuntuu ilmeisesti niin epäluontaiselta, että se kieltäytyy tottelemasta ja yrittää epätoivoisesti saada jotain aikaiseksi sisäohjalla. Ja saahan se aikaan sen, että sitten sinne sivuun puskee kaulastaan erittäin vino hevonen :/

Ensimmäistä kertaa tunnin jälkeen tuntui pohkeissa eikä takamuksessa - tämän itse lukisin edistykseksi, mutta en tiedä, mitä osaavammat ovat mieltä?! Hymy oli ainakin korviin saakka, mutta siinä ei ehkä ole kauheasti mitään uutta tai poikkeavaa :D

Huomenna on jälleen tunti Rauhalassa ja kaverina on jälleen Nasta. Yritän tsempata laukassa ja olla todella tarkkana ulkoavujen kanssa.