Apassin kanssa saatiin tänään maastoon seuraa, ja kylläpä se vaikutti pojan menohaluihin. Välillä joutui jo vähän pidättelemään, kun tätiä alkoi vauhti hirvittää. Tai ei vauhti sinänsä, mutta kun välillä tuli tunne, ettei homma ollut enää Apassilla oikein hanskassa, ettei kaveri itse ole ehkä tottunut niin kovaan vauhtiin :)
Peltoaukeilla oli järkyttävän kylmä, lunta tuiskusi vaakasuorassa, mutta muualla oli oikein mukavaa ja tunnelmallista. Kiva oli päästä näkemään vähän uusia reittejä, ettei tartte sitten yksinäänkään hinkuttaa sitä yhtä ja samaa. Suuntavaisto kun on sitä luokkaa, ettei kannata lähteä seikkailemalla uusia polkuja etsimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti