lauantai 11. joulukuuta 2010

Helliä hetkiä ja muuta mukavaa

Viime aikoina ei kyllä ole ollut syytä valittaa, että saisi liian vähän heppailla. Tällekin viikolle heppailukertoja taitaa kertya viisi - jihuu!

Keskiviikko, Kalle, Stenbackan talli

Keskiviikkona olin Mian tunnilla Kallella. Stressihälytin ujelsi punaisella, kun tajusin tilanteen: tunnille tuli kolme muutakin ratsukkoa, maneesi oli täynnä esteitä, ja lisäksi joukon jatkona vielä kaksi muuta ratsukkoa, joista toinen hyppäsi niitä esteitä. Huhhuh. Kyllä siinä oli tädillä tekemistä, että sai itsensä koottua. Välillä oli hetkiä, jolloin tuntui, että meni mihin vaan, onnistui olemaan tiellä :)

Tiellä olemisen ohella onnistuin myös vähän ratsastamaankin. Kalle oli ensimmäisissä laukoissa ihmeen villinä, ehkä aisti mun jännityksen ja stressin. Rauhoittui onneksi aika pian.

Sen verran on tainnut jännittää, etten oikein tarkasti muista, mitä tehtiin. Siirtymisiä ainakin. Ja sitten Mia alkoi vaatia kulmien ratsastamista kunnolla. Olen tainnut jättää uralla ohjaamisen enimmäkseen hepan hommaksi, ja nyt siihen kuulemma pitäisi kuulemma saada muutos ;)

Alkuun piti ratsastaa pysähdys kulmaan ja kääntää vasta sen jälkeen, jotta Kalle oppisi odottamaan. Ja toisaalta luottamaan siihen, että kyllä muakin oikeasti kiinnostaa se, ettei mennä seinää päin. Siitä sitten pikkuhiljaa jatkettiin ilman pysähdyksiä, ja ratsastin kai muutaman kulman ihan kelvollisestikin.

Pääsin myös harkkaamaan pitkästä aikaa avotaivutusta. Enkä kyllä voi väittää, että olisin pystynyt mieleni kätköistä palauttamaan mitään siihen liittyvää. Alusta siis aloitettiin, taas. Välillä löytyi pieni pätkä jotain sinnepäin, mutta enimmäkseen olin taas ihan liian varovainen ulko-ohjan kanssa ja muutenkin löperö.

Tunnin jälkeen sain klipata toisen puolen Kallea. Opin paitsi klippaamaan, myös välttämään fleecen käyttämistä klippauksen aikana. Niistä karvoista en taida päästä koskaan eroon.

Perjantai, Helmi, Rauhalan talli

Olin ihan yllättynyt, kun minulle oli pitkästä aikaa laitettu perjantain tunnille Helmi. Edellisestä kerrasta oli kuitenkin ihan hyvät muistot, joten en ollut lainkaan pahoillani.

Tunnilla jatkettiin samoja jumppaharjoituksia, joita tehtiin tiistaina. Yhdellä jalustimella keventäminen tuntui paljon helpommalta - ehkä ei jännittänyt enää niin paljoa ja toisaalta Helmin tasaisempi ravi varmasti auttoi asiaa.  Ohjat ristissä ohjaaminen oli Helmin kanssa vielä haastavampaa kuin Sissillä; Helmillä kun on taipumusta muutenkin puskea pois ympyrältä.

Vasemman laukan nostamisen kanssa oli haasteita, ja laukassa keventäminen ei tänäänkään oikein tahtonut onnistua (siis laukka hyytyi heti, kun yritin keventää). Sen sijaan Helmi oli tänään selkeästi taipuisampi kuin aiemmin minun kanssani ja yhteistyö oli kaikin puolin miellyttävää.

Tunnin jälkeen Helmi poikkeuksellisesti viihtyi yhdessä, ja rapsuteltiinkin oikein ajan kanssa. Yleensä Helmi kääntää heti riimun irrottamisen jälkeen päänsä pois ja antaa hyvin selkeästi ymmärtää, että laputahan täti matkoihisi, mutta tällä kertaa oli rouva olisi halunnut vielä jatkaa juttuja. Jonkinlaisen yhteyden löytymisestä tuli hurjan hyvä mieli <3

Lauantai, Apassi, maastoilua!

Ihanan ystävän kautta tarjoutui mahdollisuus käydä maastoilemassa Apassi-nimisellä unkarilaishepalla. Viikko sitten perjantaina oltiin yhdessä tutustumassa. Tänään rohkaisin mieleni ja lähdin matkan yksinäni.

Olen jo useamman päivän metsästänyt topparatsastushousuja nimenomaan maastoilua varten, mutta tuntuvat olevan loppu joka paikasta. Ajattelin vielä ennen tallille ajoa käydä ratsaamassa Nummelan putiikit. No, housuja ei löytynyt sieltäkään, mutta reissu tuli silti kalliiksi. Eikä ikävä kyllä siksi, että olisin löytänyt jotain vaihtoehtoista shopattavaa.

Olin opetellut reitin Lohjalla sijaitsevalle tallille, mutta nyt kun tein mutkan Nummelan kautta, ajattelin luottaa opastuksessa navigaattoriin. Virhe! Lopputulos: matka Nummelasta Lohjalle kesti puolitoista tuntia. Meinasi välillä pinna vähän kiristyä.

Onneksi vaiva palkittiin. Maastossa oli ihanaa! Kaunista, rauhallista ja alla rauhallinen, reipas ratsu. Ihan täydellistä! Metsätiellä laukatessa ei voinut välttyä ajattelemasta, että voi kun sitä voisi tehdä joka päivä!

*****

Huomenna ohjelmassa talliorjailua ja ehkä vähän Rampe-kokeilua - jipii! (...ei varmaan saisi koko ajan hihkua, mutta minkäs teet, kun tekee mieli ;))

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti