Aina välillä omassa elämässä, läheisten tai tuttujen elämässä tapahtuu jotain sellaista, mikä muistuttaa elämän hauraudesta. Noina hetkinä lupaa ja vannoo pyhästi lopettavansa turhan kitinän ja muistavansa jatkossa olla joka päivästä kiitollinen.
Valitettavan äkkiä sitä kuitenkin turtuu arkeen, palaa vanhoihin valitusvirsiin ja sitku-elämään.
Tänään oli ajatukseni kirjoittaa tänne taas sitä tavallista kitinää, mutta muiden blogien lueskelu ennen oman kimppuun käymistä pysäytti.
Tänä iltana olen ajatuksella kiitollinen kaikesta hyvästä, mitä elämässäni on. Ja toivon voimia luopumisen hetkiin, meille ihan kaikille.
Ja on kamalaa, että yleensä pitää tapahtua jotain järkyttävää, ennen kuin ihminen taas tajuaa asioiden oikean arvojärjestyksen ja lopettaa turhasta valittamisen.
VastaaPoistaMinulle sattui myös helmikuussa eräs kauhea asia, jonka jälkeen olen asettanut elämäni vähän uusiksi. Nauttinut pienenpienistä asioista, ja nauttinut luonnosta. Ja tehnyt sellaisia asioita mitä mä oikeasti haluan tehdä, enkä vain haaveillut niistä..
Esimerkiksi olen aloittamassa hevosharrastusta uudelleen vuosien jälkeen ( aivan ihanaa! ) ja lähtenyt opiskelemaan.
Uskon siihen, että kaikesta kauheasta seuraa aina jotain hyvää, tavalla tai toisella ja ennemmin tai myöhemmin.
Kiitos kivasta blogista muuten,luen täällä ihan innoissani kaiken mahdollisen hevosasian! Terveisin uusvanha hevoshullu.
Sanos muuta Mimmi! Itselläni jonkinlainen käänne tapahtui muutama vuosi sitten, kun odotin magneettikuvauksen tuloksia. Sittemmin olen ehkä onnistunut vähän aiempaa paremmin elämään hetkessä ja murehtimaan vähän vähemmän. Silti on niitä päiviä (ja niitä on paljon), jolloin pienten vastoinkäymisten vuoksi tuntee olevansa koko maailman kaltoinkohdelluin ja väärinymmärretyin olento.
PoistaToisaalta myös pienistä asioista nurkumiselle on tarvetta silloin, kun ei ole isompia murheita. Ne tuovat sitä vastapainoa, joka auttaa sitten iloitsemaan hyvistä asioista. Jos ei koskaan mikään harmita, tuntuuko koskaan mikään myöskään erityisen hyvältä?
Kokonaan toinen juttu sitten onkin sen oman narinan ja nurkumisen pitäminen järkevässä mittakaavassa. Siinä olisi ainakin itselläni vielä niiiiiin paljon opittavaa.
Mahtavaa, että oot tarttunut elämääsi uudella otteella. Tsemppiä opintoihin ja ihania hetkiä hevosten parissa :) Kiitos myös kannustavasta palautteesta, joka lämmittää aina isosti!
Totta, pidetään siis kaikki kiitollisuus ja valitus tasapainossa (tai siis yritetään ainakin) !
PoistaJa muistetaan oikeesti nauttia kaikesta ihan pienistäkin asioista ja hetkistä, niin voidaan sitten valittaakin sellaisista ; )
Kiitos kovasti, hirmu hyvää syksyn jatkoa!
Ihan sama juttu, niin monessa blogissa, jota luen on sattunut kamalia asioita.
VastaaPoistaJa mistä minä kitisen, irtokengästä!
Kyllä taas saa suhteellisuuden tajua, kun huomaa, kuinka hyvin asiat oikeasti ovatkaan.
Näin on Suvi, mutta kuten tuohon edelle Mimmillekin vastasin, niin kyllä minusta niille pienillekin murheille ja niistä valittamiselle ihan aito tarve on. Välillä vaan tulee vastaan asioita ja uutisia, jotka pysäyttävät ja palauttavat edes hitusen suhteellisuudentajua.
Poista