Valmistautumista rataharjoitukseen

Mulla oli tänään poikkeuksellisesti tunti, koska huominen tunti jää väliin rataharjoituksen vuoksi. Jos luitte edellisen postauksen, niin arvaatte varmaan, millä Mia avasi tämän päivän treenin? Huutoa ei tullut, mutta vastaanvänkäysyrityksistäni huolimatta suunnattiin ulos maneesista ja pellolle. Kohti pelottavaa pömpeliä. (Kävin tosin eilen taluttelemassa Durden pömpelin ympäri, mutta se ei kuulemma ollut niinku yhtään sama asia ;)  – eikä olekaan, siksi meninkin taluttaen.)

Ja arvaatte varmaan senkin, että pelkkä mentaalivelhon läsnäolo sai aikaan sen, ettei mua jännittänyt. Eikä siksi siis Durdeakaan. Kierrettiin pömpeli lähietäisyydeltä useamman kerran ilman minkäänlaista reaktiota. Takaisin maneesiin kävellessä kuului takaa valmentajan lakonista ivailua; ihme, että pysyit noin hurjassa kyydissä selässä...

Hipsuttelua

Huomenna on siis rataharjoitus, jossa ratsastan taas sen saman Helppo  C1 -ohjelman. Pidän itsepintaisesti kiinni siitä, että tätä tahkotaan, kunnes se vähintään 60 % pisteistä on kasassa. Viimeksi ei jäänyt paljosta kiinni.

Valmistautumisharkat menivät ihan kivasti. Yllätävää kyllä, tällä kertaa eniten ongelmia oli pysähdysten kanssa: Durde yrittää hipsutella välillä vähän eteen ja välillä sivuille. Ja mitä teen minä? Voivottelen ja yritän analysoida, että mistä se johtuu sen sijaan, että yrittäisin tehdä jotain.

Hipsuttelustakin huolimatta fiilis on hyvä, vaikka jännitys tietysti minulle tyypilliseen tapaan on ihan järisyttävän kova. Durde tekee minut joka päivä niin iloiseksi sillä, että tuntuu nyt tykkäävän liikkumisesta. Ja sillä, että se hörisee, kun haen sen tarhasta <3 p="p">
Yritän saada edes murusen tätä ilon tunnetta mukaan radalle, jännityksen kaveriksi.